Iisalmen kirjastosta vastattiin näin: Kyselin asiaa paikalliselta historiatietäjältä, hän ei keksinyt eikä tiennyt nimelle selitystä. Makkara on makkaraa, sanoi hän. Tunnettuja makkaran tekijöitäkään ei tienoolla ole ollut. Lahden topografinen muotokaan ei viittaa makkaraan. Sen sijaan hän tiesi, että nimi on ilmaantunut käyttöön siinä sotien jälkeen, 1945....
Hän lupasi kysellä vielä vanhoilta kantaiisalmelaisilta.
Ilmoittelemme, jos ilmenee uutta. Tässä Makkaralahden historiaa. https://docplayer.fi/19014232-Makkaralahden-rakentumisen-historiaa-makk…
Vaiennut viulu -kappaleesta on kysytty aiemminkin tässä palvelussa, silloin on todettu mm. että "Konsta Jylhän lauluun "Vaiennut viulu" on olemassa 3. ja 4. säkeistö, joita ei yleensä ole mukana nuoteissa. Nämä säkeistöt löytyvät ainakin Kansanmusiikki-lehden (4/1984) ohjelmistoliitteestä, joka sisältää Konsta Jylhän sävellyksiä sekakuorosovituksina. Sanat ovat Viljami Niittykosken."
Noin vanhaa lehden numeroa voi tiedustella ainakin lehden kustantajalta Suomen Kansanmusiikkiliitto. Sibelius-akatemian kirjastosta tätä lehden numeroa voinee lukea paikan päällä, kuten linkistä näkyy: https://uniarts.finna.fi/Record/arsca.35504
Yhteystiedot kirjastoon:
Käyntiosoite:
Musiikkitalo
Töölönlahdenkatu 16 C
00100 Helsinki...
Nälkiintyminen ja nopea painon pudotus kuuluvat muusta kuin alkoholista johtuvan rasvamaksataudin ravitsemuksellisiin syihin, mikä selittää taudin esiintymisen anorektikoilla. Kolesterolitason kohoaminen liittyy niin ikään maksan toimintaan: maksa on ainoa LDL-kolesterolin poistumisreitti elimistöstä, ja sen pinnalla olevien kolesterolipyydysten toiminnan teho ratkaisee, kuinka korkea kolesterolitaso on. Rasvamaksa tuottaa tyydyttyneitä rasvahappoja sisältäviä triglyseridejä enemmän kuin normaalisti. Tämä saa solut vähentämään omien kolesterolipyydystensä määrää: kun maksaan ulkopuolelta tulevan kolesterolin määrä näin vähenee, LDL-hiukkasia jää verenkiertoon ja kolesterolitaso nousee.
Lähteet ja kirjallisuutta:
Perttu...
Lähettämässäsi kuvassa on parsimiskone, jota on kutsuttu myös parsimalaitteeksi. Kuvan parsimikone lienee 1950- tai -60-luvulta. Alla olevissa linkeissä on kuvat ko. laitteista.
https://finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km0044l8
https://finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km0044lf
Kielitoimioston ohjeissa sanotaan, että kun yhdyssanan tai sanaliiton ensimmäinen osa on genetiivisssä, sekä yhteen että erilleen kirjoittaminen on usein mahdollista. Yhteen kirjoitettuna kokonaisuus on voi olla termimäisempi, erilleen kirjoitettuna sanat luonnehtivat ilmiötä tekstiyhteydessä väljemmin. Kakun täytteen tapauksessa kuitenkin sanaliitto, siis erilleen kirjoitettuna lienee useimmissa tapauksissa perustellumpi ja luontevampi.
http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/121
Kysymyksestä ei käy ilmi, millaisen "kirjan" kirjoittamisesta on kysymys. Jos kauno- tai tietokirjan voisi kirjoittaa "valmiille pohjalle", miten omaperäisiä niistä mahtaisi tulla? Suomessa on järjestetty aina silloin tällöin ns. kirjoittajankoulutusta, jossa käydään läpi kauno- ja tietokirjoittamisen perinteitä, tekniikoita ja huomioon otettavia asioita. Mistään "valmiista pohjista" en ole kuullut, eikä sellainen kuulosta erityisen uskottavalta edes teoriassa. Minkä tahansa kirjan kirjoittamisen edellytyksenä on kirjoittajalla oleva näkemys kokonaisuudesta ja ainakin alustava näkemys yksityiskohdista, joiden avulla kokonaisuus on tarkoitus rakentaa. Oma näkemykseni on, ettei mikään kirja ei ole niin yksinkertainen, että sellaisen voisi...
Korjattavissa olevien kirjojen korjaaminen kirjastossa tähtää aineiston käyttöiän pidentämiseen. Perinteisesti kaikki mikä oli korjattavissa, pyrittiin korjaamaan omassa kirjastossa. Tavallisimmin sitä ovat tehneet käsistään näppärimmät työntekijät, mutta isommissa kirjastoissa on ollut myös päätoimisia kirjankorjaajia. En osaa sanoa, vieläkö tällaisia vakansseja on olemassa, mutta ainakin 2010-luvun alussa esimerkiksi Tikkurilan kirjastossa kirjankorjaaja oli ja Helsingin kaupunginkirjastolla on 1990-luvulla ollut peräti yhdeksän sitojaa.
En ole kuullut, kirjojen korjaamisen ulkoistamisista, paremmin tietävät voivat korjata. Mitä kouluttautumiseen tulee, virallista kirjaston kirjankorjaajan "tutkintoa" ei ole, mutta ns. kirjansitojan...
Pikkuserkku kuudennessa polvessa on hyvin kaukainen sukulainen. Ilmaus lienee ironiseksi tarkoitettu. Alla tietoa serkuista Wikipediasta ja Kielikellosta:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Serkku
https://www.kielikello.fi/-/sokeriserkku
Kuten arveletkin, Seinäjoen kaupunki on saanut nimensä sen läpi virtaavasta Seinäjoesta. Näin todetaan mm. Suomalaisessa paikannimikirjassa. Seinäjoki-nimi on ollut käytössä paikalla sijainneen kylän nimenä jo 1500-luvulla. 1500-luvun lopulla kylästä käytettiin myös nimeä Koskenala, mutta 1600-luvun alkuun mennessä nimi Seinäjoki vakiintui käyttöön.
Seinäjoen arvellaan saaneen nimensä sen syvää uomaa reunustavista seinistä. Alajuoksullaan joki on matalauomainen, kuten Pohjanmaan joet yleensä, mutta Seinäjoen kylän kohdalla jokea reunustavat molemmin puolin korkeat seinämät.
Keskustelua on käyty siitä, olisiko Seinäjoki saanut nimensä Virroilla sijaitsevasta Seinäjärvestä, joka on yksi joen alkulähteistä. Esko...
Alla on muutamia tanssiteoksia, joita on saatavilla Helle-kirjastoissa:
Horwood, Craig Revel: Tanssi. (kirjassa tietoa, historiaa ja tanssiohjeita perinteisistä vakiotansseista)
Seppänen, Sirke: Itämainen tanssi (itämaisen tanssin muotoja ja liikkeitä sekä historiaa)
Vihmanen, Liisa: Varpaille : balettia koko elämä
Kahila, Heikki: Kun Suomi sanoi saanko luvan (tanssien historiaa Suomessa)
Vornanen, Rauni: Opa! Kreikkalaisten tanssien maailma antiikista nykypäivään
Lindroos, Katja: Flamenco (flamencon historia, tyylilajit, jne.)
Kuusisto, Sanna: Baila, baila : kuubalaisen tanssin käsikirja
Kalasataman alueesta käytettiin vielä 2000-luvun alkupuolella työnimiä Sörnäistenranta–Hermanninranta sekä Itäranta. Nimistötoimikunta esitti Kalasatama-nimeä vuonna 2007.
Nimen taustalla on alueella ollut laaja teollisuusalue, jossa rautatie ja satamaliikenne kohtasivat 1860-luvulla.
Tiedot perustuvat Heleingin kaupungin Uutta Helsinkiä - sivustoon, joista löytyy myös lisää tietoa:
https://www.uuttahelsinkia.fi/fi/kalasatama/asuminen/capella-takkari-ja-vinsentti-kalasataman-nimistoa
https://www.uuttahelsinkia.fi/fi/kalasatama/asuminen/historia
Tässä joitakin kirjavinkkejä.
Bauermeister, Erica: Elämän lempeät maut (Bazar 2011)
Lillian on tarkkanäköinen kokki, joka pitää ravintolassaan Lempeiden makujen kokkikoulua. Kurssille kokoontuu kerran kuussa kahdeksan sangen erilaista oppilasta, joilla on jokaisella oma tarinansa kerrottavanaan. Lillianin hellävaraisessa ohjauksessa kurssilaiset oppivat paitsi ruoanlaittoa myös paljon uutta itsestään ja muista oppilaista. Monet huomaavat löytäneensä sellaista, mitä he eivät edes olleet tienneet etsivänsä.
Gounelle, Laurent: Matka yli onnen esteiden (Gummerus 2018)
Julian on kyllästynyt elämäänsä ja työhönsä opettajana. Hän lähtee Balille etsimään muutosta ja hakeutuu hän maineikkaan paikallisen parantajan luo. Mestari Samtyangin...
Kustantajat ja kirjakaupat hoitavat tosiaan asian omalla tyylillään. Paljon kattavia selattavia esityksiä ei muuten ole tullut vastaan, mutta tälläinen on olemassa. https://www.tunturisusi.com/joulu/jouluntietokirjat.htm Toivoa sopii, että tämänkin vuoden osalta pian aukeaa uusia joulukirjaluukkuja tuolle sivustolle.
Vain kielteisissä yhteyksissä merkityksissä "(ei) vähällä, helpolla, (ei) kernaasti, (ei) juuri" käytetyn hevillä-sanan alkuperän selvittäminen on kieltämättä haastavaa. Sanan ensimmäinen kirjakielinen esiintymä on jo vuodelta 1758, Simon Achreniuksen kirjasta Academian aholla. Suomen sanojen alkuperä -teos yhdistää hevin "nopeutta, intoa, vauhtia, kiirettä ja kilpaa" tarkoittavaan murresanaan havi. Onkin mahdollista, että sana on alun perin ollut havilla: "(ei antanut) havilla", helposti. Tausta-ajatuksena tässä lienee se, että jonkin asiaintilan toteutuminen on edellyttänyt nopeaa toimintaa tai kilpailua, niin kuin Henrik Florinuksen vuonna 1702 julkaisemaan sananlaskukokoelmaan sisältyvässä lausahduksessa "...
Kirjallisten lähteiden mukaan Oulun kaupungin ensimmäinen kunnallinen synnytyslaitos toimi Sonnisaaressa 1903-1926. Tämän jälkeen samoissa rakennuksissa toimi Mannerheimin Liiton paikallisosaston lastenseimi, joka siirtyi kaupungin haltuun 1927. Vuoteen 1929 Sonnisaaressa toimi "Koteja kodittomille lapsille" -yhdistys (Nyk. Pelastakaa Lapset ry. Mistään ei löytynyt mainintaa, että Sonnisaaressa olisi ollut synnytyksiä vuoden 1926 jälkeen.
Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa (2013) kerrotaan, että sanan hallita sanavartalo on vanha germaaninen laina. Tätä vanhaa kantamuotoa edustaa nykyisissä germaanisissa kielissä esimerkiksi saksan halten ja ruotsin hålla. Kirjassa mainitaan, että suomen kirjakielessä hallita on esiintynyt Agricolasta ja samanaikaisista käsikirjoituksista alkaen.
Veijo Meren teoksessa Sanojen synty (1991) hallita-sanan taustalla oleva, vanha germaaninen laina on rekonstruoitu muotoon halthan-. Indoeurooppalainen sanavartalo oli Meren mukaan qel-, panna nopeaan liikkeeseen. Alkumerkitykseltään tämä tarkoitti karjan ajamista. Erkki Itkosen toimittamassa teoksessa Suomen sanojen alkuperä: etymologinen sanakirja (1992) ...
Suomen murteiden sanakirjan mukaan sana "jeere" on lähtöisin Sauvon alueelta, mutta sen tarkempaa tarkoitusta en löytänyt. Sitä on käytetty yleisesti päiviteltäessä ja harmitusta ilmaistaessa esim. "Voi jeere sentään kun harmittaa!".
Lähteet:
Vilppula, Matti: Suomen murteiden sanakirja. 5. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus: Edita 1997
Nukentekijä Geppetto tunnetaan henkilöhahmona italialaisen Carlo Collodin saturomaanissa Pinokkion seikkailut.
Geppetto on italiankielisestä miehen etunimestä Giuseppe johdettu diminutiivinen kutsumanimi, "pikku-Giuseppe", ei siis virallinen ristimänimi.
Giuseppe on yleisimpiä italialaisia miesten etunimiä. Tavallisia Giuseppen kutsumanimiä ovat Giuseppino, Geppino, Beppe, Peppo ja Pippo. Sen sijaan leimallisesti satuun liittyvä Geppetto näyttää jääneen pois käytöstä. Yritysten nimissä kuitenkin Geppettoa näkyy eri puolilla maailmaa.
Nimitietoa italiankieliseltä sivulta.
Asia on juuri näin. Kun Joel Rundtin kuolemasta ei ole kulunut 70 vuotta (hän kuoli 1971 eli hänen käännöksensä vapautuu vasta vuonna 2042, jos laki pysyy nykyisellään), hänen tekstinsä julkaisemiseen täytyy saada lupa Rundtin perillisiltä. Siinä ei valitettavasti auta, että tilaisuus on "voittoa tuottamaton". Kun alkuteksti (Eino Leino) on tekijänoikeudellisesti vapaa, kuka tahansa saa tehdä siitä uuden ruotsinnoksen tai kuvailla omin sanoin, mitä tekstissä sanotaan millä kielellä tahansa, kunhan se ei ole liikaa julkaistun käännöksen mukainen (samat ilmaisut).
Heikki Poroila
