Pilottikokeilun tuloksia: Roolipelaamista eläkeläisille Yhteiset tarinat-pelin avulla.
Ensimmäisenä koronasyksynä 2020 kokoustimme eläkeliiton kanssa siitä, kuinka voisimme tarjota eläkeläisille roolipelitoimintaa kirjastoissa. Päätimme käynnistää kokeilun, jossa kirjastolaiset opetetaan vetämään pelejä ja eläkeliitto puolestaan etsii kokeiluun kiinnostuneita pelaajia omista luovan kirjoituksen ryhmistään.
Olin juuri julkaissut Yhteiset Tarinat-roolipelin ajatellen erityisesti tarinoista kiinnostuneita ryhmiä, joilla ei ole aiempaa kokemusta roolipeleistä. Se sopi luontevasti kokeilun pohjaksi. Laitoin sosiaalisen median ja Pelin paikka- blogin kautta ns. haun päälle, ja lähdin etsimään osallisesta tarinankerronnasta kiinnostuneita työkavereita ympäri suomen. Kutsuun vastasi kirjastolaisia Hollolasta, Lahdesta, Kouvolasta, Lempäälästä ja Tampereelta. Kirjoituksen lopusta löydät linkin pilottiraporttiin ja kokeilun yhteydessä syntyneeseen tapahtumareseptiin.
Tässä terveisiä pilottiin osallistuneilta:
Tiesin heti, kun näin Heikin yhteistyökumppaneiden hakuilmoituksen somessa, että tuohon minä haluan mukaan. Vaikka käsitykseni pöytäroolipeleistä oli varsin hatara. Mutta tarinallisuus ja uudenoppiminen kutkuttivat. Kun sitten ensimmäinen testipeli oli takana ja roolihahmoni oli pari kertaa jäänyt nukkumaankin, kun pääni vaan oli muista reagointitavoista tyhjä, alkoi vähän pelottamaan, että mihin olin lupautunut. Ja oma pelikin pitäisi kirjoittaa. Apua!
Mutta yhdessä projektiporukan kanssa askel askeleelta perehdyimme sekä pelaamiseen että kirjoittamiseen. Uskalsin viimeinkin eläytyä harjoituspeleihin. Kirjoittamisen ja pelin luomisen imu oli kiva kokea. Sain myös apua ystävättäriltä sekä kirjoittamiseen että kirppareiden kiertämiseen. Kirjaston harjoittelijan kanssa oli antoisaa antaa pelille viimeinen silaus ennen h-hetkeä.
H-hetki eli pelin peluuttaminen pelinjohtajan roolissa oli mahdottoman jännittävää. Mutta myös mahdottoman antoisa kokemus! Pelaajat olivat niin täysillä heti mukana ja loivat hienon tarinan kaaren. Minun ei tarvinnutkaan olla pelkäämäni nokkela virtuoosi, vaan yhdessä kannattelimme toisiamme ja nautimme mielikuvituksemme käytöstä.
Pelin tilanne on nyt se, että sitä pitäisi vähän muokata kertyneen kokemuksen pohjalta. Olen viritellyt verkkoja veteen ja minulla olisi pari kolme ikäihmisten poppoota valmiina, kunhan korona tästä hellittää. Koen, että Yhteiset tarinat -pelijärjestelmä on opettelemisen ja kokeilemisen arvoinen työkalu niin kirjastolle kuin minulle. Meillä ei ole liian montaa elämyksellisiä aikuisten sanataiteen ja lukemisen edistämisen menetelmää.
-Raija / Kouvola
Tulin alun perin mukaan Yhteiset Tarinat-pilottiin kun täällä meillä Tampereen kaupunginkirjastossa roolipeleistä paremmin tietävä kirjastonhoitaja ei ehtinyt mukaan. Toisaalta Hyvä Peliliike-hankkeen alkumetreillä -jossa hankkeessa siis työskentelen projektinvetäjänä oman tietopalvelusihteerin työni lisäksi-olin muutenkin pyrkinyt mukaan ja verkottumaan mahdollisimman monen kirjaston pelihankkeen kanssa.
Aika pian tajusin, että Yhteiset Tarinat-roolipelipilotin kokoontumiset tarjosivat minulle hyvän henkireiän hektisen asiakasapalvelu - ja projektityön lomassa. Toisaalta hyväksyin myös sen, että pilottiin liittyvät kotitehtävät eli oman roolipeliskenaarioiden kirjoittamistyö oli paras tehdä vapaa-ajalla. Näinpä huomasinkin viime kesänä lohkaisseeni loman alkuun puolisen viikkoa nk. tyhjää aikaa saadakseni oman skenaarion tekemisen liikkeelle. Ja vaikka olen kirjoitellutkin aiemmin joitain sarjakuvakäsikirjoituksia ja toisaalta myös hieman pitkäjänteisempi tekstin ja koneen äärellä työskentely ohjelmoinnin parissa on minulle tuttua, totesin että olipa hyvä että varasin tähän kirjoitustyöhön nuo kolme yhtäjaksoista päivää. Roolipeliskenaarion kirjoittamisessa voi nähdä yhdistyvän -ja niitä kirjoittaessa voi kokea käyttävänsä ja kehittävänsä itsessään- juurikin edellä mainittuihin aktiviteetteihin liittyviä luovuuden , toisaalta järjestelmällisyyden alueita. Mutta näiden alueiden aktivointi ei ainakaan minun kohdallani tapahdu ihan hetkessä, vaan runon ja koodin muusaa pitää ensin parin kahvikupin sekä aamulenkin myötä ”herätellä”.
Vaikka meillä täällä Tampereen kirjastolla varsinainen peluuttaminen jäi hieman torsoksi oli kokemus Yhteiset Tarinat-roolipelipilotisssa mukana olosta erittäin positiivinen. Itselleni jäi tästä juurikin semmoinen olo että samalla tavalla kuin ne muutamat kerrat jolloin olen ollut mukana roolipelissä pelaajana , myös tässä prosessissa peli ja pelaajat kuljettaa ja vie tätä alusta eteenpäin - mikäli vaan uskaltaa nousta kerran kyytiin ja antaa oman panoksensa pelaamiseen. Yhteiset Tarinat-pilotin kohdalla tuli mieleeni, että ehkä pelien ja pelimekaanikkojen perusteiden oppimisen lisäksi tässä oppii - ja voi hyödyntää- erityisesti luovan kirjoituksen menetelmien työkalupakkia, eli kirjoittamisen ja toisaalta ryhmän ohjaamisen taitoja. Vaikka itseäni roolipeleissäkin eniten kutkuttavat juuri nuo pelien mekaniikat, satunnaistapahtumien sommittelu ja siihen yhdistetty pelin rakenne, toisaalta pelaajien aktiivinen rooli yhteisen tarinan luomisessa niin nimensä mukaisesti -hieman yllättäenkin- koin pilotissa mukanaolon nimenomaan yhteisenä tarinankerrontana. Eli porukka vei vahvasti pilottia eteenpäin ja jokainen kokoontumiskerta lisäsi ymmärrystä Yhteiset Tarinat-alustasta ja siitä mitä sen avulla ehkä on mahdollisuus toteuttaa.
Lopuksi vielä pari avointa kysymyksiä, jotka hyvästä projektista jäivät kummitelemaan mieleen: Onko dokumentoitu tai jopa tutkittu roolipeleihin liittyvää tarinankerronnan traditiota laajemmin jossakin? Vai onko olemassa joku (harmaa) alue pelien ja kirjallisuuden tutkimuksen raja-alueella josta on vähemmän kirjoitettu. Ovatko Yhteiset Tarinat- kirjoittajat ja tarinamestarit (maailmaa)kiertävien tarinankertojien ja/vai pelimaakarien perillisiä?
-Pekka / Tampere
Bongasin yhteiset tarinat pelin pilottihanke haun Facebookin Roolipelaajat ryhmän syötteessä ja kiinnostus heräsi samantien.
Itsellä on n. 25 vuoden tausta roolipelaamisesta pelaajana ja pelinjohtajana. Ammatiltani olen nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja. Työn puitteissa olen päässyt myös ohjaamaan roolipelejä lähinnä nuorten ryhmille mutta yhteiset tarinat kokonaisuus osui oikeaan kohtaan Hollolan kirjaston uudistamissuunnitelmissa joiden puitteissa kirjastosta luodaan yhteisöllistä toimintakeskusta eri-ikäisille kuntalaisille.Yhteiset tarinat kokonaisuus on helposti lähestyttävä kokonaisuus ja mahdollistaa tutustumisen roolipeleihin ja tarinankerrontaan matalalla kynnyksellä hyvinkin eri-ikäisille ryhmille. Kokoontumiset toivat itselle uutta näkökulmaa roolipelaamiseen ja pelinjohtamiseen. Tarinapohjien kirjoittamiseen ja rakenteeseen löytyi myös uusia ideoita. Satunnaistapahtumataulukot monipuolistavat tarinoita ja mahdollistavat saman tarinan hyödyntämisen useampaan kertaan niin, että tarinoiden vetäminen on pelinjohtajallekin mukavaa. Samalla palautui mieleen paljon asioita ja innostusta miksi itsekin aikoinaan hakeutui roolipelien pariin.
Eläkeläiset ovat ryhmä joille roolipelit ovat varmasti aika vieras käsite mutta heidän nuoruudessaan on vastaavasti kerrottu enemmän tarinoita perheen ja ystävien kesken kuin tänä päivänä, joten tarinat ja tarinankerronta on tutumpi käsite.
Pilotin aikana tulleiden kokemusten, keskustelujen ja ideoiden jälkeen olen itse sitä mieltä, että, Yhteiset tarinat on peli joka voisi mahdollistaa myös eri ikäiset pelaajat kertomassa tarinoita yhdessä.-Marko / Hollola
Untuvikon kokemuksia
Päädyin hankkeeseen, kuten kaikkiin parhaisiin tilanteisiin aina päädytään, ex tempore ja pomon pyynnöstä. “Tulet kato vaan kuuntelemaan, ei tartte mitään ihmeellistä tehä.” Seuraavalla tapaamiskerralla olinkin sitten ryöstämässä pankkia, mikä oli itselleni ensimmäinen kosketus sekä pankkiryöstöön että roolipelaamiseen. Heikin tarinapohja “Vuosisadan keikka”, ja sen yhteinen pelaaminen, toi mieleen ns. hiekkalaatikkopelit, joissa pelaajat luovat tarinaansa paljolti itse. Toki pelissämme oli selkeä runko - ryöstämme pankin ja lähdemme livohkaan – mutta paljon tarinasta syntyi myös hahmojen välisessä vuorovaikutuksessa.
Kaikkiaan ensimmäinen pelikerta oli hengästyttävä ja hauska kokemus, jopa etäyhteyden päästä. Suuri kiitos tästä kuuluu toki pelinvetäjälle ja muille pelaajille, joiden tilannetaju ja mielikuvitus pelasti monta tilannetta oman reagointikykyni laahustaessa laiskiaisena perässä. Parhaat nokkeluudethan tulee tunnetusti keksittyä parin päivän viiveellä, esimerkiksi makuuhuoneen kattoa tuijottaessa.
Mitä tästä sitten jäi käteen? No, omalta osaltani hanke jäi kesken sijaisuuteni päättyessä, joten Lempäälässä peluutukset jäivät valitettavasti pitämättä. Paljon sain tästä kokemuksesta kuitenkin itse irti. Roolipelaaminen sanataiteen muotona voi olla järkyttävän mielikuvituksellinen elämys. Se kehrää mielessä pitkään myös pelaamisen jälkeen.Pelaamista en ole hankkeen jälkeen kokeillut, mutta kynnys siihen on selkeästi laskenut. Näin vielä kirjastolaisen kannanottona haluan vielä kannustaa, että Yhteiset tarinat on helppo tapa ottaa roolipelaaminen osaksi kirjaston kulttuuritarjontaa. Pelaamisesta syntyvä yhteisöllisyys ja tarinat ovat ainutkertaisia elämyksiä. Lisäksi valmiit tarinapohjat mahdollistavat tapahtumien järjestämisen kevyesti ja matalalla kynnyksellä.
-Maria / Lempäälä
Olen myöhäisherännäinen roolipelauksen suhteen. Pelasin ensimmäisen kerran roolipeliä jossain pelikoulutuksessa kollegan ohjastamana. Tämän jälkeen olen päässyt osallistumaan peliin vielä pari kertaa ja taas töissä. Joka kerta on ollut tosi kivaa.
Kun minulle tarjoutui tilaisuus osallistua Heikin projektiin olin innoissani mukana, ja onneksi sainkin esihenkiöltä luvan osallistua. Pelaamiset olivat huippuhauskoja ja Yhteiset tarinat-pohja antaa helpon tavan tutustua roolipelaamiseen. Oman tarinan kirjoittaminen oli kiinnostavaa, mutta ehkä olemattomasta pelikokemuksesta johtuen en onnistunut saamaan tarinastani pelattavaa. Yritän jatkaa sitä tulevaisuudessa kunhan saan lisää pelikokemusta. Pelin vetäjänä toimiminen tuntui jopa hieman pelottavalta, mutta Heikin esimerkin ja ohjauksen voimin uskalsin jatkaa.Perhe pääsi pelaamaan Juhannustansseja ja Vuosisadan keikkaa minun toimiessa pelinohjaajana. Sain arvokasta oppia ja rohkeutta uskaltautua tarjoamaan pelejä muillekin.
Lahden peluutukset eivät ikävä kyllä toteutuneet. Tieto peluutuksista ei ilmeisesti kulkeutunut halukkaisiin korviin. Kahteen eri ajankohtaan ei tullut yhtään ilmoittautunutta. En silti ole luopunut toivosta. Uutta tarinaa koukkuun!
-Ville / Lahti
Yhdessä totesimme pilotin perusteella, että yhteisesti kerrottujen tarinoiden illat ovat potentiaalisia menestystarinoita eläkeikäisille asiakkaille. Koemme että pelijärjestelmä on riittävän helppo ja kuitenkin vaihtelevuutta tarjoava, jotta sen päälle voi erinomaisesti perustaa tämänkaltaista kirjastotoimintaa. Ei siis muuta kuin roolipeli-iltoja järjestämään!
-HeikkiKir / Pelin paikka
Lue lisää:
Raportti pilottikokeilun kulusta ja tuloksista (pdf)
Tapahtumaresepti yhteisen tarinan iltaan (Linkki kirjastot.fi-tapahtumapankkiin)
Tapahtumaresepti (pdf)