Voisi mainita senkin, että teos ilmestyi jo vuonna 1935 ja sen nimi "Nässlorna blomma" on sitaatti aikaisemmin kirjoitetusta runosta.
Kirjan tekstissäkin on monikollisia verbimuotoja, esim. (taskupainoksen sivulla 16) Röster ropa och leka i trädgården. Systrarna ropa efter honom. Fjäril och barn skynda förbi och komma ned till grinden. Fingrarna spänna och darra.
Nuo olivat preesensiä, monikon kolmas persoona. Pääosin teksti on imperfektissä, niinpä vanhoja monikollisia imperfektejä on heti ensimmäisellä sivulla: Och sedan kommo alla hågkomster. De togo - - smärtorna blevo. (nykykielisinä: kom, tog, blev)
1930-luku oli kaunokirjallisuudessa siirtymäaikaa perinteisistä kirjakielen muodoista puhekieltä läheneviin ilmaisuihin. Riikinruotsalaisten lähteiden mukaan Martinson suosi verbien monikkomuotoja pitempään kuin monet aikalaisensa, koska ne kuuluivat hänen kotimurteeseensa; joskus hän käytti vaihdellen "vanhoja" ja "uusia" verbimuotoja - ilmeisesti tyylikeinona, kuten kysyjä taisikin arvella.
Voisi mainita senkin, että teos ilmestyi jo vuonna 1935 ja sen nimi "Nässlorna blomma" on sitaatti aikaisemmin kirjoitetusta runosta.
Kirjan tekstissäkin on monikollisia verbimuotoja, esim. (taskupainoksen sivulla 16) Röster ropa och leka i trädgården. Systrarna ropa efter honom. Fjäril och barn skynda förbi och komma ned till grinden. Fingrarna spänna och darra.
Nuo olivat preesensiä, monikon kolmas persoona. Pääosin teksti on imperfektissä, niinpä vanhoja monikollisia imperfektejä on heti ensimmäisellä sivulla: Och sedan kommo alla hågkomster. De togo - - smärtorna blevo. (nykykielisinä: kom, tog, blev)
1930-luku oli kaunokirjallisuudessa siirtymäaikaa perinteisistä kirjakielen muodoista puhekieltä läheneviin ilmaisuihin. Riikinruotsalaisten lähteiden mukaan Martinson suosi verbien monikkomuotoja pitempään kuin monet aikalaisensa, koska ne kuuluivat hänen kotimurteeseensa; joskus hän käytti vaihdellen "vanhoja" ja "uusia" verbimuotoja - ilmeisesti tyylikeinona, kuten kysyjä taisikin arvella.