Laulun nimi ei ole selvinnyt. Yleisradion Fono-tietokannasta löysin äänitteen, jolla on kansansävelmä nimeltä "Ei piru saa", mutta kysymyksessä on instrumentaaliesitys, joten siitä ei ole tässä apua. Samalla nimellä en löytänyt muita kappaleita. Todennäköisesti laululla on jokin toinen nimi tai muita nimiä. Lauluja pystyy jossain määrin etsimään laulun nimen ja alkusanojen perusteella, mutta jos sanat ovat laulun keskeltä, etsiminen ei aina onnistu eikä varsinkaan nyt, kun kirjastot ovat kiinni eikä laulukirjoja ja nuotteja pääse selailemaan.
Muistamanne sanoituksen kohta esiintyy kyllä esim. monessa 1900-luvun alun sanomalehdessä, jotka Kansalliskirjasto on digitoinut. Uusimmat avoimessa verkkokäytössä olevat lehdet ...
"Saharan etelärajan eli Sahelin vyöhykkeen valtiot päättivät vuonna 2005 luoda yhteistoimin 15 kilometriä leveän ja lähes 8 000 kilometriä pitkän metsä- ja kasvillisuusvyöhykkeen torjumaan aavikoitumista. Vyöhykkeelle annettiin nimeksi Saharan Vihreä muuri ja toiselta nimeltään Afrikan vihreä muuri. –– Suuri vihreä muuri (GGW) on afrikkalaisvetoinen projekti, jonka tarkoituksena on kasvattaa puita ja aikaansaada hedelmällistä maata Sahelin alueella, mukaan lukien Burkina Faso, Mali ja Niger."Sahelin vyöhykkeen suuri vihreä muuri yhdistää - YK:n alueellinen tiedotuskeskus - FinnishAlueen maista Burkina Faso on ollut edelläkävijä aavikoitumisen torjunnassa. Siellä on menestyksekkäästi kasvatettu puita ja parannettu maan hedelmällisyyttä 80-...
Jari on tiettävästi kirjailija Jalmari Finnen (1874-1938) luoma lyhentymä omasta etunimestään. Ensimmäinen Jariksi kastettu oli Finnen kummipoika v. 1937. Almanakassa nimi on ollut Jalmarin rinnalla 20.11 vuodesta 1964. Jalmari taas puolestaan on suomalaistunut muoto Hjalmarista, almanakassa muodossa Jalmar 20.11 1890-1906 ja Jalmari vuodesta 1907. Kansanomaisia lyhentymiä Jarin lisäksi ovat Jali, Jallu ja Jammu. Hjalmar on muinaisskandinaavinen nimi, joka tarkoittaa "kypäräpäinen sotilas".
Lähde: Suuri etunimikirja / Pentti Lempiäinen, 2. tark. painos, 2001, Porvoo : WSOY, 1999
Kysy kirjastonhoitajalta -palstalla Lieksan (Pielisjärven) Piiroislouhea on sivuttu aiemminkin: https://www.kirjastot.fi/kysy/s24-lieksan-palstalla-kirjoitetaan-mm?language_content_entity=fi
Suomi24-palstan keskustelusta löytyy mm. tällaista: https://keskustelu.suomi24.fi/t/15086990/kyselen-luolista
"Jyrkkäseinäisen Piiroislouhen luolan ihmisenmentävä suuaukko tukkeutui vuonna 1958, kun Lieksankosken vesivoimalaitoksen kanavaa ja tunnelia louhittiin ja louhoksesta tehtiin huoltotie alakanavalta Heinävaaran yli yläkanavalle. "
Näiden tietojen valossa voisin siis sanoa, että ainakaan kovin kauas tuo koordinaattiarvauksesi ei mennyt.
Kysyin tietoja myös Facebookin Pielisjärvi - Lieksa -ryhmästä. Kyselyyni vastasi paikallishistorian...
Tässä neljä nykyvenäläistä kirjailijaa, joiden tuotantoa on käännetty myös suomeksi:
Boris Akunin, jonka sarjasta "Erast Fandorinin tutkimuksia" on suomennettu osat: "Asaselin salaliitto", "Turkkilainen gambiitti" ja "Leviatanin purjehdus". Akuninin kirjat ovat historiallisia dekkareita, joissa on myös parodisia piirteitä.
Aleksandra Marininan "Anastasija Kamensakaja" - kirjoista on suomennettu vasta yksi eli "Irina tietää liikaa". Kyseessä on nyky-Moskovaan sijoittuva dekkarisarja, joiden tunnelma on nähdäkseni hyvin aito.
Ljudmila Ulitskajalta on niinikään suomennettu vasta yksi teos, pienoisromaani "Iloiset hautajaiset". Tämä kuvaa lämpimällä tavalla New Yorkiin 1970-luvulla emigroituneita Venäjän juutalaisia taiteilijoita,...
Kun korona-rajoitukset taas hellittävät, voit tuoda Aku ankkoja kirjastojen kierrätyskärryihin ja -hyllyihin. Tällä hetkellä kierrätyskirjat on siirretty useimmissa kirjastoissa pois näkösältä, koska asioinnin turvavälejä ei voida pitää hyllyä tutkiessa.
Teimme kymmenen kirjan klassikkolistan sen mukaan mitä kerroit mieltymyksestäsi Niskavuoreen. Klassikon aseman saavuttamiseksi on erilaisia määritelmiä, siksi joku muu tekisi toisenlaisen listan.
Sally Salminen: Katrina
Johannes Linnankoski: Taistelu Heikkilän talosta
Maria Jotuni: Arkielämää
F. E. Sillanpää: Miehen tie
Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä
Annikki Sankari: Punaiset maariankämmekät
Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista (ja muut Lohja-sarjan kirjat)
Olli Jalonen: Isäksi ja tyttäreksi
Orvokki Autio: Viistotaival (Pesärikko-trilogia)
Kjell Westö: Isän nimeen
Hannes Sihvo kuvaa teoksessaan Elävä Kivi : Aleksis Kivi aikanansa (SKS, 2002) Seitsemän veljeksen julkaisua edeltäneitä vaiheita. Sen mukaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kaipasi kotimaista romaania julkaistavaksi uudessa Novellikirjasto-nimisessä aikakauskirjassaan. Kivi oli kirjoittanut teostaan arviolta jo 1860-luvun alkupuolelta asti ja tarjosi sitä nyt SKS:n runoustoimikunnalle. Toimikunta päätyi puoltamaan teoksen julkaisua, ja se ilmestyi neljään kuukausivihkoon jaettuna vuonna 1870. Tekijälle maksettiin palkkioksi 700 markaa, "josta Kiven tuli maksaa kielentarkastaja A. Törneroosille tämän vaivoista 100 markkaa." Teos oli tuolloin nimeltään Seitsemän weljestä. Seittemän miestä -nimellä se esiintyi aiemmin Kanervala-...
Tässä muutamia ehdotuksia:
(Jätin listauksesta pois ihan helpoimmat, suuraakkosin kirjoitetut ja tavutettut, mutta sellaisiakin tarvittaessä löytyy kirjastoista.)
Helppolukuisia jalkapalloaiheisia:
Lasse Anrell: Zlatan on tähti (Futisjunnut-sarjan 1. osa)
Malachy Doyle: Jalkapalloaaveet, Kummitusliiga (Punainen banaani-sarja)
Sandra Grimm: Vauhdikas futisleiri (Lukupiraatti-sarja)
Magnus Ljunggren: Turnauspäivä (Futaajat-sarjan 1.osa)
Petja Lähde: Taneli ja FC Mörlökit (Kirjakärpänen-sarja)
ThiLO: Maalijahdissa (Lukupiraatti-sarja)
Mika Wickström: Totti ja saksipotku (Lukupalat-sarja, mestaripomputtelija Totista kertovan uuden alasarjan ensimmäinen osa)
Martin Widmark: Jalkapallon arvoitus (Lasse-Maijan etsivätoimisto -sarjan osa)...
Suomen kansallisbibligrafiassa löytyy tekijäviittaus Tiittanen, Eila katso myös: Payne, Eila ja päinvastoin, joten kyseessä on sama henkilö.
Kansallisbibliografiassa mainitaan myös, että Ylätasangon toverukset -teoksen irtopäällyksessä on tekijän nimi muodossa Eila Tiittanne Payne.
Outi Lauhakankaan Svengaa kuin hirvi : sanontojen kootut selitykset kertoo Maassa maan tavalla -sanonnasta seuraavaa: "Sananlasku neuvoo sopeutumaan kussain maassa maan tapoihin. Meillä sanotaan 'Maassa maan tavalla tai maasta pois'. Japanissakin neuvotaan toimimaan 'kylään tullessa, kuten kylässä toimitaan'. Englanniksi asia ilmaistaan epäsuoremmin So many countries, so many customs eli 'niin monta tapaa kuin maata'." Fraasin alkuperää Lauhakangas ei kuitenkaan selvitä.
Maan tapoihin sopeutumista käsittelevän sanonnan juuria voisi ehkä lähteä etsimään 300-luvun lopun Milanosta ja tarinasta, jonka päähenkilöinä ovat pyhä Monica, tämän poika pyhä Augustinus ja pyhä Ambrosius Milanolainen. Ensin mainittujen kerrotaan tiedustelleen...
Sähkö- ja polttomoottoriautojen vertaileminen vaikuttaa tutkimieni lähteiden perusteella sangen moniulotteiselta ja vähintäänkin hankalalta tehtävältä. Sähköautojen kokonaisvaltainen kulutus kytkeytyy olennaisesti kysymykseen niiden ympäristöystävällisyydestä ja valtaosa vastaani tulleista vertailuista keskittyykin käytön aiheuttamiin päästöihin.
Sähköautoja polttomoottoriautoihin verrattaessa täytyy muistaa, että sähköauton valmistamiseen kuluu energiaa ja raaka-aineita noin kolmanneksen tavallista autoa enemmän. Joidenkin lähteiden mukaan sähköauton valmistuksen päästöt ovat lähes kaksinkertaiset polttomoottoriautoon verrattuna. Sähköautojen käytön päästöt ovat vähäisemmät, mutta niitä tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon...
Laulu löytyi nuottikirjasta Nuoret laulajat : kansanopistojen laulukirja (Fazer 1968) nimellä Kodille.
Laulun sanat:
1. Tuoll' laakson liepehellä on armas kotini.
On siellä käyskennellä mun riemuni.
Terve tuhansin, seutu ihanin!
On siellä käyskennellä mun riemuni.
2. Siell' valvoi äidin lempi ja liekkui kehtoni.
Siell' ensielon riemut mua tervehti.
Terve tuhansin, kehto rakkahin!
Siell' ensielon riemut mua tervehti.
3. Kun luotas, koti kulta, mä kerran erkanen,
ma kiittäen aina muistan ja siunaten.
Terve tuhansin, lahja kallehin!
Sua kiittäen aina muistan ja siunaten.
Sävelmä on saksalainen, suomentajan nimi ei ole tiedossa.
Oopperoiden juonikertomuksia suomeksi löytyy esim. seuraavista kirjoista:
Lazarus, John: Oopperan käsikirja (Otava, 2002, 3. uud. p.)
Heikkilä, Hannu & Venkula-Vauraste, Lea: Oopperaopas (Otava, 1976)
Sävelten maailma, osa 4 (WSOY, 1993)
Kuninkaasta kuninkaaseen eli suomalaisen oopperan tarina / toim. Tiina-Maija Lehtonen ja Pekka Hako (WSOY, 1987)
Kirjassa Ooppera : säveltäjät, teokset, esittäjät (Könemann, [2001]) kerrotaan esiteltävien oopperoiden juonet lyhyesti, mutta tämä yli 900-sivuinen järkäle sisältää myös muuta tietoa oopperoista sekä runsaasti kuvia ja nuottiesimerkkejä.
Juonikertomuksia löytyy muun tekstin lomasta myös Erkki Arnin kirjasta Tervetuloa oopperaan : johdatus jokamiehelle ja -naiselle (WSOY, 1996). Kirjan...
Näin itse Postcrossing-harrastajana pohdin, että asiaa voi lähestyä useammalta eri näkökannalta. Kortin saaja ilahtuu varmasti kortista, jossa on jotain hänelle tärkeää, esimerkiksi jotakin hänen harrastukseensa liittyvää tmv. Tai kenties kuvituksessa voisi olla jotakin, joka yhdistää teitä - ystävänpäivän hengessä. Tai sitten kortissa voisi olla jotain yleistä ystävyyteen/tuttavuuteen, kevättalveen liittyvää, tai esimerkiksi jotain kaunista (esim. kukat kai harvemmin ovat virhevalinta).
Kuten Sirkka Lassila kertoo kirjassaan Uusi käytöksen kultainen kirja (WSOY 1997): "Mieti saajaa, tunnelmaa jonka haluat välittää tai asiasi ja kuvasi yhteensopivuutta." (s. 84)
Lassila kirjoittaa myös: "Maailmassa on tuhat hyvää syytä kirjoittaa...
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teoksessa Sukunimet kerrotaan, että Ikäläinen on savolainen sukunimi. 1900-luvun alussa Ikäläisiä on asunut ainakin Keiteleellä. Muinaissuomalaiset omaksuivat germaaneilta henkilönimien kaksiosaisen rakenteen ja tällaisista nimistä on voinut lohjeta kumpi tahansa osa itsenäiseksi nimeksi (esim. talonnimi Ikälä ja asukkaannimitys Ikäläinen).
Lisätietoa: Sukunimi-info: Ikäläinen
Internetin http://www.alltheweb.com/ , hakupalvelulla asiasanalla kirjastovene löytyi Paraisten kaupunginkirjaston sivu http://www.kustnet.fi/blanka/parainensuo.htm, josta löytyi tieto Kirjastovene - Suomen ainoa - käy Paraisten eteläisessä saaristossa 5 - 6 kertaa vuodessa.
Lehtiartikkelitietokanta Aleksista löytyi artikkeli Hyytiäinen, Eija: Kirjoja virtaa saaristoon : Suomen ainoa kirjastovene seilaa Paraisten vesillä, Turun sanomat, 1998-07-16.
Kirjaston virkailijakoneilta pääsemme contemporary authors- tietokantaan, jonka tietoihin vastaukseni perustuukin.
R. F. Delderfield syntyi 12.2.1912 Lontoossa, kuoli 24.2.1972 Sydmouthissa Englannissa, meni naimisiin, josta kolme lasta. Hän opiskeli Englannissa, palveli sodan aikana ilmavoimissa (1940-45).
Delderfield työskenteli kirjailijana ja näytelmäkirjailijana. Hän toimi myös toimittajana sekä työskenteli monipuolisesti isänsä omistaman sanomalehden parissa ajalla 1929-40.
Kirjailijan laajaan tuotantoon lukeutuu useita sekä romaaneja että näytelmiä sekä muita tekstejä kuten sanomalehtiartikkeleita. Delderfield aloitti kirjallisen tuotantonsa toisen maailmansodan jälkeen. Seven men of Gascony on kirjailijan ensimmäisten...
Tuottajia yhdysvaltalaisten ohjelmien alkuteksteissä riittää, mutta näiden työn sisältö on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Executive producer, käytännössä vastaava tuottaja, on periaatteessa ohjelman korkea-arvoisimpia tuottajia. Hän voi olla ohjelman luoja ja pääkäsikirjoittaja tai päävastuussa tuotannon toteutuksesta, taloudesta ja luovasta puolesta.
Toisaalta vastaava tuottaja on joskus ainoastaan vastuussa ohjelman mahdollistaneesta ideasta tai sopimuksesta. Joskus tämän arvonimen saa julkisuuden henkilö tai asiantuntija, jonka nimellä tai maineella ohjelmaa markkinoidaan. Usein sen saa ohjelman tähtinäyttelijä tai -juontaja riippumatta siitä, kuinka paljon suoraa vaikutusvaltaa hänellä on...
Oikeat kirjoitusasut ovat: ordoviikkikausi, siluurikausi ja kraatteri.
Sanojen oikeinkirjoitus on helppo tarkistaa Kielitoimiston sanakirjasta, joka on vapaasti käytettävissä verkossa osoitteessa: http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
