Haluaisin saada selville, kuka on kirjoittanut runon, josta muistan vain seuraavanlaisen katkelman alusta: Oli joutunut kuningas Tigrates, kera nuoren puolison…

Kysytty
19.10.2009

Hei, haluaisin saada selville, kuka on kirjoittanut runon, josta muistan vain seuraavanlaisen katkelman alusta: Oli joutunut kuningas Tigrates, kera nuoren puolison, sotavangiksi suuren Heroksen...
Tarina jatkuu niin, että Tigrates tarjoaa henkensä, jotta puolisonsa pelastuisi. Heros muistaakseni tarjoaa vapauden molemmille, koska Tigrates osoitti niin suurta rohkeutta ja jaloutta.
Jos tekijä löytyy, olisi myös kiva saada tietää, missä runoteoksessa ko runo on.

Vastaus

Vastattu
20.10.2009
Päivitetty
20.10.2009

Etsitty runo lienee Lauri Pohjanpään Tigranes kokoelmasta Graalin malja (1926). Se on mukana myös Pohjanpään valittujen runojen kokoelmissa Kaipuu ylitse ajan : valitut runot 1910-1954 (WSOY, 1989) ja Valitut runot (WSOY, 1943).

1 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä se kysymyslomakkeen kautta.

Kommentit

Parsifal24. tammikuuta 2011 13.40
Blogisi toi mieleeni rakkausrunoja joista laitan tähän muistinvaraisesti yhden kauneimmista mitä tiedän. Runo on Lauri Pohjanpään, Kuningas Tigranes.

Oli joutunut kuningas Tigranes kera nuoren puolison.
sotavangiksi Suuren Kyyroksen. hänen eessään vangit on.
-En rukoile omasta puolestain kun vetoan laupeutees, mutta vaimoni anna armostas. hänet maahnsa päästä suo.
Hän on nuori kuin nousu auringon, hänen eessään elämä ois.
Hän on ruhtinatar, älä orjuuteen pään ihanan taipua suo.
ei luotu kahletta kantamaan ole Jumalan muoto tuo.
-Mitä annat lunnaiksi vaimostas, kysyi Kyyros kuningas.
-Oman henkeni annan riemuiten, itämaiden ruhtinas..
Suurkuningas istuimeltaan nous, oli silmänsä puhdas ja sees.
-Sinä tarjosit kuninkaan lunnahan. oi veljeni Tigranes. Siis kuningaan lanjan saat myös sen:. Oleette vapaat taas, saat kultaa mit kamelit kuljettaa, saat jälleen mahtis ja maas.

Pois leiristä ratsati Tigranes kera kauniin puolison.
Heitä valkeat ratsut kantoivat, päin nousua auringon.
He katsoivat silmihin toisiaan ja ihanuus taivaan ja maan
, kuin luomisen aamuna heijastui
ja säteili katseestain,
Niin lausui vihdoin Tigranes;
-Sinä näitko. näitkö sen, miten oli hän kaunis kasvoiltaan, jalo uljas ja ihmeellinen.
-En, vastasi hiljaa kuningatar,- Minä Kyyrosta tuskin näin.
-Mitä, ken oli nähdä niin kuin hän. Mitä katsoit rakkaimpain.

-Minä katselin häntä ken lunnahaks, lupas henkensä puolestain. Hänet yksin keskellä loiston näin. Minä katselin häntä vain.

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.