"Pari" viittaa siihen, että kaksi raippaa sidottiin yhteen pariksi. Jos tuomioistuin oli määrännyt rangaistukseksi 40 paria raippoja, oli piiskurilla tällaista kahdesta yhteensidotusta raipasta muodostuvaa raippaparia. Hän löi rangaistavaa yhdellä raippaparilla kolme kertaa, pani sen parin syrjään uuden. Näin siksi, että jos samalla raippaparilla olisi annettu enemmän kuin kolme iskua, niiden teho olisi heikentynyt, eiväthän raipatkaan niin lujatekoisia olleet että olisivat samaa tehoa säilyttäneet. Todennäköisesti menettelyyn vaikutti sekin, että haluttiin välttää kohtalokkaat laskuvirheet. - Raipparangaistus oli kyllä hirvittävän tuskallinen, tavallisesti kesti puolisen vuotta ennen kuin siitä toipui. Olen kouluajoistani lähtien lukenuf erittäin paljon Suomen muinaista oikeus- ja rikoshistoriaa, myös paikallishistoriallisesta kirjallisuudesta. Sellaisen kuvan olen saanut, että raipparangaistus erittäkn harvoin johti tuomitun kuolemaan. Tosin tietoni aiheesta ovat kaikkea muuta kuin täydelliset, joten saatan hyvinkin erehtyä. Tiedossani on vain aivan muutama harva tapaus, jossa näin pahasti kävi. -Raipparangaistusta käytetttiin 1700- ja 1800-luvuilla enimmäkseen sakon muuntorangaistuksena. Joskus kuitenkin tuomittiin raippoja muutenkin, usein pakkotyöhön (vankeuteen jossakin linnoituksessa, kovaa työtä oli) tuomituille annetiin ensin raippoja ja sitten alkoi pakkotyö. - Raiopparangaistus vei rangaistulta kunniallisen ihmisen maineen lopouiäksi, eikä sellaista henkilöä esimerkiksi pyydetty kummiksi. - Raipparangaistuksen sijasta voitìin tuomita vesileipävankeuteen enintään neljäksi viikoksi tavallisesti siksi, että 1) syytetyn terveyden ei katsottu kestävän raippoja tai
2) lieventävien asianhaarojen nojalla tai
3) joskus muistakin syistä
Vesileipävankeus ei vienyt kunniaa lopullisesti.
"Pari" viittaa siihen, että kaksi raippaa sidottiin yhteen pariksi. Jos tuomioistuin oli määrännyt rangaistukseksi 40 paria raippoja, oli piiskurilla tällaista kahdesta yhteensidotusta raipasta muodostuvaa raippaparia. Hän löi rangaistavaa yhdellä raippaparilla kolme kertaa, pani sen parin syrjään uuden. Näin siksi, että jos samalla raippaparilla olisi annettu enemmän kuin kolme iskua, niiden teho olisi heikentynyt, eiväthän raipatkaan niin lujatekoisia olleet että olisivat samaa tehoa säilyttäneet. Todennäköisesti menettelyyn vaikutti sekin, että haluttiin välttää kohtalokkaat laskuvirheet. - Raipparangaistus oli kyllä hirvittävän tuskallinen, tavallisesti kesti puolisen vuotta ennen kuin siitä toipui. Olen kouluajoistani lähtien lukenuf erittäin paljon Suomen muinaista oikeus- ja rikoshistoriaa, myös paikallishistoriallisesta kirjallisuudesta. Sellaisen kuvan olen saanut, että raipparangaistus erittäkn harvoin johti tuomitun kuolemaan. Tosin tietoni aiheesta ovat kaikkea muuta kuin täydelliset, joten saatan hyvinkin erehtyä. Tiedossani on vain aivan muutama harva tapaus, jossa näin pahasti kävi. -Raipparangaistusta käytetttiin 1700- ja 1800-luvuilla enimmäkseen sakon muuntorangaistuksena. Joskus kuitenkin tuomittiin raippoja muutenkin, usein pakkotyöhön (vankeuteen jossakin linnoituksessa, kovaa työtä oli) tuomituille annetiin ensin raippoja ja sitten alkoi pakkotyö. - Raiopparangaistus vei rangaistulta kunniallisen ihmisen maineen lopouiäksi, eikä sellaista henkilöä esimerkiksi pyydetty kummiksi. - Raipparangaistuksen sijasta voitìin tuomita vesileipävankeuteen enintään neljäksi viikoksi tavallisesti siksi, että 1) syytetyn terveyden ei katsottu kestävän raippoja tai
2) lieventävien asianhaarojen nojalla tai
3) joskus muistakin syistä
Vesileipävankeus ei vienyt kunniaa lopullisesti.