Kirjallisuudessa voi jossain määrin toimia kirjoittamalla henkilön etunimen pronominien sijaan, mutta siinä tulee helposti sanatoiston makua - ja toisaalta nykyäänhän ovat muotia neutraalit etunimet, joten niistäkään ei aina tiedä, kenestä on kyse. Puhumattakaan angloamerikkalaisista etunimistä kuten Tyler, Taylor, McKenzie, Billy jne joista ei mikään ota selvää. Toisinaan on pakko ottaa käyttöön vaikka teennäisiltä kuulostavat rouva tai herra, taikka joku tekstissä esiintynyt ammattinimike tahi arvonimi. Silloin on angloamerikkalaisissa käännöksissä taas varottava kaameita käännösvirheitä kuten esim. 'kersanttimajuri'- tai muita hirvityksiä, joita tv-ohjelmien tekstitys vilisee.
Kirjallisuudessa voi jossain määrin toimia kirjoittamalla henkilön etunimen pronominien sijaan, mutta siinä tulee helposti sanatoiston makua - ja toisaalta nykyäänhän ovat muotia neutraalit etunimet, joten niistäkään ei aina tiedä, kenestä on kyse. Puhumattakaan angloamerikkalaisista etunimistä kuten Tyler, Taylor, McKenzie, Billy jne joista ei mikään ota selvää. Toisinaan on pakko ottaa käyttöön vaikka teennäisiltä kuulostavat rouva tai herra, taikka joku tekstissä esiintynyt ammattinimike tahi arvonimi. Silloin on angloamerikkalaisissa käännöksissä taas varottava kaameita käännösvirheitä kuten esim. 'kersanttimajuri'- tai muita hirvityksiä, joita tv-ohjelmien tekstitys vilisee.