Kysymyksessä tarkoitettu kirja lienee Tiihon Ševkunovin Arkielämän pyhät ynnä muita kertomuksia (Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestö, 2016). Valmistuttuaan elokuvakäsikirjoittajaksi nykyinen arkkimandriitta Tiihon päätyi itselleenkin yllätykseksi Petserin luolaluostariin, jossa hän eli varsin pitkään. Kirjassaan hän kuvaa elämää luostarissa ja kirkkoon kohdistettua painostusta Neuvostoliiton vaikeina vuosina. Ohjaajavanhus Johannes Krestjankinin lähellä isä Tiihon kasvoi kuuliaisuusveljestä luostarinjohtajaksi, joka uudisti kommunismin aikaan suljetun Sretenien luostarin. Luostarista on tullut merkittävä henkinen keskus Moskovan alueelle.
Edit Reivilän "Leikkituvan keittokirja" on ilmestynyt 1909 Otavan kustantamana. Koska kirjasta puuttuu sivuja ja se on kulunut kovassa käytössä, antikvariaatit eivät osta sitä. Tunnearvo on sitäkin suurempi. Kirja kannattaa säilyttää muistona ajoista, jolloin leikkimökissä laitettiin ruokaa oikein oppaan johdolla.
Helsingin Sanomien pakinoitsija Arijoutsi käytti sota-aikaisessa elintarvikkeiden luovutusvelvollisuudesta
kertovassa pakinassaan mm. seuraavia korvaavia sanoja :
hajuherne = jaska, jossa on painovirhe
hyasintti = se kuuma paikka miesten kielellä
Tästä pakinasta ja sen synnystä löytyy tietoa Aake Jermon kirjasta "Kun kansa eli kortilla" Otava 1974 sivuilta 45 -46.
Tytönnimi Ronja ei kaiketi varsinaisesti tarkoita mitään. Kirjailija Astrid Lindgren kehitteli sen saamelaisesta järvennimestä Juronjaure jättämällä siitä pois alun ja lopun. Suomessa jo ennen Lindgrenin Ronja rövarsdotter -kirjan ilmestymistä (1981) muutamalle kymmenelle tytölle annettu Ronja-nimi on selitetty meillä käytössä olleeksi Veronikan ja Matronan lempinimeksi.
Kyttälän poikki kulkeneen Ronganojan ja sen mukaan nimensä saaneen Rongankadun nimi puolestaan on muiden suomalaisten "Ronko"-nimien tapaan yhdistetty rukiin haltijan Rongoteuksen nimeen.
Lähteet:
Anne Saarikalle & Johanna Suomalainen, Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön
Väinö Voionmaa, Tampereen kaupungin historia. 1, Tampereen historia Ruotsin aikana
Perimisoikeutta säätelee Perintökaari, jonka ajantasainen versio on Finlex-tietopankissa. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040
Perunkirjoitus.fi-sivustolla asiaa on selitetty. https://www.perunkirjoitus.fi/perinto/
Pere-nimelle on olemassa useita vaihtoehtoisia tulkintoja. Eino Lähteenmäki on Tampereen nimen syntyä tarkastelevassa kirjoituksessaan huomauttanut, että monin paikoin itsenäisenä esiintyvä sana 'pere' käsitetään samaksi sanaksi kuin 'perä': "Niinpä eräs pirkkalainen selitti Nuolialan kylässä olevan Pereen talon nimen merkitsevän aivan samaa kuin Perä sanan, lisäten selitykseksi nimelle sen, että talo sijaitsee erään pienehkön lahden perässä. Samantapainen on Kokemäellä Sonnilan Pere nimisen talon nimen selitys. Talo sijaitsee erään viljelysaukean perällä ja siitä talolle nimi Pere."
Paitsi rinnakkaiseksi muodoksi sanalle 'perä', pere voidaan tulkita 'perheen' murteelliseksi muodoksi. Niin ikään Tampereen nimeä käsittelevässä...
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisee paljon tilastoja synnytyksistä ja synnyttäjistä, mutta tietääkseni kysymääsi tietoa lasten ikäerosta ei ole avoimista lähteistä saatavilla.
https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/seksuaali-ja-lisaantymisterveys/synnyttajat-synnytykset-ja-vastasyntyneet/perinataalitilasto-synnyttajat-synnytykset-ja-vastasyntyneet
Veikkaisin de Maupassantin novellia Nuoranpätkä, joka löytyy mm. projekti Guttenbergistä. http://www.gutenberg.org/files/44946/44946-h/44946-h.htm
Gogolin päällysviitta on myös samantapainen kertomus epärehellisyydestä. Tosin Viitan "löytäjä" ei yritäkkään palauttaa esinettä. https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4%C3%A4llysviitta
Karvaamo on vanhanaikainen nimitys nahkurinverstaalle. https://fi.wiktionary.org/wiki/karvari
Leikkisästi nimitystä on käytetty myös parturista. https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
En löytänyt Pitäjänmäen netti-historiikeista mainistaa nahkureista, mutta mahdollisesti sellainenkin on paikalla toiminut. Pitäjänmäki tunnetaan varsinkin konepajoista, korjaamoista ja tietenkin rantaradan asemasta. http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/pitajanmaki/historiaa.html
https://kaupunginosat.net/pitajanmaki/alueen-historia-mainmenu-136
https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-17-18.pdf
http://www.pita.fi/jaakiekko/historia/
Välitimme kysymyksesi eteenpäin, valtakunnalliselle kirjastoammattilaisten sähköpostilistalle, ehkäpä joku kollega jossakin päin Suomea muistaisi kyseisen kirjan! Ilmoitamme mikäli vain saamme sieltä vastauksen! Vai muistaisikohan joku palvelumme seuraajista kyseistä kirjaa?
Välitimme kysymyksesi valtakunnalliselle kirjastoammattilaisten sähköpostilistalle, ehkäpä joku kollega jossakin päin Suomea muistaisi! Palaamme asiaan mikäli vain saamme sieltä vastauksen. Vai tietäisiköhän joku palvelumme seuraajista mistä runosta on kyse?
Ainakin noma-niminen infektiosairaus, joka tunnetaan myös nimellä cancrum oris (vesikuolio) voi aiheuttaa tällaisia kasvojen alueen epämuodostumia. Tauti voi saada hampaiston näyttämään epätavallisesti kehittyneeltä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Noma_(disease)
Voisiko kyseessä olla Goethen moniosainen muisteluteos "Tarua ja totta elämästäni" (suomennos J. A. Hollo)?
Teos sisältyy myös Goethen Valitut teokset -sarjaan sekä sarjaan Maailmankirjallisuuden mestariteoksia. Ne ovat lainattavissa ainakin Helmet-kirjastoista.
Antikvariaattihinnat antavat aika hyvän kuvan kirjojen myynti- tai antikvariaattiarvosta. Niistä et toisin sanoen saa luultavasti itse kovin paljon rahaa.
Käsin kirjoitettu kirja onkin sitten oma asiansa. On vaikea sanoa, millainen rahallinen arvo sillä olisi - kirja on todennäköisesti ainoa kappale.
Itse säilyttäisin nämä kaikki, mutta eritoten käsin kirjoitetun niteen, kuten itsekin pohdit. Kirjojen suurin arvo on sukuhistoriallinen. Sellaisena varsinkin tuo vuoden 1886 nide voi osoittautua korvaamattomaksi, jos sinä itse tai joku sukulaisesi kiinnostuu aihetta tutkimaan.
Lääkärikirja Duodecimissa on artikkeli tuoksuyliherkkyydestä. "Tuoksuyliherkkyydellä (tuoksuherkkyys, hajuherkkyys) tarkoitetaan poikkeavaa reagointia elinympäristön tuoksuille ja hajuille, kuten hajuvedelle, painomusteelle, homeen hajulle ja tupakansavulle."
Oireista todetaan seuraavaa: "Tuoksuyliherkkyys voi ilmetä esimerkiksi hajuveden aiheuttamana kasvojen punoituksena sekä silmien ja nenän vuotamisena. Hajusteyliherkkyys voi aiheuttaa myös voimakkaampia fyysisiä oireita, kuten väsymystä, hengenahdistusta, pahoinvointia ja päänsärkyä."
Lisää tuoksuyliherkkyydestä Lääkärikirja Duodecimin sivulla https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00531&p_hakusana=hajuvedet
Tekijänoikeuslaki 12§ sallii kopioinnin yksityistä käyttöä varten. "Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen." (Tek.oikL 12§)
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=tekij%C3%A4noikeuslaki
Kuninkaallisen kirjaston lehtihakusivulla annetaan tieto, että rajoitettuja lehtiä voi lukea vain tietyissä ruotsalaissa kirjastoissa.
https://feedback.blogg.kb.se/forums/topic/atkomst-till-upphovsrattsskyd…
Kannattaa ehkä silti kysyä asiaa Pohjoismaisen kulttuuripisteen kirjastosta Helsingin Kaisaniemestä.
Vastaavaa sarjaa ei ole ainakaan suomennettu. 1930-luvulla Suomessa neuvostokirjallisuutta käännettiin alle 10 nimikettä, mutta 1940-luvulla heti sodan jälkeen 1945-1946 venäjästä suomeen käännetyn kaunokirjallisuuden osuus oli peräti 20 prosenttia kaikesta suomennetusta kaunokirjallisuudesta. Neuvostoliiton kirjallisuudessa ei ollut populaarikulttuuria sanan nykymerkityksessä. Niin sanottu punainen salapoliisiromaani (krasnyi detektiv) tunnetaan kirjallisuushistoriallisessa mielessä. Jännityskirjallisuus oli suosittua, länsimaisia salapoliisiromaaneja käännettiin venäjäksi ja kirjoitettiin siellä omalla otteella. Kirjallisissa aikakauslehdissä ja lukijoiden niistä kokoamissa omatekoisissa kirjasissa dekkarit levisivät...
Paavo Cajanderin suomennoksessa vuodelta 1901 kyseinen kohta kuuluu näin:
"Pitääkö luomistyössä naisell' olla
Osansa myös?"
http://www.gutenberg.org/cache/epub/22556/pg22556-images.html
Lauri Sipari suomensi saman kohdan seuraavasti:
"Eikö mitenkään voi luoda ihmistä
ilman naisen osuutta?"
Shakespeare William: Cymbeline (suom. Lauri Sipari, 2010)
