Kommentoi vastausta

Äiti lausui iltatiskailun aikana tätä runoa -60 luvulla, enkä koskaan kyllästynyt sen onnelliseen loppuun. Mutta paljon on unohtunut. Tämän verran muistan ja sain rakennettua noista muista palasista.:
Olipa kerran , niin kertoo satu . Kaupunki pieni ja pienoinen katu. Siel' asuu mummo ja mummon Tatu.
Tatu ol pyöreä, poski kuin kukka, mutt rikki housut ja rikki ol' sukka, jos mummoo eis ois niin pojan veis hukka.
Paikkaus mummosta ei ole vaiva, mutta huoli tuo ranta ja pienoinen laiva. Usein hän pojan vaarasta nouti, mutta ainakos villiä vahtimaan jouti.
Oli taaskin hän siellä ja purttansa souti!.
Mutt' viel hänel näytän.
Kutimen otti ja rantahan ravas, nurin oikein nurin oikein astuessaan tavas.
Tuuli helmoja tempoi ja vastaan haras.(Tuuli vei mummon , jotain puuttuu.)
Väsyi rannalla leikkihin Tatu.....( kerä pyöri Tatua vastaan mäessä)
Sehän on mummon! Kiinni hän tarras, alkoi veto niin ankara harras.
uuvuksiin lappoi ja mummon sai alas.
Mutt mummo vain itki ja Tatua halas.

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.