Hautaviita kävi meidänkin koululla vääntämässä näitä hevosenkenkiä joskus 60/70-luvun vaihteessa. Tällöin jo myöhemmällä iällä hän käytti pientä jatkovartta n.20-30cm kengän jatkeena, eli pikkaisen helpotti vääntämistä. Hänen toinen bravuuri oli liu-uttaa yhdellä kädellä lyijyllä täytetty pullo ylös vain sormia liikuttamalla. Eli otti kiinni pullon suusta ja sormia liikutellen siirsi pulloa ylöspäin, kunnes saavutti pohjan. Ideana oli myös se, että pullon etiketti ei saanut liikkua sivusuunnassa. Me pojat koetettiin tätä myös ja vaikka saatiinkin pullo ylös, niin etiketti kiertyi ympäri. LIsäksi hänellä oli myös tapana lyödä paljain käsin iso naula kahden laudan läpi siten, että naula kiinnitti ne toisiinsa. Tätä me pojatkin siitä innostuneena tehtiin puukäsitöiden tunnilla, sillä loppujen lopuksi se ei ollut vaikea temppu, vaikka kämmenpohjaan sattuikin. Muistaakseni joku meistä pojista sai lahjaksi sen väännetyn hevosenkengän.
Hautaviita kävi meidänkin koululla vääntämässä näitä hevosenkenkiä joskus 60/70-luvun vaihteessa. Tällöin jo myöhemmällä iällä hän käytti pientä jatkovartta n.20-30cm kengän jatkeena, eli pikkaisen helpotti vääntämistä. Hänen toinen bravuuri oli liu-uttaa yhdellä kädellä lyijyllä täytetty pullo ylös vain sormia liikuttamalla. Eli otti kiinni pullon suusta ja sormia liikutellen siirsi pulloa ylöspäin, kunnes saavutti pohjan. Ideana oli myös se, että pullon etiketti ei saanut liikkua sivusuunnassa. Me pojat koetettiin tätä myös ja vaikka saatiinkin pullo ylös, niin etiketti kiertyi ympäri. LIsäksi hänellä oli myös tapana lyödä paljain käsin iso naula kahden laudan läpi siten, että naula kiinnitti ne toisiinsa. Tätä me pojatkin siitä innostuneena tehtiin puukäsitöiden tunnilla, sillä loppujen lopuksi se ei ollut vaikea temppu, vaikka kämmenpohjaan sattuikin. Muistaakseni joku meistä pojista sai lahjaksi sen väännetyn hevosenkengän.