"Uusista startupeista 80 % selviää kolme ja 70 % viisi seuraavaa vuotta. Kasvustartupien määritelmä edellyttää kolmen vuoden selviytymistä; tämän jälkeen niiden selviytymiskehitys on samankaltainen muiden startupien kanssa."
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/79591
"-- startup-yrityksiä perustetaan 4 000–5 000, joista seuraavan kolmen vuoden aikana kohtuullisen kasvuun yltää 6–7 %, eli noin 300 yritystä."
https://www.etla.fi/julkaisut/katsaus-yritysten-kasvuun-ja-sita-koskevi…
Syytä voi vain arvailla, ehkä on niin, että Fieldingin aiempia kirjoja ei ole myyty niin paljoa, että kustantamo olisi laskenut kääntämisen olevan kannattavaa. Lienee parasta tiedustella asiaa suoraan kustantamolta. Fieldingin kirjojen aiemmat suomennokset on julkaissut WSOY.
Viimeisin Joy Fieldingin suomennettu teos on Henkeäsalpaava (2012), joka on ilmestynyt alun perin jo vuonna 2007 nimellä Heartstopper. Sitä aiempi käännös, Pakoon et pääse (2010), on englanniksi ilmestynyt vuonna 2006 nimellä Mad River Road. Vuoden 2007 jälkeen Fieldingiltä on ilmestynyt 11 teosta, joita ei ole suomennettu.
Lähteet:
https://en.wikipedia.org/wiki/Joy_Fielding
https://www.kirjaverkko.fi/kirjailija/joy-fielding
Kustantamon yhteystiedot:
https://...
Ruoveteläisperhe, jonka kanssa Klaus Mann ystävystyi, oli Pekkalan kartanossa asunut Aminoffin perhe.
Pako pohjoiseen -kirjan Ragnarin esikuva on Hans Aminoff, hänen siskostaan Ingridistä on tullut romaanin Karin ja Gunnar-veljestään Jens.
Klaus Mann – Flucht in den Norden – Eine Spurensuche – alltomsverige (wordpress.com)
Tietokirjallisuus on laaja genre sinällään, ettei sen tarvitse sisältää ainoastaan pelkkää tiukkaa faktaa. Tietokirjallisuuden puolelle menee kaikki, joita ei voi luokitella fiktioksi. Esimerkiksi englanninkielellä puhutaan fiction ja non-fiction, eli kauno ja ei-kauno tai fiktio ja ei-fiktio, mikä jättää paljon joustoa genren sisällä. Siispä moni tietokirjaksi luokiteltava sisältääkin henkilökohtaisuutta ja mielipiteitä, ja siten siis eroaa selkeästi esimerkiksi tieteellisestä tutkimuskirjallisuudesta. Näet enemmän tietokirjallisuuden muotoja esimerkiksi Suomentietokirjailijat ry:n sivulta: Tietokirjallisuuden lajit - Suomen tietokirjailijat ry Genrerajaus on myös hyvin keinotekoinen lajittelutapa, eli näidenkään alalajien rajat eivät...
Moni jouluperinne on meillä tuontitavaraa, mutta joulupöydän laatikkoruokamme ovat paljolti suomalaisten yksityisomaisuutta, jota ei juuri Ruotsia kauempana tunneta. Sielläkin niiden nimeen yleensä liitetään määre "finsk": finsk kålrotslåda, finsk morotslåda, finsk potatislåda.Lanttulaatikkoa tarjottiin meilllä jo 1700-luvun joulupöydissä. Porkkanalaatikko kuuluu puolestaan joulupöydän uutuuksiin. Pitoruokana ja siten myös joulupöydän herkkuna se alkoi yleistyä vasta 1920- ja 1930-luvuilla, jolloin riisiä oli aikaisempaa paremmin saatavilla ja vieläpä kohtuulliseen hintaan. Peruna tuli Suomeen 1700-luvulla, mutta sen yleistyminen vei aikansa. Sitä kartettiin hallanarkuutensa vuoksi, ja nauriisiin ja lanttuihin mieltynyt kansa vierasti...
Laukontori on saanut nimensä Pyhäjärven ensimmäisen höyrylaivan mukaan: alun perin "Laukon torilla" tarkoitettiin toria, jonka rantaan Laukko-laiva rantautui. Torilla oli aikoinaan myös Laukon kapteenintalo.
Vaikka Laukon kartano 1900-luvun lopulla tuli tunnetuksi ravihevosten ammattimaisesta kasvatuksesta, paikannimi Laukko ei liity hevosiin. Nimi liittyy mahdollisesti kartanon ensimmäiseen isäntään Klaus Kurkeen: Laukko on miehennimen Klaus kansanomainen muunnos.
Lähteet:
Maija Louhivaara, Tampereen kadunnimet
Suomalainen paikannimikirja
Liisa Lagerstam, Laukko : kuusi vuosisataa
Kotimaisten kielten keskuksen sananparsikokoelmasta löytyy samantapainen sanonta Loimaalta: "Kuru kuru kuppiin vaivasten vattiin, se, joka antaa, joutuu kultaportin päälle, se, joka ei anna, joutuu rautaportin päälle." Hämeen kansan vanhat loitsut -kirja tuntee monta eri variaatiota tästä sanonnasta. Esim. Lopella tunnettiin lasten loru "Kuru, kuru kuppia, vaivasen nuppia, joka minut pettää, kuolkoon mettään."Tästä voitaisiin päätellä, että sanonta on ollut käytössä laajemminkin vähän erilaisina versioina.
Hämeen kansan vanhat loitsut (Salakirjat, 2016)
https://kaino.kotus.fi/korpus/sp/meta/loimaa/loimaa_rdf.xml
Kirjailijan nimeen liittyvät Asteri-tiedot tarkoittavat eri toimijoita erottavia Asteri-tietokannan tunnuksia. Kyseessä on identifioiva tunnus, jota käytetään Aleph-ohjelmalla luetteloivissa kirjastoissa. Asteri-tunnus löytyy myös Suomessa auktorisoiduista nimenmuodoista Kanto-tietokannassa (esim. Jari Tervon Asteri-id on 000060762). Asteri-tunnuksia ei Helmet-tietokannassa ole viety vanhempiin teoksiin, joista ne puuttuvat. Asteri-tunnisteita Helmet-hakuun on tullut keväästä 2021 alkaen.
Mahlalla tarkoitetaan lähinnä lehtipuiden maitiasnestettä eli kasvien solukoissa esiintyvää ravintoliuosta. Kaikkien puiden solukoissa esiintyy maitiaisnestettä. Esimerkiksi havupuiden maitiasnestettä kutsutaan pihkaksi ja parakautsipuun maitiaisnestettä lateksiksi.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/maitiaisneste?searchMode=all
https://www.arktisetaromit.fi/fi/erikoisluonnontuotteet/mahla/
Suomen kansallisbibliografian Fennican mukaan muita Isabelle Eberhardtin teoksia kuin mainittu Islamin siimeksessä ei näytä suomennetun.
HelMet-kirjastoista ei myöskään muilla kielillä löydy muuta. Sen sijaan yliopistokirjastojen yhteistietokannasta Lindasta löytyy moniakin hänen teoksiaan ja yksi häntä käsittelevä kirja. Näiden tarkempaa saatavuutta voitte kysyä omasta lähikirjastostanne, mikäli nämä teitä kiinnostavat:
Tekijät: Eberhardt, Isabelle
Nimeke: Au pays des sables : les éditions du centenaire, 1904-2004 / Isabelle Eberhardt ; composées par Marie-Odile Delacour et Jean-René Huleu
Aineisto: kirja
Julkaistu: Paris : Losfeld , cop. 2002
Tekijät: Eberhardt, Isabelle
Nimeke: Dans l’ombre chaude de l’Islam / Isabelle Eberhardt...
Hei!
Tilastokeskus on avannut uuden portaalin osoitteessa http://www.virallinentilasto.fi Tiedot ovat maksutta kaikkien käytettävissä. Siellä on tilastoitu kotitalouksien kulutusta lajeittain, alueittain ja muidenkin kriteerien mukaan. Vuonna 2006 suomalaiset kätyttivät elintarvikkeisiin ja alkoholittomiin juomiin 3817 euroa vuodessa (=noin 320 euroa kuukaudessa). Puhdistusaineet löytyvät kohdasta kodin kulutustavarat, joihin on tuona aikana mennyt 208 euroa vuodessa (ks. sivu http://tilastokeskus.fi/til/ktutk/2006/ktutk_2006_2007-12-19_tau_003.xls ) Yhteensä ruokakauppaan olisi mennyt keskimäärin 330 euroa. Vuoden 2007 inflaatio oli noin 2 prosenttia ja tämän vuoden alussa tuotteet ovat kallistuneet vielä enemmän,joten arvelisin...
Peruskäännös sanalle tittelille serenissimus/serenissimo on kunnianarvoisa. Sitä käytettään myös Venetsian tasavallan ja sen ruhtinaan nimityksessä, ks. esim. Tiede-lehti 8/2007 http://www.tiede.fi/artikkeli/760/venetsia_kaupunki_joka_on_ikansa_kamp… .
Kirjastokortille kertyneet myöhästymismaksut voi maksaa missä tahansa pääkaupunkiseudun kirjastossa käteisellä tai pankkikortilla.
Koko summaa ei tarvitse maksaa kerralla.
Suomen lehdistön historian (Kuopio : Kustannuskiila, 1988) osiin 5 - 7 sisältyvän hakemiston mukaan tällaisia lehtiä olisivat voineet olla esim.
Heinolalainen 1922- (Heinolassa; liittyi 1942 Itä-Hämeeseen)
Itä-Häme (Lahdessa 1927-1928, Sysmässä 1929-1942)
Keskisuomalainen 1917- (Jyväskylässä)
Sisä-Suomi 1923- (Jyväskylässä)
Työn Voima 1906- (Jyväskylässä)
Etelä-Suomen Sanomat 1914- (Lahdessa)
Lahden Sanomat 1927-1931 (Lahdessa)
Lahden Ympäristön Kunnallislehti 1924-1925 (Lahdessa)
Lahti 1905- (Lahdessa)
Länsi-Savo 1889- (Mikkelissä)
Mikkelin Sanomat 1895- (Mikkelissä)
Suursavolainen 1921-1932 (Mikkelissä)
Vapaus 1906- (Mikkelissä)
Kovin montaa erityisherkkyyttä eli sensitiivisyyttä käsittelevää teosta ei suomeksi ole, mutta ainakin seuraavat teokset käsittelevät tätä aihetta.
Satri, Janna: Sisäinen lepatus : herkän ihmisen tietokirja (Basam books, 2014)
Mattila, Juhani: Herkkyys ja sosiaaliset pelot (Kirjapaja, 2014)
Elaine N. Aronilta on ilmestynyt suomeksi toinenkin teos, Erityisherkkä ihminen ja parisuhde (suom. Kirsimarja Tielinen, Nemo, 2014)
Englanniksi HelMet-kirjastojen kokoelmista löytyy aiheesta myös Sharon Hellerin kirjoittama teos Too loud, too bright, too fast, too tight : what to do if you are sensory defensive in an over-stimulating world (2008).
http://www.helmet.fi/fi-FI
https://finna.fi
Suomen kansallisbibliografia Fennicasta ei löydy Miesnäytelmä leninkiä. Näytelmätekstiä ei siis ilmeisesti ole julkaistu.
Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry (http://www.sunklo.fi/content.php?&id=28&mid=5) ylläpitää laajaa näytelmäkirjastoa, josta suosittelisin kysymään seuraavaksi. Sähköposti: pirjo.kaukonen@sunklo.fi, puhelin: 09 135 6796. Toivottavasti he johdattavat julkaisemattomankin näytelmän jäljille!
Kiitos kysymyksestäsi! Nuorisotiedon kirjaston tietokannasta löytyy kaksi Osallisuuden taloa rakentamassa -nimistä Maija Koivun julkaisua, jotka molemmat ovat vuodelta 2010. Toinen julkaisuista on Humanistisen ammattikorkeakoulun YAMK-opinnäytetyö ja toinen opinnäytetyön pohjalta syntynyt Varsinais-Suomen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisema opas. Kumpaakaan teokseen ei ole painettu tietoa kustannuspaikasta, mutta tietokantaamme on opinnäytetyön kohdalle merkitty Helsinki ja oppaan yhteyteen puolestaan Turku. Toisaalta Melindassa, kirjastojen yhteistietokannassa mainitaan Koivun opinnäytetyön kustannuspaikkana Kauniainen.
Hyödynsitpä lähteenä kumpaa tahansa yllä esitellyistä teoksista, ei kustannuspaikkaa tarvitse merkitä...
