Parsifal24. tammikuuta 2011 13.40
Blogisi toi mieleeni rakkausrunoja joista laitan tähän muistinvaraisesti yhden kauneimmista mitä tiedän. Runo on Lauri Pohjanpään, Kuningas Tigranes.
Oli joutunut kuningas Tigranes kera nuoren puolison.
sotavangiksi Suuren Kyyroksen. hänen eessään vangit on.
-En rukoile omasta puolestain kun vetoan laupeutees, mutta vaimoni anna armostas. hänet maahnsa päästä suo.
Hän on nuori kuin nousu auringon, hänen eessään elämä ois.
Hän on ruhtinatar, älä orjuuteen pään ihanan taipua suo.
ei luotu kahletta kantamaan ole Jumalan muoto tuo.
-Mitä annat lunnaiksi vaimostas, kysyi Kyyros kuningas.
-Oman henkeni annan riemuiten, itämaiden ruhtinas..
Suurkuningas istuimeltaan nous, oli silmänsä puhdas ja sees.
-Sinä tarjosit kuninkaan lunnahan. oi veljeni Tigranes. Siis kuningaan lanjan saat myös sen:. Oleette vapaat taas, saat kultaa mit kamelit kuljettaa, saat jälleen mahtis ja maas.
Pois leiristä ratsati Tigranes kera kauniin puolison.
Heitä valkeat ratsut kantoivat, päin nousua auringon.
He katsoivat silmihin toisiaan ja ihanuus taivaan ja maan
, kuin luomisen aamuna heijastui
ja säteili katseestain,
Niin lausui vihdoin Tigranes;
-Sinä näitko. näitkö sen, miten oli hän kaunis kasvoiltaan, jalo uljas ja ihmeellinen.
-En, vastasi hiljaa kuningatar,- Minä Kyyrosta tuskin näin.
-Mitä, ken oli nähdä niin kuin hän. Mitä katsoit rakkaimpain.
-Minä katselin häntä ken lunnahaks, lupas henkensä puolestain. Hänet yksin keskellä loiston näin. Minä katselin häntä vain.
Parsifal24. tammikuuta 2011 13.40
Blogisi toi mieleeni rakkausrunoja joista laitan tähän muistinvaraisesti yhden kauneimmista mitä tiedän. Runo on Lauri Pohjanpään, Kuningas Tigranes.
Oli joutunut kuningas Tigranes kera nuoren puolison.
sotavangiksi Suuren Kyyroksen. hänen eessään vangit on.
-En rukoile omasta puolestain kun vetoan laupeutees, mutta vaimoni anna armostas. hänet maahnsa päästä suo.
Hän on nuori kuin nousu auringon, hänen eessään elämä ois.
Hän on ruhtinatar, älä orjuuteen pään ihanan taipua suo.
ei luotu kahletta kantamaan ole Jumalan muoto tuo.
-Mitä annat lunnaiksi vaimostas, kysyi Kyyros kuningas.
-Oman henkeni annan riemuiten, itämaiden ruhtinas..
Suurkuningas istuimeltaan nous, oli silmänsä puhdas ja sees.
-Sinä tarjosit kuninkaan lunnahan. oi veljeni Tigranes. Siis kuningaan lanjan saat myös sen:. Oleette vapaat taas, saat kultaa mit kamelit kuljettaa, saat jälleen mahtis ja maas.
Pois leiristä ratsati Tigranes kera kauniin puolison.
Heitä valkeat ratsut kantoivat, päin nousua auringon.
He katsoivat silmihin toisiaan ja ihanuus taivaan ja maan
, kuin luomisen aamuna heijastui
ja säteili katseestain,
Niin lausui vihdoin Tigranes;
-Sinä näitko. näitkö sen, miten oli hän kaunis kasvoiltaan, jalo uljas ja ihmeellinen.
-En, vastasi hiljaa kuningatar,- Minä Kyyrosta tuskin näin.
-Mitä, ken oli nähdä niin kuin hän. Mitä katsoit rakkaimpain.
-Minä katselin häntä ken lunnahaks, lupas henkensä puolestain. Hänet yksin keskellä loiston näin. Minä katselin häntä vain.