Suomessa ilmestyy valtava määrä kirjallisuuslehtiä (osa keskittyy johonkin määrättyyn alueeseen mm. runous, dekkarit), lasten -ja nuortenkirjallisuuslehtiä ja nettilehtiä kirjallisuudesta on myös paljon. Tarkkaa lukumäärää on vaikea sanoa. Mutta tässä on sivustoja, joista löydät kirjallisuuslehtiä:
http://www.makupalat.fi/
http://www.kirjastot.fi/linkkikirjasto
http://www.kirjastot.fi Kirjallisuuskanavan etusivun pikalinkit
http://www.kultti.net/ kohta lehdet, kirjallisuus- ja kritiikkilehdet
http://www.lukukeskus.fi/lehdet/
Parnasso-lehti, joka on vanhimpia kirjallisuuslehtiämme löytyy myös verkosta, http://www.parnasso.fi .
Toivottavasti löydät haluamaasi tietoa näistä.
(Päiv. 18.02.08)
Kysyin asiaa Kariniemen asiakaspalvelusta. Ilmoitettuun ravintoarvoon on laskettu vain syötävä osa, eli siitä on vähennetty luut ym.
Lähde:
https://www.kariniemen.fi/
Teiniäitiyttä käsitellään seuraavissa opinnäytteissä:
Kelhä, Minna Vääränikäisiä äitejä? : ikä ja äitiyden yhteiskunnalliset ehdot / Minna Kelhä. Helsinki : Helsingin yliopisto, 2009. - Väitöskirja : Helsingin yliopisto.
ISBN 978-952-10-5656-7 (PDF)
--> Asiasanat: äitiys; ikä; vanhemmuus; äidit; nuoret; nuoruus; aikuisuus; elämänkaari; elämäntilanne; sosiaaliset normit; yhteiskuntaluokat; diskurssianalyysi; naiset; aikuistuminen; vanhempi-lapsisuhde;
Verkkojulkaisuna: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/19800/vaaranik.pdf?seq…
Sairanen, Virve: Nuoret äidit ja opiskelu : ajatuksia ja kokemuksia koulutuksesta, opiskelusta ja opinto-ohjauksesta toisen asteen oppilaitoksissa / Virve Sairanen. [Turku], 2010. - Pro gradu -työ :...
1-3 –vuotiaille löytyy kivoja pahvisivuisia kirjoja, esimerkiksi:
- Breeze, Lynn: Pietu-kirjat
- L’Heureux, Christine: Kaapo-kirjat
- Inkpen, Mick: Tessu-kirjat
Vanhat tutut Gunilla Wolden Teemu- ja Sanna-kirjat ovat yhä suosittuja, samoin Maikki Harjanteen Minttu- ja Vanttu-kirjat. Kristiina Louhen Tomppa-sarja puree hyvin 1-3 –vuotiaisiin, samoin Eric Hillin Puppe-kirjat. Kannattaa myös tutustua uusiin Julia Vuoren Sika ja värit sekä Sika ja tunteet –kirjoihin.
8-vuotiaille voisi suositella esimerkiksi seuraavia kirjoja:
- Heede, Sylvia Vanden: Kettu ja jänis
- Prior, Natalie Jane: Lili Väkevä –sarja
- Nicolaysen, Marit: Väinö ja rotta viemärissä ja Väinö ja rotta kesäleirillä
- Pilkey, Dav: Kapteeni Kalsari –kirjat
- Lehikoinen, Anne-...
Homoseksuaalisuuden historiaa käsitellään perusteellisesti Robert Aldrichin toimittamassa teoksessa Rakkaus samaan sukupuoleen. Aldrichin mukaan aina ja kaikkialla on ollut ihmisiä, jotka ovat tunteneet mielenkiintoa omaan sukupuoleensa.
Richard I (1189-1199)
http://www.historic-uk.com/HistoryUK/England-History/KingsandQueens.htm
Edward II
http://www.britannica.com/EBchecked/topic/615557/United-Kingdom/44806/E…
James I
Britannica comista löytyi muitakin hallitsijoita hakusanoilla homosexual kings tai homosexual queens . http://www.britannica.com/
Prinssi Manvendra http://www.pinknews.co.uk/news/articles/2005-1906.html
http://www.tiede.fi/artikkeli/346/homoseksuaalisuuden_pelko_alkoi_ident…
Kalkki-sanan yleisemmin tunnetun merkityksen (kalsiumyhdisteiden yleisnimitys) lisäksi sana tarkoittaa myös ehtoollismaljaa tai joskus myös ehtoollisviiniä. Karvas tai katkera kalkki tarkoittaa kuvainnollisesti tuskaa tai kärsimystä. Joskus sitä voidaan käyttää myös riemua ilmaistessa.
Ilmaisu on peräisin Raamatusta (esim. Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä kalkki. Luuk 22:42).
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/kalkki?searchMode=all
https://kaino.kotus.fi/ns/Nykysuomen_sanakirja_2_J-K.pdf
Nimeä Remu ei löydy yleisimmistä nimikirjoista, joista esimerkkeinä mainittakoon
-Lempiäinen: Suuri etunimikirja
-Lempiäinen: Nimipäivättömien nimipäiväkirja
-Nummelin: Osma, Ranja, Vilmiina. 800 harvinaista etunimeä
-Uusi suomalainen nimikirja.
Väestörekisterikeskuksen www-sivuston mukaan nimeä on alettu käyttää 1980-luvulla. Vuosina 1980-1999 Remu-nimen on saanut 12 poikaa, vuosina 2000-2005 se on annettu 27 pojalle. Vuonna 2006 nimi on annettu kahdelle pojalle.
Nimeen löytyy viittaus Heikki Paunosen teoksesta Stadilaisen nimipäiväkirja. Teoksessa on yhdistetty kutsumanimiä almanakassa esiintyviin etunimiin ja teoksen mukaan Remu-lempinimi liitetään Helsingissä Reijo- ja Reima-nimisiin poikiin. Reijon nimipäivä on 12.3, Reiman 5.11
Nimelle on joitakin vaihtoehtoisia selityksiä.
Pohjana voi olla arabiankielinen salim 'varma', 'turvallinen', 'terve'. Muoto Selim on tästä turkkilainen muunnelma.
Alkuna voi myös olla heprean shalom 'rauha'.
Suomessa Selim-nimi on usein tulkittu myös Anselm(i)-nimen lyhenteeksi. Anselm on muinaissaksalaista perua, 'jumalain suojaama'.
Suomen ruotsinkielisessä kalenterissa Selimin nimipäivä on 4.6., suomenkielisessä kalenterissa se ei ole koskaan ollut, vaikka nimi on esiintynyt myös suomenkielisillä alueilla, usein muodossa Seelim. Suositusten mukainen taivutus on: Selim-Selimin-Selimiä-Selimiin.
Etunimet / Kustaa Vilkuna ; toim. Pirjo Mikkonen. - 2005.
Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön / Anne Saarikalle... - 2007.
http://www....
Harrastajanahkurin käsikirjassa (1, 1999, tekijä Jouko Eskelinen) on tietoa aiheesta. Turkka Aaltosen kirjassa Vanhat hyvät erätaidot on luku saaliseläinten nahan parkitsemisesta, ja siinä yhdeydessä puhutaan hyvin lyhyesti myös kalannahasta.
Aiheesta on myös artikkeleita:
- Anton Kalland, Kalansaaliista käyttöesineeksi (Kalannahan käsittely ja kalannahka käsityömateriaalina), Erä 27(2008):3, s. 62—65
- Pirkko Niemistö, Kalastajan tytär pitää kalasta (Haastattelussa kalannahkataiteilija Liisa Saarni), Taitaja 2004:4, s. 62—63
- Eija-Liisa Kasesniemi, Villi kalannahka : uusvanha ekotuote (Haastateltavana kalannahkakäsityöläinen Liisa Saarni), Taito 90(1997):1, s. 40-41
- Antti Kähönen, Kalannahan parkitsija (Kalannahan parkitsemisen taitava...
Ainakin näistä kokoelmista löytyy runoja ruusuista:
- Ruusutarha : antologia runoa ja proosaa / suomentanut ja suomeksi toimittanut Tytti Träff (1999)
- Ruusu-unelmia / valokuvat: Annette Timmermann ; suomenkielisen laitoksen toimittanut Tanja Kanerva (2007)
- Liljojen aikaan : kukkarunoja / toimittanut Tuula Simola (1999)
Vetovoimala-hankkeen sivuilla on hankkeen projekstipäällikön Riina Karvosen artikkeli tästä tietoiskusta. Hän kertoo löytäneensä Katso-lehden artikkelista syksyltä 1987 tietoa parin lapsen myöhemmistä vaiheista: "lakaisukoneen kuljettajan ammatista haaveillut poika oli päätynyt puistotyöntekijäksi ja lääkärihoitajaksi aikonut tyttö hoiti kotona vastasyntynyttä vauvaansa." Tämän enempää tietoa hän ei löytänyt. Sivu löytyy alta:
https://www.vetovoimala.fi/post/l%C3%A4%C3%A4k%C3%A4rihoitaja-tietenkin
Lasten nimistä tai muista myöhemmistä vaiheista emme löytäneet tietoa. Tämä monen muistama tietoisku on katsottavissa Ylen Elävässä arkistossa:
https://areena.yle.fi/1-50117600
Sepelkyyhky on kyllä pulun näköinen, mutta eri laji.Luontoportti kertoo pulusta näin: "Kaupunkien kesykyyhky eli pulu on kehittynyt kalliokyyhkystä (C. livia), joka on alkuperältään eteläeurooppalainen kyyhkylaji. Lajin ulkonäkö vaihtelee suuresti. Kalliokyyhkysmäisten pulujen erottaminen uuttukyyhkystä voi olla hankalaa. Kesykyyhkyllä on siivellä kaksi mustaa poikkijuovaa, sen yläperä on valkoinen ja siiven alapinta on vaalea. Koivet ovat punertavat, nokka on harmaa ja tyviosalta vaihtelevasti valkoinen. Silmän värikalvo on oranssinpunainen." Linkki sivustolle.Luva.fi sivustolla on hyvät kuvat eri kyyhkylajeista. Linkki sivustolle.Pulu-nimen arvellaan tulevan linnun pulputtavasta ääntelystä, mutta se on kiistanalainen selitys. Pulu nimen...
Etunimistä löytyyy tietoa kirjoista Lempiäinen, Pentti, Suuri etunimikirja; Vilkuna, Kustaa, Etunimet.
Enni on puhuttelumuoto Einestä ja Einistä. Suomen ortodoksinen kalenteri yhdistää Ennin, nimien samantapaisuuden vuoksi, Ennataan (Ennatha), joka perimätiedon mukaan oli marttyyrineito Palestiinan Kesareasta 200-luvun lopulla. Enni-nimi on ollut Suomen almanakassa 1950-luvulta lähtien. Virossa Enni on mm. Henrika- ja Henriette-nimen muunnos.
Eine-nimi lienee alkuaa Einon sisarnimi, Eini on Einen rinnakkaisnimi, puhuttelumuotoja ovat mm. Einikki ja Enni.
Pihla-nimi on ollut käytössä 1940-luvulta asti. Suomalaiseen almanakkaan nimi on otettu mukaan vuonna 2005. Pihla on tyypillinen luontoaiheinen nimi, lyhentymä pihlajasta.
Lähteet: Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja, 1999 ja Kustaa Vilkuna: Etunimet, 2005
Valitettavasti kyseisten sarjojen musiikkiin ei löytynyt nuotteja. Sekä Ihanan Elisan (Elisa di Rivombrosa) että Ihanan Elisan tyttären (La figlia di Elisa) musiikin on säveltänyt Savio Riccardi. Netistä löytyi kyllä sarjojen soundtrack-tietoja, mutta nuotteja ei näyttänyt olevan saatavilla. Sarjan Kunnian hinta (Orgoglio) musiikin on säveltänyt Stefano Mainetti, eikä siihenkään löytynyt nuotteja. Kolmannen tuotantokauden soundtrack sen sijaan on kaukolainattavissa Lahden kaupunginkirjastosta. Sarjojen kotisivujen kautta voitte halutessanne kysyä suoraan nuottien saatavuutta ja kuunnella Elisojen musiikkia.
Sampo nimi on peräisin Kalevalasta, jossa se oli seppä Ilmarisen takoma ihmelaite, rikkauden ja onnen lähde. Sakari Topelius käytti nimeä sadussaan Sampo Lappelill (1866). Suomen almanakassa Sampo on ollut v:sta 1929 lähtien. Nimen tavallinen muunnos on Samppa.
Petsamolaisen taiteilijan Irian Ristubardnin eli Yrjö Aholan taiteen arvosta ei löytynyt tietoa. Pari vuotta sitten pidettiin hänen muistonäyttelynsä Ivalossa:
http://www.saariselka.net/Tapahtumat2008/Tapahtumat_4.pdf
Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa on tehty hänen töistään dokumentointityö:
http://www.sogsakk.fi/hotel/Arkisto/Opiskelijatyot/Oppilaan_tyot/Matk.o…
Ehkä teoksen arvosta saisi tietoa Rovaniemen taidemuseosta. Yhteystiedot löytyvät täältä:
http://www.rovaniemi.fi/suomeksi/Palveluhakemisto/Kulttuuripalvelut/Mus…
Emmanuelle-elokuvien musiikki on julkaistu vuonna 1990 cd:llä The original soundtrack music from Emmanuelle, tekijänä Pierre Bachelet. - Kyseinen kappale voisi olla myös Serge Gainsbourgin ja Jane Birkinin esittämä Je t'aime - moi non plus. Äänitteiden saatavuutta voi tarkastella osoitteessa http://www.libplussa.fi .
Vuoden 1968 markan kolikoista on toistaiseksi tuoreimmassa Numismaattisen aikakauslehden julkaisemassa rahaluettelossa noteerattu vain kahteen ylimpään kuntoluokkaan kuuluvat rahat. Virheetön ja täysin leimakiiltoinen markka on sen mukaan kolmen euron arvoinen ja raha, jossa "ei ole kulumisen jälkiä ja sen pinta on ehjä ja leimakiiltoinen, mutta toisinaan lievästi tummunut", on arvoltaan yhden euron. Tätä huonompikuntoisilla kolikoilla ei ole keräilyarvoa.
