Yksi tapa hahmottaa tai saada kirjastojen kestävyystyötä konkreettisemmin näkyväksi, on jaotella toimia ympäristöjalanjäljen ja -kädenjäljen kautta.
Ympäristöjalanjälki
Ympäristöjalanjäljen alle kuuluvat ne kaikki tavat ja toimet, joilla minimoidaan negatiivisia ympäristövaikutuksia, joita kirjaston toiminnasta aiheutuu. Kirjastot ovatkin jo monin tavoin tehneet hienoa työtä oman jalanjälkensä pienentämiseksi. Esimerkiksi:
- Kuopion kaupunginkirjasto sai vuonna 2020 Viksu Kuopio -tunnustuksen mm. siitä syystä, että kirjasto lopetti ensimmäisenä kirjastona Suomessa aineiston muovituksen.
- valtakunnallisissa, yleisten kirjastojen ympäristötietoisuutta edistävissä hankkeissa on hyvin konkreettisesti edistetty kirjastojen henkilökunnan ympäristötietoisuutta, laskettu kirjastojen hiilijalanjälkiä sekä kerätty tietoa ympäristötietoisuuden tilasta kirjastoissa, kuten Kestävä kehitys kirjastoissa (2011-2012) ja Kirjaston ympäristötietoisuus 2020-luvulle (2020-2021) -hankkeet.
- kirjastojen kestävän kehityksen toimintaa ohjaavat monenlaiset tiekartat, strategiat ja ohjelmat sekä tietysti kirjastolaiset, jotka toimivat esimerkiksi ekotukihenkilönä ja mahdollistavat siten ympäristövastuullisuuden edistymistä omissa organisaatioissaan.
Ympäristökädenjälki
Ympäristökädenjäljen puolestaan katsotaan kasvavan, jos voimme toimia esimerkkinä tai inspiraationa yleisön (ja muiden tahojen) suuntaan. Tapahtumat, lukupiirit ja koulutustilaisuudet, jotka keräävät ihmisiä ympäristöasioiden ääreen oppimaan, laajentavat kirjaston kädenjälkeä. Suurimmillaan kädenjälki on, jos pystymme toimillamme mahdollistamaan asiakkaiden omaa kestävyystyötä ja vaikuttamistekoja. Esimerkiksi aiemmin tänä vuonna päättyneen Nuoret ja ympäristötunteet -kokeiluhankkeen avulla kirjastoissa kokeiltiin monenlaisia uusia, nuorille suunnattuja toimintatapoja.
Mutta myös kirjaston palvelut elävät vahvasti tässä ajassa! Palveluiden kirjoon lukeutuu jo erilaisten aineistojen, laitteiden, esineiden lainaamisen lisäksi monin paikoin jopa soittiminen, harrastevälineiden ja kausikorttien lainaaminen erilaisiin kulttuuri- ja urheilutapahtumiin. Myös kirjaston tilat mahdollistavat todella paljon! Ne toimivat tärkeinä aktiivisen kansalaisuuden mahdollistajina tarjoten varattavia kokous- ja tapahtumatiloja aina soitto-, digitointi, äänitysstudioihin ja työpajatiloihin asti.
Kirjastot vähentävät monin tavoin ihmisten tarvetta kuluttamiselle. Oulun kaupunginkirjaston uudistuvan pääkirjaston tulevaisuustavoite onkin kunnianhimoinen ja ajatuksia herättävä: ”Keskustakirjasto on kestävä kehityksen airut. Keskustakirjasto on ostoskeskuksen ekologinen vastakohta. Paikka, jossa voit olla ostamatta mitään, mutta samaan aikaan viihtyä ja viettää aikaa ystävien kanssa.”
Ympäristökasvatus on ympäristökädenjäljen kasvattamista – ympäristökasvattaako kirjastokin?
Syklin määritelmän mukaan ympäristökasvattaja edistää kestävää elämäntapaa, lisää ympärillään ympäristöherkkyyttä ja -tuntemusta sekä neuvoo eri-ikäisiä lapsia, nuoria ja aikuisia. Ympäristökasvatuksen päämääränä on kestävä kehitys ja kestävä elämäntapa.
Kulttuurin muuttaminen kestävämmäksi vaatii hyvin monenlaisia lähestymistapoja ja etenemissuuntia. Ja kirjastoilla puolestaan on suomalaisessa yhteiskunnassa hyvin arvostettu ja vakiintunut asema – ja ne ovat aina olleet vahvasti rakentamassa suomalaista hyvinvointia ja tulevaisuutta. Kirjastot ovat matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, joissa autetaan ihmisiä tiedon äärelle, ymmärretään kriittisen ajattelun ja lähdekritiikin merkitys ja tunnetaan asiakkaiden tarpeet ja toiveet. Eikö siis juuri nyt, tämän kestävyysmurroksen kynnyksellä, kirjastojenkin kannattaisi omilla vahvuuksillaan ja ammattitaitoisella henkilökunnallaan olla entistä määrätietoisesti mukana vauhdittamassa tätä muutosta?
Jos ajatellaan, että kestävä kehitys on matka kohti parempaa ja viisaampaa elämää – niin ympäristökasvatus olisi tapa auttaa ihmisiä mukaan tälle matkalle. Kirjastoille tämä ekososiaalisen sivistyksen tukeminen voisi olla hyvin luonteva osa jatkumoa, osana kirjastojen pitkäjänteisestä ponnistelussa sivistyksen tiellä.
Muutos on käynnissä. Näe itsesi ympäristökasvattajana – ja ole mukana vauhdittamassa muutosta!
Jokainen meistä voi tukea muutosta omassa työssään! Voisi jopa ajatella, että jokaisessa meissä asuu pieni ympäristökasvattaja, joka voi rohkaista ja tukea muutosta omasta roolistaan käsin. Ja mitä useampia meitä on, sitä nopeammin muutosta tapahtuu.
Vuoden 2022 alussa käynnistyi ensimmäinen museo- ja kulttuurialalle suunnattu ympäristökasvatuksen koulutusohjelma (Ympäristöalan erikoisammattitutkinto, ympäristökasvatuksen osaamisalalla). Ympäristöalan erikoisammattitutkinnon ensisijaisena tavoitteena on kehittää opiskelijoiden ammatillista osaamista ja ympäristökasvatuksellisia valmiuksia. Tavoitteena on vähitellen koko työyhteisön osallistaminen ja innostaminen kestävän kehityksen teemoihin ja ympäristökasvatustoimintaan. Koulutusohjelma on siis lähtökohtaisesti erittäin käytännönläheinen ja työelämän kestävyyttä tukeva koulutusohjelma. (Tässä ensimmäisessä pilottikoulutuksessa on mukana kouluttautumassa myös kolme kirjastoalan osaajaa.)
Olisitko sinä kenties kiinnostunut ympäristökasvattajaksi kouluttautumisesta? Helmikuussa 2023 Suomen ympäristöopisto SYKLI aloittaa jälleen uuden ympäristökasvatuskoulutuksen kulttuurialan ja vapaan sivistystyön painotuksella. Tutkinto antaa loistavat lähtökohdat muutoksen tukemiseen.
Artikkelin ovat kirjoittaneet Leila Sonkkanen ja Satu Jovero. Leila Sonkkanen toimii Helsingin kaupunginkirjastossa kirjastonhoitajana ja Ekokompassi-yhdyshenkilönä, ja opiskelee oman työnsä ohella ympäristökasvattajaksi Syklissä. Satu Jovero on Suomen ympäristöopiston, Syklin, ympäristö- ja kestävyyskasvattaja, joka toimii myös vastuukouluttajana kulttuurialalle ja vapaaseen sivistystyöhön suunnatussa ympäristökasvattajan koulutusohjelmassa.
Lisätiedot koulutusohjelmasta: Satu Jovero, P. 050-5639 370, satu.jovero@sykli.fi