Ajattelen kirjastoista lämpimästi, olen aina ajatellut. Kirjasto kutsuu kaikki luokseen, siellä saa viivähtää rauhassa ajatustensa kanssa ja tutkia kiinnostavia asioita. Kirjasto on yhdenvertainen: se tarjoaa sivistystä, ajattelun aineksia ja yhtä lailla huvia kaikille tasapuolisesti. Se edistää humaaneja arvoja ja viisautta, kulttuuria, taidetta ja luovuutta. Se myös edistää ekologista kestävyyttä, kun kaikkea hienoa ja mukavaa voi lainata, tarvitsematta hankkia omaksi.
Entä jos koko maailma noudattaisi kirjastojen arvomaailmaa? Olisimmekohan silloin vapaita planeetan ekokriisistä, köyhyydestä, nälästä ja sodista? Hyvä elämä maapallon rajoissa voisi hyvin sopia kirjastojen sloganiksi.
Elämme kuitenkin maailmassa, joka noudattaa monia muita lakeja kuin mitä toivoisimme. Meillä on ratkottavanamme ekokriisin monimutkaiset palat, kestävyysmurros, ja monenlaisia yhteiskunnallisia epäkohtia. Ekokriisin edessä emme voi ummistaa silmiämme – mutta mitkä sitten voisivat olla kirjastojen tehtävät ja vahvuudet ekokriisissä?
Yhteiskunnallisesti on ongelma, että ekokriisin osa-alueet ovat jääneet ympäristöalan ihmisten tai aktivistien vastuulle, ikään kuin emme olisi kaikki osallisina sekä ongelmaan että sen ratkaisuihin. Ei auta väittely siitä, onko vastuu päättäjien, yritysten vai tavallisten ihmisten, äänestäjien tai kansalaisten – kaikkien näiden osallistumista tarvitaan. Osallistumiseen tarvitaan tietty määrä tietoa ja heräämistä, sekä yhteiskunnalliset rakenteet, jotka mahdollistavat yhdenvertaisen osallistumisen. Toki yksilöiden vaikutusmahdollisuudet riippuvat heidän yhteiskunnallisista etuoikeuksistaan ja vaikutusvallastaan: esimerkiksi keski-ikäisiltä, korkeakoulutetuilta henkilöiltä on lupa odottaa aktiivisempaa vastuunkantoa kuin monilta muilta.
Voisiko kirjastojen tehtävä olla levittää tietoa siitä, miten ekokriisin yhteiskunnalliset ratkaisut vaativat kaikkien osallisuutta, erityisesti ennestään hyväosaisten?
Toinen yhteiskunnallinen ongelma, johon kirjastot voivat tuoda apuaan on se, että tieto ja uutiset ekokriisistä herättävät vaikeita tunteita, kuten ilmastoahdistusta. Ilman mahdollisuutta näiden vaikeiden tunteiden ja huolien käsittelyyn, niistä seuraa usein kyseisen aihepiirin välttelyä ja kyvyttömyyttä löytää omaa roolia. Kyvyttömyys kanavoida ahdistusta rakentavaan toimintaan voi johtaa moniin yhteiskunnassa havaittaviin ongelmiin, riippuvuuksista epämääräiseen ahdistukseen ja tuhoavaan käytökseen asti.
Jollekulle toiselle taas ahdistavien tunteiden heräämisestä seuraa painetta kanavoida ahdistus massiiviseen ilmastotoimintaan. Yhteiskunnassa on siis havaittavissa polarisoitumista: toiset eivät toimi ollenkaan toisten toimiessa täysillä.
Voisivatko kirjastot tarjota mahdollisuuksia prosessoida ekokriisiin liittyviä ajatuksia, tunteita ja reaktioita? Ehkäpä kirjastoista voisi löytyä myös ohjausta sopivaan yhteiskunnalliseen toimintaan liittymiseksi?
Kolmas yhteiskunnallinen ilmiö, jota kirjastot voisivat fasilitoida, on tarve yhteisöllisyyden uudelle tulemiselle – ehkäpä erilaisen vapaaehtoistoiminnan kautta. Ajassamme tarvitaan myötätuntoisuutta, joka voisi näkyä vaikkapa toimintana heikommassa asemassa olevien hyväksi. Myötätuntoisuuden ei tarvitse olla vain arkaa kiltteyttä ja pehmeyttä, vaan vahvaa, rohkeaa hyvän puolustamista.
Voimme julistaa, että kestävä hyvinvointi ei tule materiasta, vaan arvokkainta ovat aineettomat asiat: aito välittäminen, läsnäolo, leikki, uuden oivaltaminen, luovuus, yhteinen ongelmien ratkaisu. Näitä kaikkia kirjasto tukee jo nyt ja tulevaisuudessa toivottavasti vieläkin vahvemmin.
Hanna Rintala
asiantuntija
Ympäristö ja tulevaisuus mielessä (2023–2025) -hanke
Ympäristö ja tulevaisuus mielessä -hanke
Ympäristöahdistus, joka käsittää myös ilmastoahdistuksen, tarkoittaa tuntemuksia ja tunteita, jotka kumpuavat ympäristöongelmista ja niiden uhasta. Kasvava tutkimus ja ajankohtaiset raportit kertovat, että ympäristökriisi aiheuttaa haitallisia mielenterveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Tunteiden ja ajatusten tunnistaminen, hyväksyminen ja tunnetaitojen harjoitteleminen auttavat ympäristömuutosten ja ilmastokriisin keskellä.
Tarjoamme ympäristö- ja tulevaisuushuolta kokeville yksilöllistä tukea ja ohjausta, omatoimisia harjoituksia sekä vertaisryhmätoimintaa. Lisäksi tuotamme työpajoja ja koulutuksia nuorten ympäristöahdistuksesta vanhemmille, vapaaehtoisille ja ammattilaisille.
Ympäristö ja tulevaisuus mielessä (2023–2025) -hanketta toteuttavat MIELI Suomen Mielenterveys ry, Tunne ry ja Nyyti ry ja sitä rahoittaa STEA.
Liity seuraamme verkkosivuilla ympäristöahdistus.fi sekä Instagramissa @ymparistotunteet!