Kirja on irlantilaisen Margaret Wolfe Hungerfordin ensimmäinen romaani Phyllis vuodelta 1877. Hänen kirjansa ilmestyivät aluksi anonyymeinä, myöhemmin nimellä Mrs Hungerford; Yhdysvalloissa Hungerfordin kirjat julkaistiin taiteilijanimellä 'The Duchess'.
Ruotsiksi Phyllis ilmestyi ensimmäisen kerran 1881 Mathilda Langletin kääntämänä. Tässä laitoksessa oli sivuja 403. - 1913 Phyllis julkaistiin Kerstin Wenströmin uutena ruotsinnoksena. Suomeksi kirja ilmestyi Valfrid Hedmanin käännöksenä Kariston Naisten romaaneja -sarjassa vuonna 1916.
Tamperelainen Campanella-kuoro on tehnyt seuraavat levyt:
Campanella 1983
Siveltimeen tartun 1985
Oskar 1989
Campanellan joulu 1993
Joulumme vuosisadat 1996
Kulkija 2006
Eli levyjä on yhteensä kuusi kappaletta.
Kuoro on lopettanut toimintansa. Nettisivuja ei enää ole. http://www.archive.org/index.php sivuston kautta löysin sivun:
http://web.archive.org/web/20050829122758/http://www.campanella.fi/
ja sieltä Historiaa käsittelevän alasivun:
http://web.archive.org/web/20050829122758/http://www.campanella.fi/
Nämä sivut on kopioitu Web Archivesiin 29.8.2005.
Kyseessä on ruotsalaisen Stig Johassonin kaksirivinen runo Förlusten.
https://www.poeter.se/Las+Text?textId=981212
https://sverigesradio.se/p1/dagensdikt/apr01.htm
Jos etsit nimenomaan elokuvaa ”Uinu, uinu lemmikkini”, sitä on kyllä hyvin myytävänä. Myyntipaikkoja löytyy Googlella vaikkapa hakusanayhdistelmällä "Uinu, uinu lemmikkini" "DVD". Ilmeisesti elokuva ”Uinu, uinu lemmikkini 2” sinulla jo onkin.
Meillä kirjastossa ei näyttänyt olevan oikein tätä asiaa koskevaa kirjallisuutta enkä löytänyt juuri tuon elokuvan tekemistä käsitteleviä kirjoja, mutta olen katsonut jonkin verran kauhuelokuvien teosta kertovia dokumentteja. Kauhuefektien tekijät hyvin sangen kekseliäitä kehittämään hurjilta vaikuttavia tilanteita.
Ensiksi tietenkin elokuvaa kuvataan usein aika lyhyinä kohtauksina, jotka vasta leikkausvaiheessa liitetään yhteen. Esimerkiksi tuon elokuvan kolarikohtaus on selvästi tehty niin....
Tästä taulusta kannattaa ehdottomasti teettää arvio taiteen asiantuntijalla.
Netin sivustojen kautta onnistuu hyvin lähettämällä esim. johonkin huutokaupan sivuille kuva taulusta ja hintatiedustelu.
Teidustelut ja arviointipyynnöt ovat maksuttomia.
Esimerkkejä netistä löytyvistä huutokauppasivuista
Hagelstam: https://www.hagelstam.fi/
Bukowski: https://www.bukowskis.com/fi
Helander: https://www.helander.com/fi
Heikki Paunosen Stadin slangin suursanakirjan Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii mukaan mela-sanaa on käytetty tarkoittamaan penistä 1950-luvulta lähtien.
Kaivattu kirja saattaisi olla Monique Gorden Tyttö, jonka hiukset vaihtoivat väriä (Kirja-lito, 1969). Suomenkieliseen laitokseen tekstin on kirjoittanut Mirja Rutanen.
Tasavallan presidentin Urho Kekkosen hauta sijaitsee Hietaniemen hautausmaalla, Hietaniemi-nimisellä alueella. Astelet sisään Uuden kappelin portista.
Oikealla puolella on kolumbaario ja vasemmalla Urho Kekkosen hauta, kuin myös Risto Rytin ja muitten sota-aikaisten poliitikkojen haudat. Eli Hietaniemen alue, kortteli 25, linja 13 ja 0070.
Rajavyöhyke tarkoittaa aluetta, jolla oleskelu on luvanvaraista. Rajavyöhykkeen leveys on maalla enintään kolme ja merellä enintään neljä kilometriä. Vyöhyke helpottaa rajan valvomista ja auttaa ylläpitämään rajaturvallisuutta. https://raja.fi/rajavyohykelupa
Varsinaisesti avoimena rajalla pidetään aluetta, joka on on 4 – 5 metrin levyinen molemmin puolin valtakunnan rajaa. Rajavartiolaissa siitä käytetään nimitystä raja-aukko. Rajavartiolain mukaan maa- tai vesialueen omistaja ja haltija ovat velvollisia sallimaan valtion kustannuksella Suomen rajalle muodostetulta raja-aukolta näkyvyyttä haittaavien puiden ja muun kasvillisuuden poistamisen.
Suomi ja Neuvostoliitto sopivat aikoinaan valtakunnan rajalla noudatettavasta...
Puolustusvoimien kuvakeskuksen ylläpitämästä SA-kuva-arkistosta löytyy kaksi kuvaa huhtikuulta 1942, joissa kuvatekstin perusteella lääkäri tyhjentää keitettyä venäläisen pääkalloa. Myös yksityisalbumeista löytyy kaatuneita vihollisia esittäviä kuvia. Samankaltainen pääkallon käsittelyä esittävä kuva esiintyy esimerkiksi Maria Syväniemen pro gradu -tutkielmassa.
Sota-aikaisia ruumiskuvia on tutkinut myös tohtori Olli Kleemola. Suomalaisten epävirallisten sotakuvien joukosta löytyy suhteellisen runsaasti kaatuneita vihollisia esittäviä kuvia. Ruumiskuvat voidaan jakaa kahteen ryhmään: ruumisröykkiöiden kuviin ja ruumiin häpäisykuviin. Jälkimmäinen ryhmä on selvänä vähemmistönä. Häpäisykuvan taustalla voi olla tirkistelynhalu, se voi olla...
Nil carborundum on yksi muoto populaarikulttuurissa usein vastaan tulevasta ilmaisusta Illegitimi non carborundum tai Nil illegitimi carborundum. Esimerkiksi Margaret Atwoodin Orjattaresi-kirjassa sama fraasi nähtiin muodossa Nolite te Bastardes Carborundorum. Tämä feikkilatinankielinen lentävä lause on kääntynyt usein englanniksi muotoon Don't let the bastards grind you down, eli suomeksi lause kuuluisi esimerkiksi näin: Älä anna paskiaisten lannistaa sinua.
Sana nil tarkoittaa ei mitään, ja esimerkiksi ilmaisu nil desperadum kääntyisi muotoon never despair tai nothing to be desperate about - eli ei mitään, miksi olla epätoivoinen. Carborundum sen sijaan ei ole oikeaa latinaa vaan piikarbidin englanninkielinen tuotenimi, joka on...
Kyseessä on kansanlaulu, jota on laulettu ympäri Suomea hieman eri sanoilla ja eri melodioilla. Esimerkiksi Eila Kostamon Pienkanteleopas lapsille -nuottikirjassa on versio suurin piirtein noilla sanoilla ("Huomenta hyvää, nukkuvan sydän"), siinä on merkitty ainoastaan säveltäjä Sergei Stangrit. Sanat lienevät siis perinteiset. Lisätietoa: https://www.kirjastot.fi/kysy/aitini-synt-1916-kertoi-luokkansa
Kirjassa Iivar Kemppinen: Haudantakainen elämä(1967), kerrotaan karjalaisten mytologian käsityksistä, myös sielu-uskosta. "Ruumiista irtautunut sielu saattaa näyttäytyä valkoisena perhosena tai sielulintuna."
Kirjassa Juuret Karjalassa (2013) Laura Jetsu kirjoittaa suhtautumisesta kuolemaan ja hautajaisista ja siinä yhteydessä myös karjalaisten sielunlintumotiivista ja haudalle jätetystä leivästä: "...koska suvun vainajien arveltiin linnun hahmoisina tulevan elossa olevia tervehtimään, lintujen syömä leipä päätyi juuri sinne, mihin se oli tarkoitettukin, suvun omille vainajille. Jetsu kertoo myös, että sielunlintumotiivi eli käsitys linnunhahmoisista vainajien sieluista on tunnettu monien kansojen keskuudessa. Karjalaisissa kalmistoissa...
Kaikki kustantamot ottavat vastaan käsikirjoituksia, mutta vain pieni osa, n. 1 % (http://www.ammattinetti.fi/web/guest/ammatit) niistä julkaistaan. Kovin lähellä Eurajokea ei kustantamoa ole.
Yleensä kustantamojen ohjeissa neuvotaan lähettämään paperille tulostettu käsikirjoitus postitse.
Tässä esimerkiksi kustannusosakeyhtiö Tammen ohjeet:
"Pyri tekemään tekstistäsi mahdollisimman helppolukuinen: käytä riittävän suurta kirjasinkokoa ja harvaa riviväliä (1,5 tai 2). Lähetä valmis käsikirjoitus aina paperikopiona ilman erillistä kansiota – sähköpostin liitteenä tai levykkeellä ei käsikirjoituksia kannata toimittaa. Toivomme että vältät käsikirjoituksen paketoinnissa turhan tiiviitä ja tiukkaan teipattuja paketteja: näin nopeutat...
Yhdistävä tekijä on keisarillisen Venäjän 1600-luvun lopulla käyttöön ottama valtiolippu. Sen väriyhdistelmän tulkitaan symboloivan itäslaavilaisia kansoja: punainen edusti Venäjää, sininen Ukrainaa ja valkoinen Valko-Venäjää. 1800-luvun puolivälissä slaavilaisten kansojen yhteinäisyyttä ajava panslavistinen aatesuunta otti nämä värit tunnusväreikseen. Osittain vaikuttivat myös muut syyt kuten kaupunkien ja alueiden perinteiset vaakunavärit.
Hyvä lähde lippuhistoriaan on Kimmo Kiljusen teos Maailman maat : liput ja historia
Panslavismin tunnusvärit Wikipediassa (englanniksi)
Lippuhistoriaa EU:n oppimissivulla.
Tämä onkin mielenkiintoinen. Merkki ei esiinny käsillä olevassa alan kirjallisuudessa:
Kaipainen, L. (1995). Vapaa Suomi: Suojeluskunta- ja lottamerkit kertovat. Kustannusosakeyhtiö Ajatus.
Mäkitalo, J. (1995). Puolustusvoimien kurssi- ja suoritusmerkit. [kustantaja tuntematon].
Tetri, J. E. (1998). Kunniamerkkikirja (2. täyd. p.). Ajatus.
Tiainen, J. (2010). Suomen kunniamerkit: The orders, decorations and medals of Finland. Apali.
Merkin päiväys voisi tosiaan viitata johonkin kesän 1935 sota- tai kertausharjoitukseen. Merkittäviä sotaharjoituksia ei kyseisenä vuonna järjestetty rahoituksen puutteen vuoksi. Suomen kuvalehden 13.4.1935 uutisen perusteella mitalin kääntöpuolen päivämäärät 11.6-10.7.1935...
"Virallista" määritelmää ei "ryhmä rämälle" tutkimistani lähteistä löytynyt, mutta sekalaisista verkkokeskusteluista voi kyllä löytää sille monia toisiaan lähellä olevia selityksiä ja tulkintoja. Sanonnan toisaalta rämäpäiseen ('uhkarohkea, raisu, huimapäinen'), toisaalta rikkinäiseen ajatukset johtava jälkiosa vaikuttaa luovan monille mielikuvan "ryhmä rämästä" rempseänä, muita ehkä hieman heikompana, mutta silti annetuista tehtävistä kelvollisesti suoriutuvana omaleimaisena porukkana. Taustaa sanonnalle on haettu niin Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen Rajamäen rykmentistä kuin sotilaselämää humoristisesti kuvaavista elokuvista, joilla on sellaisia nimiä kuin Rykmentin rämäpäät.
Mahdollista olisi ajatella...
Helmikuun pituus, ja koko gregoriaaninen kalenteri, perustuu roomalaisten ajanlaskuun. Varhaisella ajalla roomalaisilla oli noin kymmenen vaihtelevan pituista kuukautta, ja kalenterivuoden pituus oli vain 304 päivää - loppuvuodella ei niinkään ollut merkitystä, sillä se ei ollut viljelykautta.
Vuoden 700 eKr Rooman toinen kuningas Numa Pompilius antoi tarkemman muodon kalenterille: vuoden pituudeksi tuli 355 vuorokautta, ja kuukausia oli 12, joiden pituudet olivat joko 29 tai 31 päivää. Roomalaiset nimittäin pitivät parittomia numeroita onnekkaampina kuin parillisia. 355 vuorokauden pituinen vuosi noudatti suunnilleen kuun oikeita vaiheita, mutta se ei pysynyt vuodenaikojen vaihtumisen perässä. Siksi noin 450 eKr alettiin joka...
Saaret ovat tosiaan aallonmurtajiksi rakennettuja tekosaaria. Saaria ei näy vielä vuoden 1974 kartassa, mutta vuoden 1980 kartassa ne jo ovat. Sanomalehti Karjalaisessa 15.9.2008 ilmestyneessä jutussa kerrotaan, että tekosaaret rakennettiin vuonna 1974 luvatta. Vesioikeus myönsi luvan saarien rakentamiseen jälkikäteen. Saaria suunniteltiin 11, mutta yksi jäi rakentamatta.
Kirkon katon ristit on suunnattu kirkkosalin mukaisesti. Kirkon pääsisäänkäytävä on lännessä Unioninkadun puolella ja alttari idässä Snellmaninkadun puoleisessa päässä. Ristit näkyvät risteinä pääoven kautta tuleville. Senaatintorin puoleinen ovi on sivuovi, joka useimmiten tilaisuuksienkin aikana on lukittu.
Luultavasti on haluttu, että kaikki ristit osoittavat kirkkosalin (oikeammin alttarin) suunnan. Erisuuntaisina ne epäilemättä häiritsisivät katsojan silmääkin.
