Tiedustelin asiaa Sanomalehtimiesliitosta. Sieltä kysymys oli ohjattu FT JYrki Vesikansalle, joka on työskennellyt Uudessa Suomessa ja tutkinut paljon sanomalehtien historiaa. Hän vastasi näin:
"Uuden Suomen ja sen edeltäjien, käytännössä Uuden Suomettaren arkisto (alk. 1880) on vapaasti käytettävissä ja hyvin järjestettynä Kansallisarkistossa. Mitään tilaajaluetteloa tai vastaavaa ei ole kuitenkaan miltään ajalta jäljellä – viimeinen tilaajarekisterikin tuhottiin 1991 kilpailusyistä. (Olisi kannattanut säilyttää vaikka määräajaksi sinetöitynä tutkimusta varten.) Tilaajakunnasta on kyllä myöhemmältä ajalta tietoja esim. kaupunginosittain ja ammattikunnittain. 1880-luvulla Uusi Suometar oli Helsingin ainoa suomenkielinen sanomalehti....
Suomen murteiden sanakirja (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1994) antaa sanalle hunsvotti myös seuraavan merkityksen: reen tai kärryjen istuinlauta (Hattulan ja Porvoon murrealueilla).
Sanan hunsvotti eri merkitykset murresanakirjan mukaan:
1. kelvoton henkilö tai esine
2. piipunpesän puhdistuspuikko
3. erilaisia telineitä ja pidikkeitä (mm. tuo reen istuinlauta)
4. pikkusormi
Olisikohan kyseessä Catherynne M. Valenten vuonna 2013 ilmestynyt Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla. Kirjan kansi on punainen, ja siinä on tyttö ja punainen lohikäärme. Kirjan päähenkilön nimi ei tosin ole viikonpäivä vaan Syyskuu, mutta tarinassa hän tapaa myös pojan nimeltä Lauantai.
Kotimaisten kielten keskuksen sananparsikokoelmasta löytyy samantapainen sanonta Loimaalta: "Kuru kuru kuppiin vaivasten vattiin, se, joka antaa, joutuu kultaportin päälle, se, joka ei anna, joutuu rautaportin päälle." Hämeen kansan vanhat loitsut -kirja tuntee monta eri variaatiota tästä sanonnasta. Esim. Lopella tunnettiin lasten loru "Kuru, kuru kuppia, vaivasen nuppia, joka minut pettää, kuolkoon mettään."Tästä voitaisiin päätellä, että sanonta on ollut käytössä laajemminkin vähän erilaisina versioina.
Hämeen kansan vanhat loitsut (Salakirjat, 2016)
https://kaino.kotus.fi/korpus/sp/meta/loimaa/loimaa_rdf.xml
Runon on kirjoittanut Alpo Noponen ja se löytyy mm. teoksesta Suuri runokirja, Karisto 1981 ja uudemmat painokset, sivulta 162. Runon nimi on "Mahdoton ratkaista" ja se alkaa seuraavasti:
"Olen miettinyt toisenkin tuokion,
minä aikana ihminen kaunein on.
Valokummulla suojatun kotimäen
hänen lapsena leikkivän ensin näen...
Amalia on latinalaistettu muoto goottilaisesta nimestä, jonka alkuosalla "amal" on merkitys 'työ, taistelutyö'. Sama sana sisältyy muun muassa itägoottien ruhtinassuvun Amelungien nimeen. Erityisesti Pohjois-Saksan ja Tanskan kuninkaalliset perheet ovat suosineet Amalia-nimeä. Ranskassa nimi tunnetaan muodossa Amélie, Englannissa nimen muotoja ovat Amely, Emily, Emmy ja Milly.
Amalia-nimi oli Suomen almanakassa jo 1740-luvulla. Nimipäivi oli 10.7. Tuona päivänä roomalaiskatolisessa kirkossa on kaksi pyhää Amaliaa. Vuonna 1777 nimi tuli uudelleen almanakkaan, tuolloin kuitenkin Amalian päivä oli 20.4. Nimi oli almanakassa vuoteen 1928, jolloin se poistettiin. Nimi palautettiin vuonna 1973, mistä lähtien nimi on ollut almanakassa 19.5....
Avohakkuun hyöty luonnolle lisääntyy, jos sen yhteydessä jätetään säästöpuita metsään kuolemaan ja lahoamaan. Kokonaisten runkojen säästämisen asemesta voidaan tässä hyödyntää tekopökkelöintiä. Tekopökkelö saadaan aikaan katkaisemalla puu 2-4 metrin korkeudelta. Katkaisu nopeuttaa lahoamista, jolloin saadaan nopeasti lisää lahoavaa puuta metsiin. Puunlatva jätetään korjaamatta, mikä lisää myös maalahopuuta. Tekopökkelö tehdään yleensä lehtipuusta, joka on monimuotoisuudelle arvokas, mutta taloudellisesti vähäarvoisempi kuin havupuut.
https://forest.fi/fi/artikkeli/kukkiva-avohakkuu-on-suuri-hyonteishotel…
https://www.metsagroup.com/fi/puunhankinta/kestava-kehitys/metsanomista…
https://www.storaenso.com/fi-fi/newsroom/news/2021/8/get-to-...
Hei,
Ramppi tarkoittaa näyttämön etureunaa eli parrasta. Ramppikuumeeksi esiintymisjännitystä sanotaan todennäköisesti, koska oireet voivat muistuttaa kuumetta, kuten sykkeen kiihtyminen, hikoilu, huimaus sekä vapina, myös mm. kuumat aallot kehossa sekä kasvojen kuumotus.
Sana lienee käännöslaina ruotsin sanasta "rampfeber", vaikka nykyään yleisempi lienee scenskräck (vrt. eng. stage fright).
Olemme muun muassa käyneet läpi kirjaston kokoelmassa olevat ryijykirjat (Sirelius: Suomen ryijyt, 1988, Sihvo: Ryijy elää : suomalaisten ryijyt, 2009), mutta kovasta etsinnästä huolimatta emme ole onnistuneet löytämään kyseistä ryijyä. Kehottaisin teitä ottamaan yhteyttä Suomen Käsityön Ystävät ry:hyn, https://suomenkasityonystavat.fi/.
Tarina ABC-liikenneasemien nimestä kerrotaan Timo Leppäsen kirjassa Merkilliset nimet : tarinoita yritysten ja tuotteiden nimistä (SKS 2016). Kun SOK kehitti liikenneasematoimintaansa 1990-luvulla, ketjulle mietittiin nimeä vielä siinä vaiheessa, kun ensimmäisiä havainnekuvia uusista asemista esiteltiin. Liikenneasemaprojektia johtanut Hannu Strandén oli menossa esittelemään havainnekuvia hallituksen kokoukseen, ja väliaikaiseksi tarkoitettuna ratkaisuna nimen paikalle laitettiin ensimmäinen mieleen juolahtanut anonyymi teksti, kirjaimet ABC. Samoihin aikoihin markkinointiosasto antoi nimiehdotuksia kuluttajatesteihin, jotta löydettäisiin paras nimi. Nimiehdokkaita haluttiin tasan kymmenen, jolloin myös ABC lisättiin muiden nimien joukkoon...
Kiitos kysymyksestä ja pahoittelut siitä, kun vastauksessa kesti! On tärkeää huomata, että saamelaisten perinteiset puvut eli gáktit (suomeksi saamenpuku), eivät ole varsinaisia kansallispukuja, vaikka niistä joissain yhteyksissä niin puhutaankin. Kansallispukujen käsite liittyy usein valtiollisiin tai kansallisiin identiteetteihin, kun taas gákti määräytyi käyttäjänsä suvun eikä asuinalueen mukaan.Saamelainen museoamanuenssi ja Lapin yliopiston väitöskirjatutkija Áile Aikio perkaa hyvin aihetta tässä jutussa: https://faktalavvu.net/2018/02/27/gakti-sukujen-puku/Pukujen historia ulottuu vuosisatojen taakse, mahdollisesti esihistorialliselle ajalle, mutta niiden varhaisesta historiasta ja alkuperästä on hyvin vaikeaa saada tietoa. Sámi...
Pääkirjasto säilyttää Hämeen Sanomat pysyvästi kokoelmissaan joko mikrofilmeinä tai sidottuina vuosikertoina. Vanhoja Helsingin Sanomia löytyy vain vuosilta 1914-1922 ja 1924-1950. Ota yhteyttä pääkirjaston infoon, josta saat haluamasi vuosikerran luettavaksi.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teoksessa Sukunimet kerrotaan, että Ikäläinen on savolainen sukunimi. 1900-luvun alussa Ikäläisiä on asunut ainakin Keiteleellä. Muinaissuomalaiset omaksuivat germaaneilta henkilönimien kaksiosaisen rakenteen ja tällaisista nimistä on voinut lohjeta kumpi tahansa osa itsenäiseksi nimeksi (esim. talonnimi Ikälä ja asukkaannimitys Ikäläinen).
Lisätietoa: Sukunimi-info: Ikäläinen
Lahden kaupunginkirjastossa on teos
Tienhaara - Viipurin kaupunginosa kartanoalueen keskellä / kirjoittajat Eelis Ahtiainen, Heikki Fontell, Tapio Sormunen. Hki : E. Ahtiainen, H. Fontell, T. Sormunen, 1990
Koska ette ole lahtelainen, voitte pyytää kirjan kaukolainaksi oman kirjastonnne kautta.
Tietokannoista löytyivät lisäksi teokset:
Viipurin Tienhaara : siel myö asuttii / toim. Tapio Sormunen. Hki : Entiset tienhaaralaiset, 1998.
Viipurin Tienhaara kuvien kertomana / toim. Tapio Sormunen. Hki : Entiset tienhaaralaiset, 1996.
Westerlund, Göran
Tienhaara : Finlands lås. Hki : Söderström, 1995.
Näitä kolmea kirjaa ei ole Lahden kaupunginkirjastossa, mutta niiden kaukolainaaminen on mahdollista muualta.
Lisäksi Janakkalan kirjastossa on...
Kyllä se oli Raimo Vilén. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien 1.9.1972 julkaisemasta urheilu-uutisoinnista. Lehden kuvassa pettynyt Vilén istuu radan pinnassa rinnassaan numero 227. Jutun mukaan Münchenissä 100 metrin alkuerässään aikaan 11.00 jäänyt Vilén sai lihaskrampin molempiin jalkoihinsa ja menetti mahdollisuutensa jatkoon.
Helsingin Sanomat 1.9.1972
Keskeisissä rooleissa Kuoleman juhlapyhät -kuunnelmasarjassa näyttelivät Hannu Lauri (Etsivätarkastaja Carter), Jarkko Rantanen (Etsiväkonstaapeli Nuttall), Eero Saarinen (Poliisikersantti Plummer), Topi Reinikka (Arthur Ferris) ja Aarre Karén (Farnham). Heidän lisäkseen kuunnelmassa on useita muita näyttelijöitä. Saat tarkemman listan sähköpostiisi.
Rodney Wingfieldin kirjoittaman kuunnelmasarjan ohjasi Rauni Ranta ja sitä esitettii Ylellä vuosin 1985 ja 1991.
Yle Arkisto
UPM aloitti luontojulisteiden ja niihin liittyvien opasvihkosten julkaisun vuonna 2000. Aiheina ovat olleet ainakin sudenkorennot, linnut, perhoset, kovakuoriaiset, lehtokasvit, sienet, jäkälät, sammaleet, käävät, pistiäiset, puut ja harjukasvit. UPM:n kotisivujen mukaan (https://www.upmmetsa.fi/tietoa-ja-tapahtumia/tietoartikkelit/metsiemme-harjukasveja/) julisteet ovat olleet erittäin suosittuja, ja monesta niistä on jo painos loppunut. Saatavilla olevia julisteita voi tiedustella ja noutaa lähimmästä UPM:n metsäpalvelutoimistosta. Tampereen toimisto sijaitsee osoitteessa Åkerlundinkatu 11 C 1. Julisteita ei postiteta.
UPM on julkaissut monia julisteita myös pdf-muodossa internet-sivuillaan: https://www.upmmetsa.fi/...
Laihian ja laihialaisten nuukuudesta kertovat vitsit ovat yhä osa elävää perintöä, ja tämä suullinen perintö on päässyt myös Unescon aineettoman kulttuuriperinnön kansalliseen luetteloon. Perintöä pitää yllä myös Laihialla vuonna 1992 perustettu Nuukuuren museo. Varmuudella ei tiedetä tämän Laihian maineen syntyhistoriaa, mutta yleisin selitys johtaa nimenomaan 1860-luvun nälkävuosiin, jolloin laihialaisten kerrottiin auttaneen omien kylien köyhiä muttei muualta tulleita kerjäläisiä. Todennäköisesti laihialaisten nuukuusmaine ulottuu kuitenkin vielä pidemmälle historiaan, sillä heidän säästäväisestä elämäntavastaan löytyy tietoa jo 1700-luvulta. Lisää tietoa ja kattavamman selityksen Laihian nuukuusmaineelle löydät esimerkiksi...
