Voisiko kyseessä olla Goethen moniosainen muisteluteos "Tarua ja totta elämästäni" (suomennos J. A. Hollo)?
Teos sisältyy myös Goethen Valitut teokset -sarjaan sekä sarjaan Maailmankirjallisuuden mestariteoksia. Ne ovat lainattavissa ainakin Helmet-kirjastoista.
Antikvariaattihinnat antavat aika hyvän kuvan kirjojen myynti- tai antikvariaattiarvosta. Niistä et toisin sanoen saa luultavasti itse kovin paljon rahaa.
Käsin kirjoitettu kirja onkin sitten oma asiansa. On vaikea sanoa, millainen rahallinen arvo sillä olisi - kirja on todennäköisesti ainoa kappale.
Itse säilyttäisin nämä kaikki, mutta eritoten käsin kirjoitetun niteen, kuten itsekin pohdit. Kirjojen suurin arvo on sukuhistoriallinen. Sellaisena varsinkin tuo vuoden 1886 nide voi osoittautua korvaamattomaksi, jos sinä itse tai joku sukulaisesi kiinnostuu aihetta tutkimaan.
Lääkärikirja Duodecimissa on artikkeli tuoksuyliherkkyydestä. "Tuoksuyliherkkyydellä (tuoksuherkkyys, hajuherkkyys) tarkoitetaan poikkeavaa reagointia elinympäristön tuoksuille ja hajuille, kuten hajuvedelle, painomusteelle, homeen hajulle ja tupakansavulle."
Oireista todetaan seuraavaa: "Tuoksuyliherkkyys voi ilmetä esimerkiksi hajuveden aiheuttamana kasvojen punoituksena sekä silmien ja nenän vuotamisena. Hajusteyliherkkyys voi aiheuttaa myös voimakkaampia fyysisiä oireita, kuten väsymystä, hengenahdistusta, pahoinvointia ja päänsärkyä."
Lisää tuoksuyliherkkyydestä Lääkärikirja Duodecimin sivulla https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00531&p_hakusana=hajuvedet
Tekijänoikeuslaki 12§ sallii kopioinnin yksityistä käyttöä varten. "Julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen." (Tek.oikL 12§)
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=tekij%C3%A4noikeuslaki
Kuninkaallisen kirjaston lehtihakusivulla annetaan tieto, että rajoitettuja lehtiä voi lukea vain tietyissä ruotsalaissa kirjastoissa.
https://feedback.blogg.kb.se/forums/topic/atkomst-till-upphovsrattsskyd…
Kannattaa ehkä silti kysyä asiaa Pohjoismaisen kulttuuripisteen kirjastosta Helsingin Kaisaniemestä.
Vastaavaa sarjaa ei ole ainakaan suomennettu. 1930-luvulla Suomessa neuvostokirjallisuutta käännettiin alle 10 nimikettä, mutta 1940-luvulla heti sodan jälkeen 1945-1946 venäjästä suomeen käännetyn kaunokirjallisuuden osuus oli peräti 20 prosenttia kaikesta suomennetusta kaunokirjallisuudesta. Neuvostoliiton kirjallisuudessa ei ollut populaarikulttuuria sanan nykymerkityksessä. Niin sanottu punainen salapoliisiromaani (krasnyi detektiv) tunnetaan kirjallisuushistoriallisessa mielessä. Jännityskirjallisuus oli suosittua, länsimaisia salapoliisiromaaneja käännettiin venäjäksi ja kirjoitettiin siellä omalla otteella. Kirjallisissa aikakauslehdissä ja lukijoiden niistä kokoamissa omatekoisissa kirjasissa dekkarit levisivät...
Paavo Cajanderin suomennoksessa vuodelta 1901 kyseinen kohta kuuluu näin:
"Pitääkö luomistyössä naisell' olla
Osansa myös?"
http://www.gutenberg.org/cache/epub/22556/pg22556-images.html
Lauri Sipari suomensi saman kohdan seuraavasti:
"Eikö mitenkään voi luoda ihmistä
ilman naisen osuutta?"
Shakespeare William: Cymbeline (suom. Lauri Sipari, 2010)
Tästä löytyi verkosta useampi aika kankea käännös. Tämä oli sujuvin minkä löysin. Kirjoista en tämän sitaatin suomennosta onnistunut löytämään. Eli: Rakkaus ei koskaan kuole luonnollista kuolemaa. Se kuolee, koska emme tiedä kuinka täydentää sen lähdettä. Se kuolee sokeudesta, virheistä ja petoksista. Se kuolee sairauteen ja haavoihin; se kuolee kylläisyydestä, kuivumisesta, tuhoutumisesta. ~ Anais Nin
Nopeasti hakien löytyi ainakin muutamasta kirjastosta Tuluksista äänikirjaversio, jossa on Aake Kalliala lukijana. Eepos-kimpan kirjastoissa sitä ei valitettavasti ole. Voit halutessasi tehdä kaukolainapyynnön kotisivullamme olevalla lomakkeella: https://webkake.kirjastot.fi/wtil/tilaa?pa_ulid=31 Kaukolainamaksu on viisi euroa.
Frank-monihaulla löytyvät kyllä viitetiedot siitä, että Simo Muirin ja Hana Worthenin teos Finland's Holocaust : silences of history (2013) kuuluu mm. Vaski- , Helle- ja Helmet-kirjastojen kokoelmiin. Tämän lisäksi teos löytyy joidenkin yliopistokirjastojen kokoelmista.
Kohdista haku sivun oikeasta laidasta "Kaikkiin kirjastoihin", niin löydät kaikki ne kirjastot, joiden kokoelmissa etsimäsi teos on.
https://monihaku.kirjastot.fi/fi/
Tuukka Talvion teoksessa Suomen rahat (2003) kerrotaan, että Suomessa senttiarvoisissa rahoissa päätettiin käyttää Suomen tunnuksena perinteistä vaakunaleijonaa, kun rahapaja alkoi valmistaa eurorahoja vuonna 1999. Suomalaisten kolikoiden vuosittaiset lyöntimäärät käyvät ilmi Suomen Pankin sivulta https://www.suomenpankki.fi/fi/raha-ja-maksaminen/eurokolikot/suomalaisten-kolikoiden-lyontimaarat/. Wikipedian Eurokolikot-artikkelissa kerrotaan, että eurokolikot otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2002. Maat aloittivat kolikoiden valmistamisen 1999 ja löivät niihin vuosiluvun 2002, paitsi Alankomaat, Belgia, Espanja, Ranska ja Suomi, jotka löivät kolikoihin valmistusvuoden https://fi.wikipedia.org/wiki/Eurokolikot.
Fono-tietokannan perusteella alkuperäisestä John Denverin Annie's song -kappaleesta on tehty juurikin nuo kaksi suomenkielistä versiota: "Olet mun kaikuluotain" ja "Taas aurinko nousee".
"Olet mun kaikuluotain" -kappaleeseen sanat on tehnyt Hector. Kappaleen esittäjinä ovat toimineet Freemanin ja Menneisyyden vankien lisäksi Silhuetit, Mari Rantasila ja Ville Valo.
"Taas aurinko nousee" -kappaleeseen sanat on tehnyt Juha Tapaninen, ja kappaleen ovat esittäneet Ressu Redford ja Jaana Raivio.
Nämä versiot kappaleesta, lukuun ottamatta Jaana Raivion versiota, löytyvät CD-levyinä Lastu-kirjastoista.
http://www.fono.fi/
https://lastu.finna.fi/
Kyseessä saattaisi olla Scott Wiperin ohjaama The condemned (2007), joka on meillä esitetty televisiossa nimellä The condemned - tuomittujen taistelu.
https://www.imdb.com/title/tt0443473/?ref_=fn_al_tt_1
https://elonet.finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_1427386
Alkuperäisessä englanninkielisessä dialogissa ei oikeastaan ole varsinaista sanaleikkiä. Lusénen ranskalaisen aksentin vuoksi Pelle yksinkertaisesti luulee roiston käyttäneen itselleen tuntematonta sanaa "thif", vaikka Arpin onkin tarkoittanut varasta merkitsevää sanaa "thief", ja keksijä kysyy tältä, mitä "thif" tarkoittaa.
Roope: Arpin Lusene!
Arpin: Oui! C'est moi! Ze mastair thif!
Pelle: What's a "thif"?
Arpin: Nut "thif", you fool! Thif!
(The black knight glorps again)
Maunu Sinnemäen toimittaman Lentävien lauseiden sanakirjan mukaan kyseessä on vanha italialainen sananparsi (Vedi Napoli e poi muori). Sen alkuperästä ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa. On myös kerrottu, että se olisi alunperin latinankielinen Videre Neapolim et Mori ja että mori ei olisikaan alunperin tarkoittanut kuolla (vaikka mori tarkoittaakin kuolla), vaan pikkukaupunkia nimeltään Mori. Näistä ei kuitenkaan ole varsinaisia kirjallisia lähteitä, http://www.iitaly.org/magazine/events/reports/article/videre-neapolim-e…;
Kyseinen Dumas'n teos on alun perin nimeltään Vingt ans après. Ensimmäisen kerran se ilmestyi suomeksi nimellä Myladyn poika eli kaksikymmentä vuotta jälkeenpäin ensin Eemil Forsgrenin (1896), sitten V. Hämeen-Anttilan kääntämänä (1914). 60-luvulla Myladyn poika julkaistiin Marjatta Salosen suomentamana osina 7-16 kaikkiaan 36 osaa käsittäneessä Alexandre Dumas -sarjassa. 60-luvun lopulla ilmestyi myös tarkistettu suomennos V. Hämeen-Anttilan käännöksestä viisiosaisena sarjana Muskettisoturit seikkailevat jälleen (Muskettisoturit palaavat, Muskettisoturit juonittelevat, Muskettisoturit taistelevat, Muskettisoturit pakenevat, Muskettisoturit voittavat). Nämä julkaistiin vuonna 1989 yhtenä niteenä nimellä Muskettisoturit seikkailevat jälleen.
Olli on ruotsalaisen Olle-muodon kautta syntynyt suomalainen lyhentymä Olavista. Olavin kantamuotoja taas ovat muinaisskandinaaviset nimet Anleifr, Olafr ja Oleifr, joiden osat tarkoittavat 'esi-isää' (anu, ano) ja 'jälkeenjäänyttä' (laib). Nimi merkitsee siis 'sukunsa jälkeläistä'. Virossa ja Saksassa Olli tunnetaan naisennimenä, jolloin se on muunnos Olgasta tai Oliviasta.
Ollista on mainintoja Suomessa jo 1300-luvulta (ensimmäistä kertaa se esiintyi Paimiossa v. 1346), mutta nimen nykyinen suosio on saanut alkunsa vasta 1900-luvulla. Nimen suosiota ovat vauhdittaneet 1920-luvulta alkaen Väinö Nuortevan Olli-nimimerkillä kirjoittamat suositut pakinat ja 1940-luvulta Suomisen perheestä kertovat elokuvat ja Lasse Pöystin roolihahmo...
