Idea ilmastolukupiireistä syntyi spontaanisti epämuodollisessa keskustelussa. Spontaanilla kokeilumeiningillä ryhdyimme ilmastolukupiirejä myös järjestämään. “Otetaan tavoitteeksi kymmenen lukupiiriä pääkaupunkiseudulla”, sanoimme. Jo kampanjasuunnittelun alkumetreillä kävi kuitenkin selväksi, että tekeillä saattoi olla Suomen suurin lukupiiritapahtuma. Some alkoi heti pöhistä potentiaalisista osallistujista, #ilmastolukupiiri oli ahkerassa käytössä ja innostuimme haalimaan kampanjalle lisää yhteistyökumppaneita. Pääorganisoijien eli Greenpeacen ja Helmet-kirjastojen lisäksi kampanjassa olivat lopulta mukana Martat, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piiri, Lukukeskus ja Suomen kirjastoseura sekä suuri määrä kirjastoja eri puolilta Suomea.
Kopioimme Ravintolapäivän konseptista avoimuuden, ja toivotimme kaikki halukkaat tervetulleiksi lukupiirinvetäjiksi. Halukkaita ilmaantuikin satakunta, järjestimme heille koulutusta ja sekä tarjosimme kirjavalintojen tueksi suomen- ja ruotsinkieliset kirjalistat. Koronatilanteen vuoksi suurin osa lukupiireistä toteutettiin verkossa Zoomin, Teamsin, Google Meetin yms. työkalujen avulla. Kampanjan aikana organisoimme myös kaikille lukupiiriläisille yhteisiä kohtaamisia, verkossa nekin: neljä kirjailijavierailua sekä kampanjan aloitus- ja päätöstilaisuudet.
Osa lukupiireistä löysi osallistujia, osa ei – kuinka moni lukupiireistä jäi lopulta toteutumatta, sitä emme tiedä, sillä emme pakottaneet lukupiirinvetäjiä raportointiin. Joka tapauksessa kampanjahuuman jo laskeuduttua on järkevää kysyä, mitä lukupiirikampanjasta jäi lukupiirin vetäjille ja osallistujille käteen ja mitä kirjastolaisina opimme.
Juuri tällaista toiveikkuutta ilmastoliike tarvitsee
Lähtöviivalla meillä oli 97 lukupiiriä 45 paikkakunnalla, joista 90 suomenkielistä, 6 ruotsinkielistä ja yksi englanninkielinen. Suurin osa vetäjistä oli vapaaehtoisia, osa teki yhteistyötä kirjaston kanssa ja osa ei. Vetäjissä oli mukana myös kirjastolaisia sekä erilaisten järjestöjen ja työpaikkojen edustajia.
Toteutimme kampanjan jälkeen kyselyn lukupiirinvetäjille ja osallistujille. Vetäjien kyselyyn saimme 55 vastausta, osallistujien kyselyyn 51.
Kyselyyn vastanneista 61 % sai syvempää ymmärrystä ilmasto- ja luontokriisin yhteiskunnallisista ratkaisuista ja 37 % työkaluja ilmasto- ja luontokriisin kanssa elämiseen. Yhdessä lukeminen ja keskusteleminen oli siis auttanut osallistujia ymmärtämään ilmastonmuutosta ja luontokatoa sekä niiden ratkaisemista paremmin ja toisaalta tuonut myös työkaluja heidän omaan elämäänsä. Kaikkein suosituin vastausvaihtoehto tähän kysymykseen oli kuitenkin “merkitykselliset kohtaamiset” - jopa 73 % vastaajista koki saaneensa lukupiirikampanjan merkityksellisiä kohtaamisia. Lisäksi nämä merkitykselliset kohtaamiset sattuivat toisilleen tuntemattomien ja eri-ikäisten ihmisen välillä: 75 % vastaajista ei tuntenut muita osallistujia etukäteen ja 65 % ilmoitti lukupiirissään olleen eri-ikäisiä ihmisiä.
Kirjaston näkökulmasta nämä vastaukset ovat erittäin kiinnostavia. Laissa yleisistä kirjastoista on yhdeksi kirjaston tehtäväksi annettu yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistäminen. Jos tällaisessa valtakunnallisessa lukupiirikampanjassa jopa 73 % kokee saaneensa merkityksellisiä kohtaamisia, herää kysymys, kannattaisiko valtakunnallisia lukupiirikampanjoita toteuttaa jatkossakin, myös muista merkittävistä yhteiskunnallisista tai kulttuurillisista teemoista kuin ilmastonmuutos. Yksi vastaajista kiittääkin osallistuneita kirjastoja seuraavasti: “Hieno tapa kirjastolta osallistua tämän tärkeän ilmastonmuutosteeman käsittelyyn ja yhteiskunnallisen keskustelun esiin nostoon - kiitos paljon!”
Ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja sopeutumisen kannalta kiinnostava kommentti oli myös tämä: “Juuri tällaista toiveikkuutta ilmastoliike tarvitsee.” Koko kampanjan ajan keskusteluissa olivat hyvin voimakkaasti pinnalla tunteet. Kun osallistuja kirjoja luettuaan ymmärsi paremmin ilmastonmuutoksen kaikessa laajuudessaan sekä sen, ettei sitä enää voi perua, oli seurauksena usein varsin epämiellyttäviä tunteita. Ahdistusta, pelkoa, suuttumusta, riittämättömyyden tunnetta...
Yhdessä keskusteleminen voi olla ratkaisevaa myös tällaisten tunteiden käsittelyssä ja parhaimmillaan kanavoitua toiveikkuudeksi ja teoiksi paremman maailman puolesta. Kyselyn mukaan ilmastolukupiireissä syntyi myös tekoja, mm. ainakin yksi uusi kuntavaaliehdokkuus, lukupiirin yhteinen mielipidekirjoitus, innostusta ja kokeiluja ruokavalion muuttamiseen, mehiläistarhan perustaminen ja kiinnostusta aloitteiden tekemiseen kunnissa ja työpaikoilla.
46 % ei ollut aiemmin osallistunut lukupiiriin
Kirjastojen kannalta merkittävää tässä kampanjassa oli myös, että 82 % ilmastolukupiirin vetäjistä ei ollut koskaan ennen vetänyt lukupiiriä ja 46 % osallistujista ei ollut aiemmin osallistunut lukupiiriin. Lisäksi 57 % oli saanut motivaatiota lukemiseen - ja 40 % lukupiireistä jatkaa lukupiiritoimintaa myös kampanjan päättymisen jälkeen.
Lukukeskuksen keväällä 2020 teettämästä tutkimuksesta selviää, että 60 % aikuisista kokee lukevansa tai kuuntelevansa kirjoja liian vähän. Jopa 71 % mainitsee syyksi vaikeuden keskittyä lukemiseen. Monet myös katsovat mieluummin tv-ohjelmia tai elokuvia ja kokevat ettei aika riitä lukemiselle.
Ilmastolukupiirikampanjan perusteella voi sanoa, että saamme ihmisiä innostettua lukemaan yhdistämällä lukemiseen toisten ihmisten kohtaamiseen ja somepöhinään. Perinteisten lukutaidon puolesta rummuttavien instituutioiden (kuten kirjastojen ja Lukukeskuksen) kannattaa jatkossakin etsiä lukemista edistäviin kampanjoihin yllättäviä yhteistyökumppaneita, joita ei perinteisesti katsota lukutaidon edistäjiksi. Yhteistyö Greenpeacen, Marttojen ja MLL:n kanssa toi kirjoille uusia lukijoita, ihmisiä, jotka sanovat, että “minä en yleensä lue kirjoja” (niin kuin eräs oman lukupiirini osallistujista totesi). Ilmastolukupiirin kirjalistat osoittautuivat myös mainioksi tavaksi nostaa esille kirjoja, joita osallistujat eivät muuten olisi löytäneet: “Tuli luetuksi monta kirjaa, joiden olemassaolosta en tiennyt. Ilmastolukupiirien kirjaluettelo hyödyllinen.”
Katariina Ervasti
verkostopäällikkö
Vantaan kaupunginkirjasto