Löytyipä sittenkin selitys sanonnalle! Keksin nimittäin vasta nyt hakea lehdistä varmuuden vuoksi myös käänteistä ilmaisua "antaa pyyhkeitä". Ja sillä löytyi esiintymiä vielä paljon varhaisemmalta ajalta:
- Kätilölehti 2/1916 kirjoitti ns. vesihoidosta: "Ihon ollessa hyvin lämpimän esim. pyyhkeitä annettaessa on vaikutus parempi kuin sen ollessa tavallisen. Sentähden on välttämätöntä antaa pyyhe heikolle ja vähäveriselle potilaalle hänen ollessa lämpimässä vuoteessa, perinpohjaisen kävelyn jälkeen tahi sen jälkeen kuin huolellisesti on hieronut ihoa."
- Karjala-lehti 17.4.1921, jonkinlaisen fysioterapeutin pikkuilmoitus: "Ensimäinenkin hyvä hieronta antaa jo huojennusta reumatismissa, sydänalan turpoamisessa ja yleensä ruumiin huonostivoinnissa. Sähkö vipratsionia pyyhkeitä annetaan. Otetaan vastaan joka aika päivästä."
- Terveydenhoitolehti 12/1927: "Viileän pyyhkeen antamiseen tarvitaan huonelämpöiseen veteen kostutettu ja liiasta vedestä väännetty paksunpuoleinen pyyhinliina. Sillä pyyhitään nopeasti sairaan ruumis useita kertoja päivässä."
- Uusi Suomi 21.10.1938 juoksevan veden saatavuuskatkoksista Helsingin Munkkiniemessä: "Ei voi ajatellakaan, että lapsi saisi joka päivä kylvyn, kertoo eräs yhdeksän kuukauden ikäisen pienokaisen äiti. Hyvä, kun vettä riittää niin paljon, että saa häthätää antaa pyyhkeitä ja pestä kasvot ja kädet."
- Ja henkilöstölehti Enso-Gutzeit-Tornator 8/1938: "Aikaisemmin annettiin karkaisukeinona kosteita pyyhkeitä pienillekin lapsille, nykyään aletaan kosteitten pyyhkeitten antaminen n. 3–4 v. vanhana."
Näiden ja muiden vastaavien nojalla ilmaisun alkuperäinen merkitys onkin ollut kirjaimellinen ja viitannut pesuun kostealla pyyhkeellä tai kosteiden kääreiden käyttöön lääketieteellisenä hoitomenetelmänä. Ja kuvaannollinen merkitys on syntynyt lasten epämiellyttävästä kokemuksesta, kun tätä on käytetty "karkaisukeinona" tavalla, joka nykyään on pudonnut pois kulttuurisesta muistista.
Ensiesiintymä kuvaannollisessa käytössä on sekin niin varhain kuin 8.1.1928, satakuntalaisessa Lalli-lehdessä: "»Uusi Aika« purkaa sappeaan ja käyttääkin oikein märkää rukkasta antaessaan pyyhkeitä raumalaisille kokoomuslaisille." Tässäkin tapauksessa kuitenkin seuraavia hajaesiintymiä tässä samassa kuvaannollisessa merkityksessä alkaa löytyä vasta vuosikymmeniä myöhemmin.
Löytyipä sittenkin selitys sanonnalle! Keksin nimittäin vasta nyt hakea lehdistä varmuuden vuoksi myös käänteistä ilmaisua "antaa pyyhkeitä". Ja sillä löytyi esiintymiä vielä paljon varhaisemmalta ajalta:
- Kätilölehti 2/1916 kirjoitti ns. vesihoidosta: "Ihon ollessa hyvin lämpimän esim. pyyhkeitä annettaessa on vaikutus parempi kuin sen ollessa tavallisen. Sentähden on välttämätöntä antaa pyyhe heikolle ja vähäveriselle potilaalle hänen ollessa lämpimässä vuoteessa, perinpohjaisen kävelyn jälkeen tahi sen jälkeen kuin huolellisesti on hieronut ihoa."
- Karjala-lehti 17.4.1921, jonkinlaisen fysioterapeutin pikkuilmoitus: "Ensimäinenkin hyvä hieronta antaa jo huojennusta reumatismissa, sydänalan turpoamisessa ja yleensä ruumiin huonostivoinnissa. Sähkö vipratsionia pyyhkeitä annetaan. Otetaan vastaan joka aika päivästä."
- Terveydenhoitolehti 12/1927: "Viileän pyyhkeen antamiseen tarvitaan huonelämpöiseen veteen kostutettu ja liiasta vedestä väännetty paksunpuoleinen pyyhinliina. Sillä pyyhitään nopeasti sairaan ruumis useita kertoja päivässä."
- Uusi Suomi 21.10.1938 juoksevan veden saatavuuskatkoksista Helsingin Munkkiniemessä: "Ei voi ajatellakaan, että lapsi saisi joka päivä kylvyn, kertoo eräs yhdeksän kuukauden ikäisen pienokaisen äiti. Hyvä, kun vettä riittää niin paljon, että saa häthätää antaa pyyhkeitä ja pestä kasvot ja kädet."
- Ja henkilöstölehti Enso-Gutzeit-Tornator 8/1938: "Aikaisemmin annettiin karkaisukeinona kosteita pyyhkeitä pienillekin lapsille, nykyään aletaan kosteitten pyyhkeitten antaminen n. 3–4 v. vanhana."
Näiden ja muiden vastaavien nojalla ilmaisun alkuperäinen merkitys onkin ollut kirjaimellinen ja viitannut pesuun kostealla pyyhkeellä tai kosteiden kääreiden käyttöön lääketieteellisenä hoitomenetelmänä. Ja kuvaannollinen merkitys on syntynyt lasten epämiellyttävästä kokemuksesta, kun tätä on käytetty "karkaisukeinona" tavalla, joka nykyään on pudonnut pois kulttuurisesta muistista.
Ensiesiintymä kuvaannollisessa käytössä on sekin niin varhain kuin 8.1.1928, satakuntalaisessa Lalli-lehdessä: "»Uusi Aika« purkaa sappeaan ja käyttääkin oikein märkää rukkasta antaessaan pyyhkeitä raumalaisille kokoomuslaisille." Tässäkin tapauksessa kuitenkin seuraavia hajaesiintymiä tässä samassa kuvaannollisessa merkityksessä alkaa löytyä vasta vuosikymmeniä myöhemmin.