Jotain yhteyksiä Svanilla voisi olla Jämsään, sillä muistan hänen käyneen minun kotonani joskus v. 1970-71 aikana Jämsässä. Eräänä päivänä meille vain ilmestyi kylään ihan herrasmieheltä vaikuttava vanhempi mies, kysyen isääni. Isä ei ollut kotona ja kun kysyimme, kenestä tässä on kyse, mies ei kertonut nimeään, mutta sanoi olleensa kauan muualla ja tulleensa vain tapaamaan vanhoja tuttaviaan. Äiti kysyi miehen nimeä monta kertaa, mutta tämä vain naureskeli, että ei sitä nyt aina nimiä kerrota. Hetken aikaa mies siinä istuskeli ja kyseli, mitä isälleni kuului ja muutenkin isäni sukulaisista, joita hän ihan nimeltä tiesi. Isä oli perusjämsäläinen, joten kai tämä mies sitten oli täällä ainakin oleskellut ennen ensimmäistä linnareissuaan. Mies lähti sitten ja pyysi sanomaan terveisiä vanhalta tuttavalta. Sen muistan, että miehellä oli sen ajan mukainen miesten pitkä tumma ulsteri ja tyylikkään näköinen hattu. Ja jotenkin kuin herraskainen puhetapa, tosin vähän niin kuin viinanpolttama ääni. Käyttäytyi oikein kohteliaasti.
Isäkään ei miestä kuvauksistamme tunnistanut, mutta jonkun päivän tai viikon kuluttua kävi ilmi, että kyseessä oli linnasta päässyt Väinö Svahn. Oli käynyt muitakin vanhoja tuttujaan kyselemässä ja siitä sana levinnyt. Isäni oli Svania reilusti nuorempi eikä voinut tämän mitään lapsuus- tai nuoruuskavereitakaan olla, mutta kyllä hän tämän Väinön muisti joltain ajalta. Ei tullut silloin painetuksi paremmin mieleen niitä juttuja, joita siinä sitten isäni Väinöstä tiesi, ja nyt on isäkin kauan sitten kuollut.
Jotain yhteyksiä Svanilla voisi olla Jämsään, sillä muistan hänen käyneen minun kotonani joskus v. 1970-71 aikana Jämsässä. Eräänä päivänä meille vain ilmestyi kylään ihan herrasmieheltä vaikuttava vanhempi mies, kysyen isääni. Isä ei ollut kotona ja kun kysyimme, kenestä tässä on kyse, mies ei kertonut nimeään, mutta sanoi olleensa kauan muualla ja tulleensa vain tapaamaan vanhoja tuttaviaan. Äiti kysyi miehen nimeä monta kertaa, mutta tämä vain naureskeli, että ei sitä nyt aina nimiä kerrota. Hetken aikaa mies siinä istuskeli ja kyseli, mitä isälleni kuului ja muutenkin isäni sukulaisista, joita hän ihan nimeltä tiesi. Isä oli perusjämsäläinen, joten kai tämä mies sitten oli täällä ainakin oleskellut ennen ensimmäistä linnareissuaan. Mies lähti sitten ja pyysi sanomaan terveisiä vanhalta tuttavalta. Sen muistan, että miehellä oli sen ajan mukainen miesten pitkä tumma ulsteri ja tyylikkään näköinen hattu. Ja jotenkin kuin herraskainen puhetapa, tosin vähän niin kuin viinanpolttama ääni. Käyttäytyi oikein kohteliaasti.
Isäkään ei miestä kuvauksistamme tunnistanut, mutta jonkun päivän tai viikon kuluttua kävi ilmi, että kyseessä oli linnasta päässyt Väinö Svahn. Oli käynyt muitakin vanhoja tuttujaan kyselemässä ja siitä sana levinnyt. Isäni oli Svania reilusti nuorempi eikä voinut tämän mitään lapsuus- tai nuoruuskavereitakaan olla, mutta kyllä hän tämän Väinön muisti joltain ajalta. Ei tullut silloin painetuksi paremmin mieleen niitä juttuja, joita siinä sitten isäni Väinöstä tiesi, ja nyt on isäkin kauan sitten kuollut.
Joten jotain yhteyttä Jämsään pitäisi olla.