Mikäli heitä ei nykymielessä tuhkattu, vaan kyseessä oli lopulta TOMU, ehdottaisin Elvi Sinervon runoa Tarina suuresta rakkaudesta (Pilvet, alkup 1944, myös 1984 Love Kirjat). Pariskunta elää vanhaksi toistaan rakastaen. Viimein vaimo tipahtaa avantoon ja kuolee, mies hirttää suruissaan itsensä ja haudataan kirkkomaan ulkopuolelle. Vaimon hautajaisissa maa järisee ja ristit kaatuvat, mutta nousevat heti ylös. Vaimo on lähtenyt haudastaan ja siirtynyt kirkkomaan viereen miehensä viereen. Tuomiopäivänä heräävät, mutta koska mies on itsemurhaaja, hän ei pääsisi taivaaseen, joten he päättävät jäädä yhdessä hautaansa. "tomua rakastavain voi / ei mikään erottaa"
Mikäli heitä ei nykymielessä tuhkattu, vaan kyseessä oli lopulta TOMU, ehdottaisin Elvi Sinervon runoa Tarina suuresta rakkaudesta (Pilvet, alkup 1944, myös 1984 Love Kirjat). Pariskunta elää vanhaksi toistaan rakastaen. Viimein vaimo tipahtaa avantoon ja kuolee, mies hirttää suruissaan itsensä ja haudataan kirkkomaan ulkopuolelle. Vaimon hautajaisissa maa järisee ja ristit kaatuvat, mutta nousevat heti ylös. Vaimo on lähtenyt haudastaan ja siirtynyt kirkkomaan viereen miehensä viereen. Tuomiopäivänä heräävät, mutta koska mies on itsemurhaaja, hän ei pääsisi taivaaseen, joten he päättävät jäädä yhdessä hautaansa. "tomua rakastavain voi / ei mikään erottaa"