Otsikko

Muistelen analogista aikaa kirjastoissa ennen tiedonhakua asiakaspäätteillä. Kokoelmat oli luetteloitu kortistoihin, teoksen nimen, tekijän ja olikohan…

Kortteja oli tosiaan kirjaa kohti useampi: nimekekortti (kirjan nimen mukaan), tekijän mukainen sekä mahdollisesti useampi asiasanan mukainen kortti tietoaineistossa. Nimekekortissa oli mukana tiedot kirjaston nidemäärästä ja niille kuuluvat kirjaston tunnusnumerot. Asiasanakortteja saattoi olla kirjalle useampiakin, mutta ei niin laajasti kuin tänä päivänä asiasanoitusta käytetään. 

Keskisuomalaisen jutussa 26.7.2018 kerrotaan juurikin kuinka luettelointikortteja käytetään kirjastossa muistilappuina - itse juttu on maksumuurin takana, mutta esikatselussa näkyy kuva musiikkikasetin nimekekortista. Siinä ylimpänä on äänitteen nimi Soon, jota seuraavat levyn luokka ja ka 19 saattaa tarkoittaa, että kyseessä on ehkä Vaajakosken kirjaston 19 kasetti. Sitten tummennettuna esittävän yhtyeen nimi Broadcast ja sitten tarkempia tietoja levystä. Tiedot ovat pitkälti samoja, joita tallennetaan nykyisinkin tietokantoihin: Julkaisutiedot, julkaisuaika, vastuulliset tekijät ja teoksen sisältö.

Koetimme etsiä kortteja, mutta näyttää siltä, että ne on käytetty jo loppuun muistilappusina. Aiemmassa palvelun vastauksessa on osattu kertoa, että korttien mitat ovat olleet 12,5 cm x 7,5 cm (Kirjastonhoidon käsikirja 1977 ja Kirjastotyön perusteet 2. korj. p. 1987). Kirjassa Kirjastotyön perusteet kerrotaan mitä tietoja kortteihin täytetään. Kirja löytyy lainattavaksi Pasilan kirjavarastosta.