Näyttää siltä, että sarja on saatu DVD:lle pikkuisen vajaana. Suomenkielinen tekstitys puuttuu, ja ainakin ensimmäisen jakson alusta puuttuu pätkä. Muistan elävästi, että sarja alkoi kohtauksella, jossa oudosti käyttäytyvä iäkäs nainen kävelee tiellä ja tytön ääni kysyy miksi tuo täti on noin omituinen. Tyttö ja nainen ovat kolmannen jakson päähenkilöt, joten aloitus sitoo sarjan kaikki jaksot yhteen. DVD:llä eka jakso kuitenkin alkaa siitä, että tytön perhe istuu kotona pöydän ääressä, ja isä kertoo tarinaa. Tarinan aloitus siis puuttuu. Ylellähän oli siihen aikaan tapana käyttää nauhoja uudelleen, eli kun ohjelma oli esitetty, niin päälle nauhoitettin pian jo uutta ohjelmaa, joten DVD on ilmeisesti koottu jonkun pelastamilta nauhakopioilta.
Itse sarja on kuitenkin juuri niin hyvä kuin muistinkin, ja tarina on todella karmiva. Tällä katsomalla ihailen erityisesti sitä, miten hienosti harrastajanäyttelijät onnistuvat taitavan ohjaajan kanssa. Vuonna 80 sitä ei edes huomannut, kun tunnelma oli niin tiivis. Harmi vain, että sen aikainen heikko äänitystekniikka tekee puheen seuraamisen vaikeaksi. Tekstitystä tarvittaisiin vahvistamaan kuultua, vaikka vain ruotsiksi.
Näyttää siltä, että sarja on saatu DVD:lle pikkuisen vajaana. Suomenkielinen tekstitys puuttuu, ja ainakin ensimmäisen jakson alusta puuttuu pätkä. Muistan elävästi, että sarja alkoi kohtauksella, jossa oudosti käyttäytyvä iäkäs nainen kävelee tiellä ja tytön ääni kysyy miksi tuo täti on noin omituinen. Tyttö ja nainen ovat kolmannen jakson päähenkilöt, joten aloitus sitoo sarjan kaikki jaksot yhteen. DVD:llä eka jakso kuitenkin alkaa siitä, että tytön perhe istuu kotona pöydän ääressä, ja isä kertoo tarinaa. Tarinan aloitus siis puuttuu. Ylellähän oli siihen aikaan tapana käyttää nauhoja uudelleen, eli kun ohjelma oli esitetty, niin päälle nauhoitettin pian jo uutta ohjelmaa, joten DVD on ilmeisesti koottu jonkun pelastamilta nauhakopioilta.
Itse sarja on kuitenkin juuri niin hyvä kuin muistinkin, ja tarina on todella karmiva. Tällä katsomalla ihailen erityisesti sitä, miten hienosti harrastajanäyttelijät onnistuvat taitavan ohjaajan kanssa. Vuonna 80 sitä ei edes huomannut, kun tunnelma oli niin tiivis. Harmi vain, että sen aikainen heikko äänitystekniikka tekee puheen seuraamisen vaikeaksi. Tekstitystä tarvittaisiin vahvistamaan kuultua, vaikka vain ruotsiksi.