Kirjastojen, arkistojen ja museoiden yhteisen KAM-juridiikkaryhmän mukaan kansallinen tietosuojalaki on toteutumassa siten, että se antaa muistiorganisaatioille hyvät edellytykset henkilötietoja sisältävien kulttuuriperintöaineistojen käsittelyyn yleishyödyllisessä arkistointitarkoituksessa. Henkilötietoja sisältävän kulttuuriperintöaineiston julkaisemisen mahdollistava nimenomainen säännös olisi kuitenkin tärkeä lisäys.
Hallintovaliokunnan mietinnön mukaan kansallisessa tietosuojalaissa säädettäisiin, että henkilötietoja saa käsitellä yleistä etua koskevan tehtävän suorittamiseksi. Oikeus koskisi myös erityisiä henkilötietoryhmiä eli niin sanottuja arkaluonteisia henkilötietoja.
Käsittelyoikeuteen liittyy useita rajauksia, mutta toteutuessaan laki antaa muistiorganisaatioille hyvät edellytykset henkilötietoja sisältävien kulttuuriperintöaineistojen käsittelyyn yleishyödyllisessä arkistointitarkoituksessa.
KAM-juridiikkaryhmä on esittänyt oikeusministeriölle, että tietosuojalakiin otettaisiin säännös, jonka perusteella kirjastoilla, arkistoilla ja museoilla olisi oikeus saattaa henkilötietoja sisältäviä kulttuuriperintöaineistoja yleisesti käytettäväksi. Hallintovaliokunnan mietinnön perusteella lakiin ei kuitenkaan ole tulossa tällaista säännöstä.
Sen sijaan mietinnössä todetaan, että ehdotettu henkilötietojen käsittelyperusta sisältää myös mahdollisuuden käsitellä kulttuuriperintöaineistoja siinä tarkoituksessa, että kyseiset aineistot saatetaan käytettäväksi. Lisäksi mietinnössä todetaan, että kulttuuriperintöaineistoja koskevan sääntelyn arviointi tulee tehdä erikseen ja ryhtyä tarvittaessa lainsäädäntötoimenpiteisiin
Henkilötietoja sisältävän kulttuuriperintöaineiston julkaisemisen mahdollistama nimenomainen säännös olisi KAM-juridiikka ryhmän mukaan tarpeen jo nyt. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että EU:n yleinen tietosuoja-asetus ei anna tällaista oikeutta. Suomen osalta oikeuden olemassaoloon viitataan vain lakiesityksen perusteluissa sekä valiokunnan mietinnössä.
On myös erittäin tärkeää, että tietosuojalaki ei toteutuessaan aseta kirjastoja, arkistoja ja museoita eriarvoiseen asemaan. Tämä vaatii erityistä huomiota siksi, että monet kulttuuriperintöalan toimijoista toimivat kokonaan erityislainsäädännön ja jopa julkisen rahoituksen ulkopuolella.