Tässä palvelussa toinen kirjasto vastasi vuonna 2008 juhannuksen ajankohtaa koskevaan kysymykseen niin laajasti, että siteeratussa lakitekstissä tuli pyhäinpäiväkin esiin.
"Vuonna 1955 voimaan tulleen kalenteriuudistuksen oleellinen sisältö oli seuraava (Kirkkolain 18. pykälä, Suomen asetuskokoelma 1953/535, 23.12.1953): - -
3) lokakuun 31. päivän ja marraskuun 6. päivän väliseksi lauantaiksi muodostettiin uusi pyhä, pyhäinpäivä.
Kalentereissamme toki oli jo ennen tätäkin ollut "pyhäinmiesten päivä" marraskuun 1. päivän kohdalla, mutta se oli ollut tavallinen arkipäivä, minkä vuoksi aiheeseen liittyvää jumalanpalvelusta oli vietetty marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina. Useimpina vuosina - silloin kuin marraskuun 1. päivä ei ollut sunnuntai - meillä siis oli almanakassa kaksi pyhäinmiesten päivää."
Pyhäinpäivä-nimitys sisällytettiin siis kirkkolain tekstiin muutoksessa, joka julkaistiin Asetuskokoelmassa (nyk. Säädöskokoelma) ja päätyi siitä Suomen Laki-kirjaan: "jumalanpalvelus on pidettävä joka sunnuntai ja - - pyhäinpäivänä. - - pyhäinpäivää [vietetään] sinä lauantaina, joka sattuu lokakuun 31 päivän ja marraskuun 6 päivän väliseen aikaan. - - Tämä laki tulee voimaan 1.1.1955." Kirkolliskokouksen hyväksymät kirkkolain muutokset tulivat eduskunnan käsittelyyn, mutta se saattoi vain hyväksyä tai hylätä ne puuttumatta sisältöön.
Kirkolliskokouksen siviilivaliokunnan mietinnössä v. 1953 huomautettiin: nimitys pyhäinpäivä ei täysin vastaa juhlan kirkollista nimitystä, mutta se lienee hyväksyttävä koska kaikkien pyhien päivä on pitkä ja kankea. Kokonaisuuden otsikko oli Eräiden kirkollisten juhlapäivien uudelleenjärjestely.
Tässä palvelussa toinen kirjasto vastasi vuonna 2008 juhannuksen ajankohtaa koskevaan kysymykseen niin laajasti, että siteeratussa lakitekstissä tuli pyhäinpäiväkin esiin.
"Vuonna 1955 voimaan tulleen kalenteriuudistuksen oleellinen sisältö oli seuraava (Kirkkolain 18. pykälä, Suomen asetuskokoelma 1953/535, 23.12.1953): - -
3) lokakuun 31. päivän ja marraskuun 6. päivän väliseksi lauantaiksi muodostettiin uusi pyhä, pyhäinpäivä.
Kalentereissamme toki oli jo ennen tätäkin ollut "pyhäinmiesten päivä" marraskuun 1. päivän kohdalla, mutta se oli ollut tavallinen arkipäivä, minkä vuoksi aiheeseen liittyvää jumalanpalvelusta oli vietetty marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina. Useimpina vuosina - silloin kuin marraskuun 1. päivä ei ollut sunnuntai - meillä siis oli almanakassa kaksi pyhäinmiesten päivää."
Pyhäinpäivä-nimitys sisällytettiin siis kirkkolain tekstiin muutoksessa, joka julkaistiin Asetuskokoelmassa (nyk. Säädöskokoelma) ja päätyi siitä Suomen Laki-kirjaan: "jumalanpalvelus on pidettävä joka sunnuntai ja - - pyhäinpäivänä. - - pyhäinpäivää [vietetään] sinä lauantaina, joka sattuu lokakuun 31 päivän ja marraskuun 6 päivän väliseen aikaan. - - Tämä laki tulee voimaan 1.1.1955." Kirkolliskokouksen hyväksymät kirkkolain muutokset tulivat eduskunnan käsittelyyn, mutta se saattoi vain hyväksyä tai hylätä ne puuttumatta sisältöön.
Kirkolliskokouksen siviilivaliokunnan mietinnössä v. 1953 huomautettiin: nimitys pyhäinpäivä ei täysin vastaa juhlan kirkollista nimitystä, mutta se lienee hyväksyttävä koska kaikkien pyhien päivä on pitkä ja kankea. Kokonaisuuden otsikko oli Eräiden kirkollisten juhlapäivien uudelleenjärjestely.