Hanken oli tuolloin nk yksityinen korkeakoulu, jonka omisti ja ylläpiti (liike-elämän, etenkin ruotsinkielisen liike-elämän, hallinnoima) säätiö, Stiftelsen Svenska Handelshögskolan i Helsingfors. Säätiö rahoitti sen uudisrakennuksen josta nyt on puhe. Valtio oli kitsas eikä halunnut avustaa tällaisissa investoinneissa korkeakouluja, jotka siis olivat yksityisiä eivätkä suoraan valtion omistamia. Säätiö hankki rahoitusta etenkin keräyksillä ja sai lahjoituksia liike-elämän tahoilta. Osa rahasta tuli siitä kun säätiö sitten myi Hankenin edellisen toimitalon ja maksoi rakennusaikaisua velkoja pois. Nämä tiedot ovat etenkin s 127 siinä
Fellman-Forsen-teoksessa.
Hanken on sekä perustettu, laitettu käyntiin, että myös sen rakennukset tuotettu erityisesti liike-elämältä kerätyillä varoilla. Siksipä jokainen vanha kauppakorkeakoulu oli ja 1970-luvulle saakka pysyi yksityisesti, eli säätiönsä tai ylläpitäjäyhdistyksensä, omistamana instituutiona. (Se myös piti kauppakorkeakoulut alttiina järjestämään liike-elämän tarvitsemissa asioissa ekonomikoulutuksensa kursseja.)
Valtio avusti kaikkia kauppakorkeakouluja, siis myös Hankenia, maksamalla (esim 1950-74) valtionbudjetistaan (yleensä vähän yli puolet) käyttökuluista, eli opettajien palkoista, rakennuksen lämmityksestä jne. Tämän valtio maksoi, jotta opiskelijat saisivat opetusta ja suorittaisivat tutkintonsa, ihan kuin yliopistoissakin.
Sittemmin Suomen valtio otti yksityiset korkeakoulut, tämänkin kauppakorkean, siis Hankenin, valtion suoraan omistukseen ja hallintoon 1974-75. Hankenin säätiön oli pakko luovuttaa kiinteistön ja rakennuksen omistusoikeus valtiolle eikä säätiö saanut siitä mitään kauppahintaa.
Hanken oli tuolloin nk yksityinen korkeakoulu, jonka omisti ja ylläpiti (liike-elämän, etenkin ruotsinkielisen liike-elämän, hallinnoima) säätiö, Stiftelsen Svenska Handelshögskolan i Helsingfors. Säätiö rahoitti sen uudisrakennuksen josta nyt on puhe. Valtio oli kitsas eikä halunnut avustaa tällaisissa investoinneissa korkeakouluja, jotka siis olivat yksityisiä eivätkä suoraan valtion omistamia. Säätiö hankki rahoitusta etenkin keräyksillä ja sai lahjoituksia liike-elämän tahoilta. Osa rahasta tuli siitä kun säätiö sitten myi Hankenin edellisen toimitalon ja maksoi rakennusaikaisua velkoja pois. Nämä tiedot ovat etenkin s 127 siinä
Fellman-Forsen-teoksessa.
Hanken on sekä perustettu, laitettu käyntiin, että myös sen rakennukset tuotettu erityisesti liike-elämältä kerätyillä varoilla. Siksipä jokainen vanha kauppakorkeakoulu oli ja 1970-luvulle saakka pysyi yksityisesti, eli säätiönsä tai ylläpitäjäyhdistyksensä, omistamana instituutiona. (Se myös piti kauppakorkeakoulut alttiina järjestämään liike-elämän tarvitsemissa asioissa ekonomikoulutuksensa kursseja.)
Valtio avusti kaikkia kauppakorkeakouluja, siis myös Hankenia, maksamalla (esim 1950-74) valtionbudjetistaan (yleensä vähän yli puolet) käyttökuluista, eli opettajien palkoista, rakennuksen lämmityksestä jne. Tämän valtio maksoi, jotta opiskelijat saisivat opetusta ja suorittaisivat tutkintonsa, ihan kuin yliopistoissakin.
Sittemmin Suomen valtio otti yksityiset korkeakoulut, tämänkin kauppakorkean, siis Hankenin, valtion suoraan omistukseen ja hallintoon 1974-75. Hankenin säätiön oli pakko luovuttaa kiinteistön ja rakennuksen omistusoikeus valtiolle eikä säätiö saanut siitä mitään kauppahintaa.