Apu-lehti ilmestyi vuosina 1968-72 nimellä Uusi Apu. Kansalliskirjastosta voisi saada kaukolainaksi mikrofilmatut vuosikerrat lehdestä. Hakumahdollisuutta lehden sisällöstä ei ole.
Helmet-kirjastojen käyttösääntöjen mukaan lainat voi uusia viisi kertaa, ellei niihin ole varauksia.
http://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/HelMetkirjaston_…
http://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/Kirjastokortti_j…
Voit esittää toiveesi kustantajalle vaikkapa sähköpostitse. Janet Evanovichin suomennokset on kustantanut WSOY. Alla on linkki, jossa on WSOY käännöskirjallisuuden kustannustoimittajien yhteystiedot.
Teosten kustantajatiedon löydät joko itse teoksesta tai esimerkiksi kirjastotietokannoista. Kustantamojen yhteystiedot voit etsiä helposti netistä.
http://www.wsoy.fi/toimitus/suomennettu-kaunokirjallisuus/
https://finna.fi
Hei,
Samaa laulua koskien on esitetty kysymys pari vuotta sitten ja silloin vastattiin:
"Kappaleen nimi on Asuntopula Helsingissä, ja sen on levyttänyt Reino Helismaa vuonna 1963. Myöhemmin laulun on levyttänyt Einari Ketola nimellä Kulkuripoika Helsingissä.
Laulun sanat löytyvät julkaisusta Toivelauluja : iskelmien aarreaitta. 55, 3 - 1963."
Nuottia kappaleesta ei ilmeisesti ole julkaistu.
Näitä sankarivainajien muistotauluja, joissa on teksti Pro patria tai Isänmaan puolesta, ei näytä juurikaan tutkitun. Serlachius-museon sivuilla tutkija Milla Sinivuori-Hakanen kertoo, että monet tauluista on teetetty pienen yhteisön, esim. koulun tai yrityksen kaatuneiden muistoksi. Ajan kuluessa taustayhteisö tai sijoituspaikka on voinut lakata olemasta, ja taulu on tarvinnut uuden sijoituspaikan. Joskus taas taulu on voitu teettää vasta viime vuosikymmeninä, eli ne ovat iältään hyvin vaihtelevia. Alla linkki sivulle:
http://www.serlachius.fi/fi/kokoelmat/kuukauden-helmet/26-talvisodassa-…
Muistotauluista ei välttämättä huolehdita, ja niitä on joutunut esim. koulujen lakkauttamisen myötä kaatopaikollekin. Alla linkki Ylen uutiseen...
Tihtaali tai tiktaali on muunnos sanasta diktaali, joka tarkoittaa pohjaan juntatuista, rautarenkaalla yhteensidotuista paaluista tehtyä alusten kiinnitystukea. Sana on tullut suomalaiseen merenkulun sanastoon ruotsin kielen sanasta 'dykdalb'. Ruotsin kieleen sana puolestaan on tullut ilmeisesti joko hollannin tai saksan kielestä.
http://www.saob.se/artikel/?seek=diktal&pz=2
https://sv.wikipedia.org/wiki/Dykdalb
Valpola, Veli: Suuri sivistyssanakirja (WSOY, 2000)
Tekijänoikeus.fi-sivuston mukaan äänitteen lähioikeudet (muusikot, tuottaja ym.) päättyvät 50 vuotta julkaisun jälkeen, jos äänite on julkaistu Euroopan talousalueen ulkopuolella. Sen sijaan ETA-alueella julkaistujen suoja-aika on 70 vuotta.
http://www.tekijanoikeus.fi/tekijanoikeus/lahioikeudet/
Säveltäjän ja muiden luovien tekijöiden suoja-aika on 70 tekijän kuolemasta. Niinpä esim. J.S.Bachin (k. 1750) musiikki julkaistuna ennen vuotta 1942 on kaikin puolin vapaata.
Kirjaston kokoelmista vanhoja julkaisuja voi hakea esim. näiden hakusanojen yhdistelmällä: Bach historialliset äänitteet.
Outi-kirjastojen kokoelmissa vapaata Bachin musiikkia on mmm. oheisilla äänitteillä:
https://koha.outikirjastot.fi/cgi-bin/koha/opac-detail.pl?...
Kaarina Turtian teoksessa Otavan uusi sivistyssanakirja (2005) kerrotaan sanan olevan peräisin saksankielisestä sanasta Gründer, joka tarkoittaa perustajaa. Kielessämme grynderi tarkoittaa itsenäistä talonrakennusalan yrittäjää, joka ostaa tontin, rakentaa ja myy asunnot ns. grynderiyhtiömenettelyn mukaisesti. Kirja mainitsee myös sanaan liittyvän keinottelun sivumakua.
Valitettavasti tuollaisia runohakemistoja ei tietääkseni ole olemassa. Hakemiston tekeminen olisi ongelmallista jo tekijänoikeudellisista syistä: runot ovat teoksia, joiden osienkin julkaisemiseen tarvitaan tekijän lupa, jollei kyse ole lain sallimasta sitaatista tai jolleivat runon tekijänoikeudet ole jo vanhenneet.
Kenties paras keino etsiä runoa, jonka nimeä, tekijää tai ilmestymispaikkaa ei tiedä, on kirjoittaa siitä pieni osa Googleen ja katsoa, olisiko sitä mainittu missään Internetissä. Etenkin vanhempaa runoutta on digitoitu nettiin, ja Google-haku saattaa antaa siitä osuman. Uudempaa runoutta taas ei ole ainakaan laillisesti yhtä suuressa määrin tarjolla Internetissä, mutta joskus säkeitä on saatettu mainita keskusteluissa tai...
U. Kalanti on yksi Usko Kempin (1907-1994, ennen vuotta 1943 Hurmerinta) salanimistä. Hän on säveltänyt ja sanoittanut kaksi hyvin samantapaista Viulutyttö-nimistä valssia. Toinen alkaa: "Kaupunki jo tummeneepi, ilta varjot luo". Sen kertosäe alkaa: "Oli Pohjasta äitini armas isän Etelän tuulet kai toi". Toinen alkaa: "Kuljin kerran illan tullen metsikköä päin". Sen kertosäe alkaa: "Tuli Pohjasta äitini armain, isän etelän tuulet kai toi".
"Kaupunki jo tummeneepi" -sanoilla alkavan version nuotti (melodia ja sanat) löytyy nuotista Tanssiuutuuksia 11 (Levytukku, 1934). "Kuljin kerran illan tullen" -sanoilla alkava versio sisältyy nuotteihin Kemppi, Usko: Tulipunaruusut : 80 Usko Kempin laulua, Kemppi, Usko: Laulelmia 2 (molemmissa melodia,...
Kirjastoapulainen ei ole enää yleisessä käytössä. Nykyisin keskiasteen koulutuksesta valmistunut kirjastotyöntekijä on yleensä kirjastovirkailija. Jako kirjastonhoitajiin ja kirjastovirkailijoihin ei ole toimenkuvallisesti kovin selkeä. Ei ajatella, että kirjastovirkailijat tekisivät ainoastaan kirjastonhoitajaa avustavia tehtäviä. Selvempi ero on koulutuksessa: Virkailijoilla on keskiasteen koulutus ja hoitajilla korkeakoulu- tai ammattikorkeakoulutason koulutus.
Kirjastossa Lopotin tiedoissa ei tosiaan ole asiasanaa homoseksuaalisuus. En usko, että kyse on kiertelystä, pikemminkin asioiden painotuksesta kirjassa. Kirjastojen asiasanoituksia voit vertailla esim. Monihaun tuloksissa, monihaku.kirjastot.fi. Monissa muissa teoksissa asiasanaa homoseksuaalisuus käytetään, esim. Fredrika-kirjastojen aineistohaussa löytyy 69 osumaa kaunokirjallisuutta, jossa on käytetty asiasanaa homoseksuaalisuus. Neljäntien risteys -kirjassa homoseksuaalisuus löytyy asiasanana.
Etsitty runo on Arthur Rimbaud'n Le bateau ivre, josta löytyy ainakin neljä eri suomennosta: Humaltunut venhe (Kaarlo Sarkia), Humaltunut laiva (Sarkian käännöksen pohjalta Aale Tynni), Juopunut pursi (Tuomas Anhava) ja Juopunut pursi (Einari Aaltonen).
Kysymyksessä on siteerattu näistä Anhavan tulkintaa:
"Lapsille olisin mielinyt näyttää sinisten aaltojen
doradit, nuo kultaiset kalat, laulavat kalat."
Anhavan Juopunut pursi on luettavissa kokonaisuudessaan esimerkiksi kirjoista Maailmankirjallisuuden mestarilyriikkaa (WSOY, 1967), Runon suku : valikoima suomeksi elävää käännöslyriikkaa (Otava, 1991) ja Anhavan runosuomennosten kokoelmasta Minä kirjoitan sinulle kaukaisesta maasta : runosuomennoksia (Otava, 2003) sekä Parnasso-lehden...
Suurin osa keväällä ilmestyvistä kirjoista tilataan kirjastoihin jo edellisenä syksynä. Kustantajaluetteloissa kustantajat ilmoittavat teosten oletetun ilmestymisajankohdan. Aina nämä eivät kuitenkaan pidä aivan paikkaansa. Luettelot kun pitää tehdä jo hyvissä ajoin ennen kirjojen valmistumista.
Kirjat saapuvat kirjastoihin pian niiden ilmestyttyä. Sen jälkeen ei mene enää kauan kun kirjat lähtevät lukijoille. Kirjastojen hankintaosastoilla huolehditaan siitä, että suosituimmat kirjat pääsevät nopeimmin käsittelyyn.
Helmet-kirjastoissa kirjoja voi varata jo etukäteen ennen niiden ilmestymistä heti kun teosten kuvailutiedot on saatu vietyä rekisteriin.
Helsingin kaupunginkirjaston e-aineistovastaava vastasi kysymykseesi näin:
Suomen yleisillä kirjastoilla ei valitettavasti tällä hetkellä ole mitään alustaa, jonka kautta tarjota kotimaisia e-lehtiä luettavaksi. Tutkimme kuitenkin koko ajan erilaisia mahdollisuuksia, joilla saisimme kotimaisia e-lehtiä asiakkaiden saataville etenkin etäkäyttöisesti.
Osa Suomen kirjastoista tilaa eMagz-nimistä aikakauslehtipalvelua, joka on käytettävissä vain kirjastotilassa. Palvelun tuottaja on LM Tietopalvelut. Ainakin heihin kannattaa olla yhteydessä tämän asian tiimoilta.
Sangen lähelle kysymyksessä siteerattua runoa menee Otto Mannisen Pellavan kitkijä, jonka viimeinen säkeistö kuuluu näin:
"Pilvet on pilviä, vaikka ne kuinka
kullassa ruskotelkoot.
Toivot on turhia, vaikka ne kuinka
onnea uskotelkoot."
Pellavan kitkijä ilmestyi ensimmäisen kerran Mannisen esikoisrunokokoelmassa Säkeitä 1 vuonna 1905. Toki se löytyy myös Mannisen koottujen runojen kokoelmasta Runot (1950, viimeisin painos vuodelta 1992).
Mongoliasta on kirjoitettu paljonkin matkakertomuksia. Helmet-kirjastoista löytyvät ainakin alla mainitut:
- Hevospoika : isän ja pojan yhteinen matka / Rupert Isaacson
- Ratsastusretket : laukkaa aavikolla ja Mongolian arolla / toimittanut Maria Saari
- Matka Mongoliaan vuosina 1253-1255 : Veli Vilhelm Rubrukin matkakertomus Ranskan kuninkaalle Ludwig IX:lle
- Kultaiset vuoret : Mongolian matkalla / J. K. Ihalainen
- On the trail of Genghis Khan : an epic journey through the land of the nomads / Tim Cope
- Jabunaa : seikkailuja ja elämyksiä Keski-Aasian paimentolaisten seassa / kirjoittanut Henning Haslund-Christensen
- Zhongguo : kulttuurimatkailua 1966 : Neuvostoliitto, Mongolia, Kiina, Hongkong, Macao, Japani / [valokuvat, teksti...
