Hovitien nimi oli vielä v.1974 Vantaan opaskartassa Tikkurilantie, mutta v. 1976 opaskartassa se on muutettu Hovitieksi. Hovitie on voitu johtaa läheisestä Heidehofin nimestä ja Kuninkaalasta, johon Kuusikkokin kuuluu.
Kuninkaala taas tulee talonnimestä Konungs 1702, Kuningas 1745, joka pohjautunee liikanimeen Konung ('Kuningas'), mutta nimenantoperuste on epäselvä. Talo oli kylän suurin. Olisiko sitä sen vuoksi (leikillisesti) kutsuttu "Kuninkaaksi"? (Saulo Kepsu: Uuteen maahan, Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö).
Jos haluaa tutkia tarkemmin Kuninkaalan ja Heidehofin historiaa, niistä löytyy jonkin verran kirjallisuutta, Heidehof, http://is.gd/8LEDls Kuninkaala, http://is.gd/SN21rE.
Mahdollista on myös ottaa yhteyttä...
Vaikka useimmat roska-sanan merkitykset viittaavat tarpeettomaan, pois heitettävään jätteeseen, on sitä monikkomuodossa (roskat) käytetty tarkoittamaan myös kapineita ja (työ- tai huone)kaluja yleensä, ilman minkäänlaista arvoväritystä. Näin lienee myös Päätalon höpöroskien tapauksessa - se on yksinkertaisesti leikkikaluja tarkoittava sana, ilman roska-sanaan yleensä liittyviä kielteisiä mielleyhtymiä.
Lähteet:
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. 3, R-Ö. SKS, 2000
Ylisirniö, Unto, Iltapihti pirtin päälle : kirjailija Kalle Päätalon sanastoa. Kalle Päätalon seura, 1989
Alkuteoksessa lainaus kuuluu seuraavasti: "Min lust är kanske inte så märkvärdig men den är i alla fall min." Se löytyy novellista "Åttiårsdag" sivulta 28.
70-luvulla lauluäänellä oli kevyen musiikin levytyssopimuksia solmittaessa merkitystä lähinnä iskelmämusiikissa. Rockmusiikissa sopimukset tehtiin usein pikemminkin lauluäänestä huolimatta – kriteerit olivat tyystin toiset. Sitä paitsi, Juice sai levytyssopimuksensa Coitus Int -yhtyeen jäsenenä: Love Records kiinnitti levyttävien taiteilijoidensa joukkoon yhtyeen – yhtyeen, jossa oli useita laulajia ja lauluääniä (mm. Mikko Alatalo). Coitus Intistä tuli Juice Leskinen & Coitus Int vasta yhtyeen ensilevyn myötä.
Love Recordsin johtajistoon kuulunut Atte Blom kommentoi Coitus Intille levytyssopimuksen tuottaneita demonauhoituksia näin: "Mulla ei ole muusikkotaustaa, mutta olin jollain lailla polliittisesti valveutunut ja mä olin aina...
Osoitteesta https://finna.fi löytyvän Fennica-tietokannan mukaan Lauri Pohjanpään kokoelma ”Metsän satuja ja muita runoja” ilmestyi ensimmäisen kerran WSOY:n kustantamana vuonna 1924. Toisen painoksen julkaisi sama kustantaja vuonna 1930. WSOY julkaisi kirjasta Annikki Arola-Anttilan kuvittaman uuden laitoksen nimellä ”Metsän satuja” vuonna 1953 ja siitä toisen painoksen 1967.
Mainitsemistasi nimistä löytyy tietoa monista eri lähdeteoksista. Tässä vastauksessa on käytetty lähteinä seuraavia teoksia: Kustaa Vilkuna, Etunimet (4. uud. laitos 2005) ja Pertti Lempiäinen, Suuri etunimikirja (1999). Vastaukseen on kirjattu tiivistetysti se, mitä lähdeteokset nimistä kertovat.
SAIJA:
Sekä Kustaa Vilkuna että Pertti Lempiäinen pitävät nimeä Saaran kutsumanimenä. Saaralla ja Saijalla oli yhteinen nimipäivä vuoteen 1972. Sen jälkeen Saijan nimipäivä vaihtui äänteellisesti samankaltaisen Saila-nimen kanssa samaksi päiväksi 4.10.
RIINA:
Lyhentymä Katariina-nimestä. Lisäksi kutsumamuoto muistakin Riina-loppuisista nimistä (esim. Severiina). Suomen ortodoksinen kalenteri yhdistää Riinan Makrina-nimeen. Makrina, lat. Macrina,...
Laulu "Varis-leikki" alkaa: "Puuss' istuvi varista viisi tai kuus', He laulavat lapsilleen näitä". Laulun on tehnyt Sofie Lithenius (1847-1926), tosin nuotissa lukee laulun nimen alapuolella: "Vanhan laulun mukaan". Laulu sisältyy nuottiin Lithenius, Sofie: "Pieniä lauluja ja leikkejä : kansako[u]luja ja lastentarhoja varten. Ensim[m]äinen vihko" (osaksi mukaellut, osaksi säveltänyt Sofie Lithenius, Otava, 1892, s. 16-17). Lauluun on myös leikkiohje. Leikkiin osallistujat on jaettu äiteihin ja tyttäriin ja yksi leikkijöistä on Missi (tai Misse), joka laulaa tuon "tu tuu" -osuuden. Nuotissa on laulun melodia ja suomenkieliset sanat. Sofie Litheniukselta on ilmestynyt myös ruotsinkielinen nuotti "Små sånger och lekar för...
Kirjastokortilla ja tunnusluvulla eli pin-koodilla pääsee katsomaan Helmet-verkkokirjastosta (http://www.helmet.fi/) mm. kortin omistajan henkilötietoja (esimerkiksi osoitteen ja sähköpostiosoitteen), lainaus-ja varaustietoja ja mahdollisia maksuja. Pelkän kortin avulla toisen tietoihin ei siis pääse, vaan tarvitaan aina myös oma henkilökohtainen tunnusluku. Tunnuslukua ei näe kortista, ja se kannattaakin pitää erillään kortista, mieluiten vain omassa muistissa. Kirjastokortilta näkee vain kirjastoon liittyviä asioita, sen avulla ei pääse muihin yksityisiin tietoihin.
Kirjastokorttia ei pidä lainata kenellekään, jokainen voi hankkia itselleen oman. Kortin omistaja on vastuussa kortin lainoista. Eli jos kirjastosta lähetetään viestejä, ne...
Laulujen sanat ovat usein sellaisia, että ne aukeavat eri kuuntelijoille eri tavalla, riippuen siitä, miten kuuntelija ne tulkitsee. Tämänkaltaiseen kysymykseen ei siis ole vain yhtä oikeaa vastausta.
Minun tulkintani mukaan Dion laulaa kyseisessä laulussa siitä, miten sekä muisto että rakkaus pois mennyttä rakasta kohtaan säilyy ikuisesti sydämessä, vaikka tämä henkilö ei enää luonamme syystä tai toisesta ole.
Laulun sanat löytyvät itse kunkin tulkittavaksi vaikkapa täältä:
https://www.azlyrics.com/lyrics/celinedion/myheartwillgoon.html
Affiksit -odon, -odont, -odonto- viittaavat kreikan kielen hammasta tarkoittavaan sanaan ὀδούς (odoús). Näin ollen suurihammashai megalodonin nimi tarkoittaa nimenomaan suurta hammasta (kre. megálo- "suuri" + odónt-, odoús "hammas". Sapelihammaskissojen smilodon-suvun nimi taas tarkoittaa "lihaveitsihammasta" (kre. smíle "lihaveitsi" + odónt-, odoús "hammas".
Kaivattu kirja saattaisi olla Annie Hawesin Extra virgin : elämää Ligurian oliivilehdoissa. Sisarusten myöhempiä vaiheita käsitellään sen jatko-osissa Kypsä poimittavaksi ja Calabrian perintö.
Kirjastoille voi kyllä lahjoittaa kirjoja. Kirjastot pidättävät itsellään oikeuden päättää, mitkä lahjoituskirjat liitetään kokoelmiin. Lähinnä kyseeseen tulevat paljon kysytyt, uudehkot teokset, joita kokoelmissa ei ehkä ole riittävästi. Sen sijaan kirjastot eivät osta yksityishenkilöiltä aineistoa. Jos tahdot nimenomaan myydä kirjasi, kannattaa kokeilla antikvariaatteja tai yksityistä myyntiä vaikkapa huuto.netissä.
Suomen sukellusveneiden muonituksesta kertoo Timo Merensilta teoksessaan Vesikko : Suomenlahden hiljainen vartija (Hobby-kustannus 2009). Esimerkiksi purjehduskaudella 1941 sukellusveneisiin lastattiin pehmeää leipää, näkkileipää, keksejä, makaronia, ryynejä, hiutaleita ja vehnäjauhoja. Lihatuotteita olivat naudan- ja sianlihasäilykkeet, satunnaisesti palvattu sianlihja ja meetvursti. Rasvoina käytettiin voita ja margariinia. Kasviksista veneet ottivat herneitä, perunaa, porkkanoita, punajuuria ja sipulia. Lisäksi lastattiin etikkaa, sokeria, suklaata, suolaa, säilykemaitoa, kahvin korviketta ja teetä sekä tupakkaa.
Anneli Prantilan väitöskirjassa Rintamamiesten muonitus Suomessa sotavuosina 1939-1945 (Helsingin yliopisto 2006)...
Mm. Suomen kielen perussanakirja (1990) antaa kuurnalle kaksi merkitystä: "1. pitkä ja kapea syvennys, kouru, uurre, ura, vako K. laudan syrjässä 2. pitkänomainen, päältä avoin astia t. johto, kouru, kaukalo, ränni." Ensimmäisen selityksen pohjalta kuunnelmassa annettu merkitys tuntuisi sopivalta eli sanaa voisi käyttää myös pakaravaosta puhuttaessa.
Yhdestäkään murresanastosta en sanaa onnistunut löytämään, joten sana ei tässä merkityksessä välttämättä ole millekään murrealueelle tyypillinen.
Ville Valon musiikkivideolla Olet mun kaikuluotain pyöritään parissakin paikassa Helsingissä, mutta viittaamasi katu videon puolivälin paikkeilla on Töölössä sijaitseva Museokatu, jossa Valo seisoo lähellä Minervankadun kulmaa. Voit vahvistaa havainnon pysäyttämällä musiikkivideon noin kohtaan 1:50 ja vertailemalla näkymää esimerkiksi Google Mapsin katunäkymään osoitteessa Museokatu 9.
HelMet-kirjastoissa eli Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunginkirjastoissa on kirjoja peräti 112 kielellä eli suomen lisäksi 111 kielellä. Tieto on vuodelta tilastosta 2010, joten määrä on saattanut hiukan muuttua suuntaan tai toiseen. Kielet suomen lisäksi ovat ruotsi, englanti, venäjä, saksa, ranska, espanja, kiina, viro, italia, arabia, somali, monikielinen, persia, tanska, norja, japani, vietnam, turkki, albania, kurdi, thai, kroatia, bosnia, latina, puola, unkari, portugali, uuskreikka, serbia, tsekki, hollanti, tamili, saame, heprea, latvia, burma, swahili, bulgaria, pandzabi, urdu, romania, klassinen kreikka, hindi, islanti, tagalog, ukraina, karjala, liettua, slovakki, korea, pasto, tigrinja, katalaani, gudzarati,...
“Kehotuksen” takana oli valtioneuvoston asettama Itsenäisyyden 40-vuotisjuhlatoimikunta, joka Suomen Kaupunkiliitolle lähettämässään kirjeessä esitti, että ”Kaupunkiliitto kirjeessä tahi muulla tavoin kehottaisi Suomen kaupunkeja ja kauppaloita tulevien itsenäisyyden 40-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä esim. periaatepäätöksin ryhtymään toimenpiteisiin jonkin keskeisen torin tai kadun nimeämiseksi Itsenäisyydentoriksi tahi Vapaudenkaduksi”.
Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi Puolimatkankadun nimimuutoksen Itsenäisyydenkaduksi marraskuussa.
Lähteet:
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta vuonna 1957. I : Valtuuston kertomus ; Talousarvio. Tampereen kaupunki, 1957
Viljo Rasila, Tampereen historia. IV : vuodesta 1944 vuoteen...
Kirjojen aakkostuksessa on tosiaan tapana jättää artikkelit huomioimatta. Aakkostus perustuu kansalliseen standardiin, jota Jukka Korpela käy läpi selostuksessaan osoitteessa http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/abc.html. Korpela toteaa, että artikkeli ”vieraskielisisissä [sic] ilmaisuissa jätetään huomiotta, elleivät ne kuulu kiinteästi ihmisen, paikan tms. nimeen”. Vähän artikkelien tapaisia ovat myös henkilöiden nimissä esiintyvät etuliitteet ”af”, ”von” ja muut vastaavat, joista on olemassa aika mutkikkaat säännöt, jotka Korpela listaa taulukoiksi.
Kirjastossa kirjoja hyllyyn laittavaa työntekijää helpottaa se, että tarvittaessa kirjaston tietokannasta voi yleensä katsoa, pitääkö artikkeli tai nimen etuliite huomioida aakkostuksessa....
Ikävä kyllä emme onnistuneet löytämään vastausta. Suomen rahat arviohintoineen 2008 -teoksen mukaan vuoden 1934 20 markan kolikon myyntihinta vaihtelisi 3 ja 140 euron välillä rahan kunnon mukaan. Eri sävyisistä rahoista tai niiden arvosta ei ollut mainintaa.
Kannattaisi ehkä kysyä asiaa Suomen Numismaattisesta Yhdistyksestä:
http://www.snynumis.fi/
