Jos ongelmana on se, että pitäisi saada luetuksi tietty kirja, esimerkiksi tenttikirja, ratkaisuna voisi olla jokin netinkäyttöä rajoittava sovellus. Jotkut myös palkitsevat itseään saatuaan tietyn sivumäärän luetuksi. Myös syöminen tai vaihtelevissa asennoissa lukeminen voivat auttaa keskittymiseen.
Jos sinun ei tarvitse lukea jotain tiettyä kirjaa, vaan haluaisit ylipäätään lukea enemmän esimerkiksi romaaneja, tarpeeksi kiinnostavan luettavan löytäminen auttaa. Pyydä lukuvinkkejä kirjastosta. Jos kaunokirjallisuuden lukeminen tuntuu hankalalta, voit kokeilla myös esimerkiksi sarjakuvien tai tietokirjojen lukemista.
Voit myös yhdistää lukemisen ja netissä puuhailun kirjautumalla esimerkiksi Goodreads-palvelun käyttäjäksi tai alkamalla...
Meiltä on kysytty samantyyppisiä asioita ennenkin. Laitan aluksi linkkejä vanhoihin kysymyksiin ja vastauksiin:
Löytyykö kaunokirjallisuudesta (joko prosaa tai lyriikkaa) kuvauksia siitä, millaiselta psykoottisesta ihmisestä tuntuu tai millaisessa maailmassa psykoosissa?
https://www.kirjastot.fi/kysy/loytyyko-kaunokirjallisuudesta-joko-prosaa-tai
Etsin kirjoja, joissa olisi kuvattu psykiatrisesti sairaiden kokemuksia, esim. vaikeasti masentuneita, maanis-depressiivisiä tai skitsofreenisia ihmisiä. Ei siis mitään oppikirjaa, vaan tyyliin "En luvannut sinulle ruusutarha
https://www.kirjastot.fi/kysy/etsin-kirjoja-joissa-olisi-kuvattu
Koti- ja ulkomaista lyriikkaa aiheista skitsofrenia, mielenterveys, mielisairaus, mielisairaala...
Paavo Cajanderin suomennoksessa Shakespearen näytelmästä As you like it kyseiset kohdat löydät alla olevasta sitaatista. Cajanderin suomennos Miten haluatte on vuodelta 1910.
JAQUES.
Koko mailma
On näyttämö, ja miehet, naiset, kaikki
Siin' esiintyvät; kukin tulee, menee;
Jokaisell' eläissään on monta osaa
Täss' seitsenosaisessa näytelmässä.
Ensinnä lapsi syliss' imettäjän
Inuu ja ähkyy; sitten koulupoika,
Suu irvissä ja kirjat kainalossa,
Ja silmät aamupuhtaat, hitaast' astuu
Kuin raakku kouluun; sitten rakastaja
Kuin uuni hohkaa kaihovirsiä
Henttunsa näköpäistä; sitten solttu,
Sadatus suussa, pörröinen kuin karhu,
Halukas riitaan, arka arvostaan,
Tavoittain mainetta, tuot' ilmakuplaa,
Kanuunain suusta; sitten tuomari,
Kukoilla...
Fanni Heleniuksen muistelmateoksessa Pitkä etappi kerrotaan oululaisen Pyykön perheen vaiheista Stalinin ajan Neuvostoliitossa 1930-luvulla. Myös Anna Eskuri kertoo kirjassa Vastavirtaan (toim. Kaisu Mikkola) 30-luvun puhdistuksista Neuvostoliitossa. Oulusta lähtöisin ollut Eskuri avioitui venäläisen rautatieinsinöörin kanssa, ja joutui erinäisten vaiheiden kautta kymmeneksi vuodeksi eri vankileireille.
Molemmat teokset löytyvät Oulun kaupunginkirjaston kokoelmista.
Englanniksi sitaatin tavallisin muoto on "If this is coffee, please bring me some tea. But if this is tea, please bring me some coffee".
Quote Investigator -sivuston mukaan Madison Courier -sanomalehti uutisoi vuonna 1840 erään yläluokkaisen (distinguished) pohjoiscarolinalaisen henkilön lausahtaneen näin, kun hänelle tarjottiin kelvotonta juomaa, josta ei tunnistanut oliko se kahvia vai teetä. Tarina julkaistiin samana vuonna kahdessa muussakin lehdessä.
Vuosikymmenien mittaan sanonta levisi kaskun tavoin ja sen alkuperä yhdistettin eri henkilöihin. Abraham Lincolniin se yhdistettin vasta 1900-luvun alussa, mutta Lincoln-elämäkerroista ei löydy tukea sille, että Lincoln olisi lausunut noin. Siihen aikaan nokkelat sanonnat helposti...
Kyllikin lähtökohtana on luultavasti runsautta tarkoittava sana kyllä. Nimi esiintyy suomalaisissa muinaisrunoussa Lemminkäisen puolison nimenä. Etunimenä se tuli käyttöön viimeistään 1870-luvulla, jolloin suomalainen muinaistutkija J.R. Aspelin antoi tyttärilleen nimet Aura Kyllikki ja Aino Kyllikki. Nimi yleistyi 1900-luvun alussa Johannes Linnankosken romaanin Laulu tulipunaisesta kukasta ansioista. Kirjan yhtenä keskeisenä hahmona oli Moision Kyllikki.
Kansanvalistusseuran kalenteriin Kyllikki otettiin vuonna 1882, Suomen almanakassa se on ollut vuodesta 1908 lähtien. Nimipäivä on 8.12.
Kyllikki-nimi on levinnyt suomalaisena lainana myös Viroon. Siellä se esiintyy muodoissa Külli ja Küllike.
(Lähteet: Kustaa Vilkuna: Vuotuinen...
70-luvulla lauluäänellä oli kevyen musiikin levytyssopimuksia solmittaessa merkitystä lähinnä iskelmämusiikissa. Rockmusiikissa sopimukset tehtiin usein pikemminkin lauluäänestä huolimatta – kriteerit olivat tyystin toiset. Sitä paitsi, Juice sai levytyssopimuksensa Coitus Int -yhtyeen jäsenenä: Love Records kiinnitti levyttävien taiteilijoidensa joukkoon yhtyeen – yhtyeen, jossa oli useita laulajia ja lauluääniä (mm. Mikko Alatalo). Coitus Intistä tuli Juice Leskinen & Coitus Int vasta yhtyeen ensilevyn myötä.
Love Recordsin johtajistoon kuulunut Atte Blom kommentoi Coitus Intille levytyssopimuksen tuottaneita demonauhoituksia näin: "Mulla ei ole muusikkotaustaa, mutta olin jollain lailla polliittisesti valveutunut ja mä olin aina...
Etsitty laulu on nimeltään Kotimaan vuoret ("Eläköön vuoret, eläköön laaksot / kauniin kotimaan. / Lumihuiput nuo mulle kertovat: / Älä jätä mua, -- "). Tämän argentiinalaista alkuperää olevan laulun ovat suomeksi levyttäneet Los Camerados ja Avaruuslintu. Los Cameradosin tulkinta julkaistiin singlelevynä vuonna 1970 ja seuraavana vuonna yhtyeen nimeä kantaneella LP:llä. Avaruuslinnun levytys ilmestyi yhtyeen samannimisellä albumilla 1978. Nuotit kappaleeseen löytyvät Uusi laulu -lehden numerosta 3/1976.
Kirjasto 10:ssä ja Kallion kirjastossa ei valitettavasti ole palautusluukkua, johon voi palauttaa lainattua aineistoa sulkeutumisajan jälkeen.
HelMet-palvelusivustolta voit tarkistaa, missä pääkaupunkiseudun yleisissä kirjastoissa on palautusluukku. Lista näistä kirjastoista löytyy klikkaamalla palkkia "Kirjastot ja palvelut", josta löytyy pudotusvalikko "Näytä kirjastot, joissa on...".
http://www.helmet.fi/fi-FI
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut
Kysymyksessä on Matti Jurvan säveltämä ja Tatu Pekkarisen sanoittama laulu Hulivilipoika. Äänite löytyy ainakin Tauno Palon levyiltä Laulava sydän ja Unohtumattomat. Nuottina en valitettavsti onnistunut sitä löytämään, joten sanat asiakkaan täytynee kopioida levyltä, ellette Te siellä sitten näiden tietojen avulla löytäisi nuottiakin.
Sue Graftonin Aakkosdekkareita eli Kinsey Millhone -sarjaa ei ole suomennettu kokonaisuudessaan. Vuonna 2017 menehtynyt Grafton ehti kirjoittaa sarjaan kaikkiaan 25 osaa eli kirjaimet A-Y, mutta niistä on suomennettu ainoastaan osat A-T. Suomennettujen osien lista löytyy mm. Kirjasampo-sivustolta osoitteesta https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175917503913, ja koko sarjalistaus löytyy Graftonin omilta verkkosivuilta osoitteesta https://www.suegrafton.com/bookshelf.php.
Suomennettuja osia on kyllä saatavilla kirjastoista. Tarkistin myös, että suomentamattomat osat löytyvät englanniksi joistakin Suomen kirjastoista. Kirjastot kaukolainaavat teoksia toisilleen, joten kannattaa tarvittaessa kysyä sitä...
”Suomen sanojen alkuperä” (osa 1; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992) kertoo, että ”laukku” olisi mahdollisesti samaa alkuperää kuin murteissa käytetyllä merkityksellä ’aukko, reikä’. Sen on arveltu olevan germaaninen laina, joka on nykysaksan joissakin murteissa muodossa ”Lauch” (’vuorensola’). Vastineita ovat myös ’sulkea, avata’ merkitsevät anglosaksin ”lūcan”, gootin ”galūkan”, muinaisyläsaksan ”lūhhan” ja muinaisnorjan ”lúka”. Kahden eri merkityksen välinen suhde on kuitenkin epävarma, joten täysin varmaa etymologiaa ”laukulle” ei ole löydetty.
Kielikello-lehden sivuilla todetaan tekstien otsikonnista: "Otsikon täytyy kertoa lyhyesti, mistä tekstissä on kyse ja mikä on tekstin tarkoitus ja näkökulma." https://www.kielikello.fi/-/otsikot-ojennukseen
Aino Suholan kirjassa Journalistisen kirjoittamisen perusteet (FinnLectura 2005) todetaan, että (lehti)otsikon täytyy olla naseva, mieluiten kolmen, neljän sanan mittainen. Mitä lyhyempi se on, sitä helpompi se on taittaa sivulle joko lyhyeksi uutiseksi tai monen palstan jymyjutuksi. Otsikon olisi hyvä asettua riville tai kahdelle. Silloin otsikkoa on tiivistettävä. Verbi on helppo jättää pois, varsinkin jos se on vaivattomasti tekstiyhteydestä arvattavissa.
Hait eivät yleisen tieteellisen käsityksen mukaan nuku aivan kuten ihmiset tai muut eläimet, mutta niidenkin on aktiivisten jaksojen välillä vietettävä pitkin päivää eripituisia mutta ilmeisesti verrattain lyhyehköjä lepojaksoja. Vuonna 2016 tutkijat onnistuivat näkemään valkohain, joka näytti lepäävän useiden minuuttien ajan lähes täysin liikkumattomassa tilassa osin vahvan virtauksen avittamana. Tällaisille hailajeille tyypilliseen tapaan se ui suu auki ja laski veden poskilihastensa avulla kidusten kautta ulos.
On totta, että monien hailajien on pysyteltävä jatkuvassa liikkeessä, jotta ne kykenisivät hengittämään. Kaikkiin lajeihin tämä ei kuitenkaan päde. Esimerkiksi sitruunahailla, riuttahailla,...
Etsitty runo on Elvi Sinervon Tarina suuresta rakkaudesta. Se julkaistiin ensimmäisen kerran Sinervon kokoelmassa Oi lintu mustasiipi (1950). Synnissä runon pari ei kuitenkaan elänyt – vihillä oli käyty asianmukaisesti: "He köyhät oli – lemmellään / esteitä ollut ei. / Siks poika kihlat käytyään / vihille tytön vei." Kuolema erotti rakastavan parin, kun vaimo "vettä noutaen / kuukahti avantoon". Järkyttynyt mies hirttää itsensä ja pari haudataan aivan eri paikkoihin: " - kas, laki sääti niin: // ken itseltänsä hengen vei, / hän lepoon siunattuun / keralla kristikansan muun / maan multiin päässyt ei." Vain vaimon suodaan päästä siunattuun maahan, mies kuopataan koruttomasti kirkkoaidan taa: " – sen näki naakat vain. // Mut...
Kysyimme asiaa evijärveläisiltä, heidän mukaansa paikannimen pääte saattaa juontua seuraavasti:
- juontuisi ruotsin sanasta snår, joka tarkoittaa pensaikkoa, tiheikköä, vesakkoa tai pöpelikköä
- snåri (sanotaan snoori) on murretta ja milla- tarkoittaa ' välissä oleva', myös murretta (sanasta mellan)
- Luultavasti vanhaa suomenkieltä. Noor tarkoittaa pohjoista ja taas söör eteläistä. vanhoissa kartoissa näitä on paljon, esim. Söörmarkku, Noormarkku. (mark=maa)
- Rammasnoorissa on ehkä asunut joku sen niminen henkilö
- Evijärven järven nimi Mörtin kartassa 1709 oli vielä "Noor" tarkoittaen pohjoista Lappajärveä, jolloin kirjalliset merkinnät tehtiin ruotsiksi jossain kaukana vaikkapa Vaasan Korsholmassa. Kartoittajat ja muut...
Dekkareihin perehtyneen työtoverin ja alempana mainittujen hakuteoksien avulla löytyi seuraavia ehdotuksia.
Sujata Masseyn Rei Shimura -salapoliisisarjan päähenkilö on nuori ja toimelias amerikkalais-japanilainen englannin opettaja, jonka harrastuksena on Japanin historia ja taide. Sarjassa on kymmenen osaa, ja teksti on normaalikokoista, melko suurella rivivälillä painettua.
Arthur Conan Doylen mestarisalapoliisi Sherlock Holmesista kertovissa klassikkosalapoliisikertomuksista on olemassa eri painoksia, joiden tekstin koko ja riviväli vaihtelevat.
Tuula Matintupaa on kehuttu henkilökuvauksesta ja huumorista. Hänen Aleksanteri Piippo –sarjassaan on kahdeksan kirjaa. Rikosylikonstaapeli Piippo on itsepäinen, neuroottisen herkkä ja taitava...
Kirjan tekijänoikeuksiin liittyviä merkintöjä voi olla erilaisia, cop. on lyhenne sanasta copyright tai copyrighted. Merkintä ilmaisee ajankohdan, jolloin teoksen tekijänoikeudet on rajattu. (Lähteet: The Cassell Dictionary of Abbreviations, 1996 ja Niiranen, tekijänoikeuden tietosanakirja, 1998.)
Et ole ainoa, joka on kiinnittänyt huomiota lisääntyneeseen nousevaan intonaatioon ja narisevaan puhetapaan. Yle kirjoitti aiheesta jutun jo lähes kymmenen vuotta sitten, vuonna 2013. Silloin tutukija Johanna Vaattovaara arveli, että puhetapa saattaa olla keino ilmentää naisellisuutta. Samalla vähän lapsekkaalla puhetavalla voidaan viestiä myös tuttavuutta ja läheisyyttä. https://yle.fi/uutiset/3-6434290
Vuonna 2020 tehtiin tutkimus, jossa havaittiin suomalaisten naisopiskelijoiden puhekorkeuden nousseen selvästi 1990-luvulta 2020-luvulle tultaessa. Korkeammalta puhuminen saattaa aiheuttaa ongelmia puheen tuottamiseen, mikä kuuluu esimerkiksi puheen narinana. Tarkkaa syytä nyt havaittuun puhekorkeuden nousuun ei ole vielä tutkittu, mutta...
Ehdottoman varmaa historiallista taustaa tynnyriin pukeutumiselle ei ehkä ole löydettävissä, mutta kiintoisia teorioita kuitenkin. Ankkalinnan yksityisomaisuutta tämä pukeutumismalli ei kuitenkaan ole. Köyhyyteen sen on vahvimmin kytkenyt amerikkalainen kirjoittaja ja pilapiirtäjä Will B. Johnstone (1881-1944). Yksi vakituisista hahmoista hänen 1920- ja 30-luvuilla ilmestyneissä pilapiirroksissaan oli "Veronmaksaja", joka oli kuvattu alastomaksi mieheksi, yllään pelkkä tynnyri, millä haluttiin tähdentää hänen pennitöntä tilaansa.
Se, miksi Johnstone puki puille paljaille joutuneen veronmaksajansa juuri tynnyriin, jääkin sitten spekulaation varaan. Yksinkertaisin selitys yhdistää tynnyripukeutumisen nykyajan asunnottomien...
