Kirjaston ensisijainen tehtävä on koota yhteen ja lainata kirjoja ja siten tarjota elämyksiä, ruokkia mielikuvitusta, viihdyttää, sivistää ja välittää ajantasaista, tieteenmukaista tietoa, kiinnostavasti ja houkuttelevasti kaikille suomalaisille. Elämme kuitenkin poikkeuksellisia aikoja. Monet valtiot, organisaatiot ja jopa lääkärit Suomessa ovat julistaneet ilmastohätätilan. Mielestäni siksi tarvittaisiin nyt yhteistyötä ja toimia yhteisen hyvän edistämiseksi.
Keskustelu ilmastosta ja luontokadosta on viime vuosina edennyt harppauksin. Itse olen toiminut aktiivina ja pyrkinyt lisäämään ilmastotietoisuutta nyt useamman vuoden ajan, sillä uskon tiedon voimaan ja ihmisten hyvään tarkoitukseen.
Kun pohtii syitä sille, miksei ilmastoasioihin olla herätty riittävän nopeasti, itselle ensimmäisenä mieleen nousee media. Ilmastonmuutos on asia, joka saa useimman meistä suuntaamaan huomionsa toisaalle. Vaikka keskustelua ilmastosta käydään nyt enemmän kuin koskaan ja median ote on selvästi parantunut, emme vieläkään puhu aiheesta tarpeeksi, ja jos puhummekin, niin helposti ehkä vääristä asioista. Julkisessa keskustelussa teema polarisoituu ja jumiutuu herkästi.
Ilmiö herättää helposti negatiivisia tuntemuksia ja tuntuu monista vaikealta ja etäiseltä sekä maantieteellisesti että ajallisesti. Sen ajatellaan ehkä koskevan vain muita ihmisiä, jossain muualla, kaukaisessa tulevaisuudessa. Kuitenkin todellisuudessa elämme sen vaikutusten keskellä jo nyt. Kun hankalaa aihetta tämän lisäksi käsitellään mediassa puutteellisesti, ilman yhteyttä ihmiseen, kertomatta sen seurauksista elämänlaatuun ja hyvinvointiin tulevaisuudessa, on ymmärrettävää, ettei asiaa koeta itselle tärkeäksi.
Hanna Nikkanen sanoo, että ilmastonmuutos on mielikuvituksen kriisi. Ehkä asiasta on niin vaikea puhua myös siksi, että emme edes tiedä miten ja mistä näkökulmasta puhua? Emme ehkä tiedä ilmaston tilasta tarpeeksi, emmekä uskalla näyttää sitä. Toisen haastaminen, konfliktin pelko ja oman vajaavaisuuden piilottaminen saavat vetäytymään syrjään keskustelusta. Keskustelua on myös tietoisesti johdettu harhaan, itse asiassa vuosikymmenten ajan. Fossiiliyritykset ovat tutkineet hiilidioksidin ilmakehää lämmittävää vaikutusta, mutta salanneet tutkimustuloksia ja vähätelleet tarkoituksellisesti ilmastonmuutoksen uhkaa. Tupakkayhtiöiden lailla, fossiiliyhtiöt ovat keskittyneet helposti kumottavan väärän tiedon jakamisen sijaan lisäämään hämmennystä ja epätietoisuutta ja pyrkineet siten vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen. Öljy-yhtiöiden muistioista peräisin oleva lause on kuvaava: ”Tavoite on saavutettu kun keskivertokansalainen on epätietoinen ilmastonmuutoksen syistä”. (HS 14.4.21)
Vaikka onkin selvää, ettei kukaan voi varmuudella tietää mitä tarkalleen ottaen tulee tapahtumaan ja kuinka nopeasti, muutoksia totuttuun on luvassa. Hidastamalla ilmastonmuutosta, luontokatoa ja ympäristökriisien etenemistä, jää meille enemmän aikaa sopeutua ja valmistautua. Siksi oikean tiedon välittäminen on niin tärkeää.
Vinkkejä kirjastoille
Nyt kun ympäristö- ja ilmastotietoisuus on lisääntynyt, ja ihmisillä on halua tutustua aiheeseen syvemmin, olisi kirjastolla hieno tilaisuus vastata kysyntään ja tarjota aiempaa monipuolisemmin tieteenmukaista tietoa ja materiaalia. Uskon, että lukijoiden on helpompi lähestyä aihetta omien kiinnostuksenkohteidensa kautta.
Koska ilmastonmuutos tulee ajan myötä vaikuttamaan käytännössä lähes kaikkeen yhteiskunnan toiminnasta ja talousajattelusta aina ruoantuotantoon ja terveyteen, olisi aihetta käsiteltävä laajasti erilaisista näkökulmista. Kirjastoissa ilmastolle voisi varata enemmän hyllytilaa ja parantaa valikoimaa ottamalla mukaan kirjoja teemoittain. Luokittelua voisi käyttää esimerkiksi kuvaamaan mitä ilmastonmuutos tarkoittaa yhteiskuntien ja oikeudenmukaisuuden osalta, miten talousjärjestelmää voisi kehittää ja mitä vaikutuksia sillä on vaikka työelämään, ruokaturvaan, hyvinvointiin ja luonnon elinvoimaisuuteen.
Mielestäni olisi tärkeää, että saatavilla olisi kirjallisuutta paitsi ilmastonmuutoksen tuomista uhkista, myös erityisesti ilmastoratkaisuista ja tavoiteltavista päämääristä. Suurten vaikeuksien keskellä moni voi tulkita tulevaisuuden liiankin synkäksi; ikään kuin epäonnistuminen olisi lukkoon lyötyä. Tutkijat koettavat muistuttaa, ettei ole raja-arvoa, jonka jälkeen peli olisi pelattu, vaan jokainen kymmenyskin lämpötilan nousun estämisessä on arvokas. Ihmisten tulevaisuustaidoissa ylipäätään olisi paljon kehitettävää. Mitä selkeämmin osaamme määritellä toivottavia tulevaisuuksia, sitä todennäköisemmin onnistumme myös saavuttamaan ne.
Tutkijat painottavat tilanteen kiireellisyyttä ja kuluva vuosikymmen voi osoittautua ratkaisevaksi tulevaisuuden kehityksen kannalta. Kiireellisyys johtuu pitkälti aikaisempien vuosikymmenten tekemättömyydestä. Välttääksemme ilmastonmuutoksen pahimmat seuraukset ja tilanteen karkaamisen käsistä, olisi nyt kiireesti puututtava juurisyihin eli fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Kiireellisyyden ja mittakaavan vuoksi meidän olisi saatava ihmisten tilannekuva vastaamaan paremmin todellisuutta.
On lohdullista, että on asioita, joihin voimme vaikuttaa. Uskon, että tiedon puute on merkittävä syy toimien hitauteen. Koska myös väärää tietoa on liikkeellä ja ilmastonmuutosta vähätteleviä kirjoja päätyy toisinaan kirjastojen hyllylle, voisi pohtia olisiko tietokirjoille perusteltua luoda standardit yhteistyössä yliopistojen kanssa. Kirjastojen kirjavalintoja tehdään tiukalla aikataululla ja määrärahojen puitteissa, eikä
kirjastotyöntekijöiltä voi vaatia syvällistä perehtyneisyyttä aiheeseen. Siksi standardit ja ajantasaiset kirjasuositukset voisivat olla avuksi.
Ilmasto- ja ympäristökriisistä keskusteluun ryhtymisen kynnystä tulisi eri menetelmin madaltaa ja tiedon löytämistä helpottaa, mutta silti tietokaan ei yksinään riitä. Pitäisi luoda tilaisuuksia, joissa ihmiset voivat kohdata toisiaan, jakaa huoliaan ja käsitellä ikäviäkin tunteita herättäviä kokemuksia. Moni on edelleen asian kanssa yksin. Tällaisissakin asioissa kirjastolla voisi olla entistä isompi rooli.
Amerikassa toimii kirjastoseura, jolla on oma kestävän kehityksen työryhmä, The American Library Association's Sustainability Round Table. Meillä Suomessa voisi olla samantapainen työryhmä edistämässä tietoisuutta ilmastosta ja luontokadosta. Tiedemyönteisyydellä ja ilmastotietoisuuden lisäämisellä voisi olla myös joku tunnettu julkisuudenhenkilö suojelijana. Ilmastoasian näkyvyyden parantaminen, esitteleminen uudenlaisista näkökulmista ja erilaisten ihmisten toimesta arkipäiväistävät ilmastokeskustelua ja tekevät siitä todemman. Aihe kiinnostaa, silloin kun se koskettaa itseä ja kaikille löytyy sellaisia näkökulmia, jotka kiinnostavat juuri heitä.
Meidän asiasta kiinnostuneiden tulisi auttaa ihmisiä huomaamaan heidän omat mahdollisuutensa vaikuttaa. Vaikka olisi jo vanhus ja kokemukset ilmastonmuutoksen suorista vaikutuksista jäisivät vähäisiksi, voi tuntea huolta ja empatiaa muita kohtaan. Voi tuntea myös haikeutta ja surua luonnon puolesta, oman elämäntyön tarpeettomuudesta tai kokea halua auttaa. Ihmisille voisi tarjota konkreettisia esimerkkejä, ideoita ja työkaluja itsensä ja toistensa tukemisessa tämän hankalan asian äärellä, mutta myös yhteiskunnan muuttamisesta kestävämmäksi.
Ilmasto- ja ympäristöasioista olisi hyvä olla enemmän teoksia saatavilla ja ainakin niitä pitäisi olla mahdollisuus lainata lähikirjastoista tilaamalla. Lisäksi esille laittoa voisi parantaa. Hyllyn sijainti voisi ehkä olla näkyvämmällä paikalla, ei aina siellä takimmaisessa nurkassa. Toisinaan erilaisien teemapäivien ja tapahtumien myötä niitä voisi olla erikseen näytillä isomminkin. Sosiaalista mediaa voisi hyödyntää enemmän ja kirjoja voisi mainostaa vaikka tekemällä niistä keskinäisiä vertailuja.
Kirjastotyöntekijät voisivat halutessaan pitää vaikka blogeja ja kirjoittaa arvosteluja lukemistaan kirjoista. Tämänkaltaiselle toiminnalle löytyykin onneksi jo halukkaita tekijöitä. Mm. Pohjoismaissa ja Baltian maissa toimiva My Green Identity- työryhmä kehittää jatkuvasti yhteistyökirjastojensa toimintaa ja tekee ilmastoaiheisten kirjojen kirjoittajien haastatteluja kaikkien nähtäväksi omalla YouTube- kanavallaan.
Asian ympärille voisi lisäksi koota keskustelutilaisuuksia, luentoja, koululaisvierailuita, työpajoja tms. koronatilanne huomioiden. Kirjastot voisivat tehdä enemmän yhteistyötä järjestöjen kanssa, jotka voisivat tuottaa erilaisia tapahtumia. Ilmastolukupiiri-hanke on tällaisesta onnistunut ja toimiva esimerkki. Monissa kirjastoissa tämän tyyppistä toimintaa jo onkin, mutta eikö olisi hienoa jos löytyisi lisää innostuneita ihmisiä, jotka voisivat tehdä vaikuttavia ilmastotekoja osana omaa työnkuvaansa!
Aktiivinen toiminta voi innostaa ja osallistaa myös kansalaisia mukaan järjestämään mieleistään toimintaa ja näin saataisiin lisää ihmisiä talkoisiin. Toiminnalla on taipumus ruokkia uutta toimintaa ja moni miettii juuri nyt mitä itse voisi tehdä kantaakseen kortensa kekoon. Pienellä rohkaisulla voitaisiin saada uusia ihmisiä mukaan. Aktiivisuus synnyttää voimaantumista ja vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä. Uskon, että näiden kokemisen tärkeys korostuu muuttuvassa maailmassa.
Kirjastolla on aivan erityinen paikka suomalaisessa yhteiskunnassa. Kirjasto on instituutiona kuin peruskoulu, luotettava, turvallinen, helposti lähestyttävä ja kaikille avoin. Se on jokaisen kylän tai kaupungin elävä sydän ja kohtaamispaikka. Kirjaston asiakkaat voivat luottaa saavansa monipuolista, asiantuntevaa palvelua, mieluisassa ympäristössä. Siksi kirjasto on erinomainen paikka uuden kehittämiselle, kaikkien hyväksi!
Lotta Grönroos