Kaisa Häkkisen ”Nykysuomen etymologinen sanakirja” (WSOY, 2004) kertoo, että verbi ”näytellä” perustuu sanaan ”näyttää”, joka taas on johdettu ikivanhasta sanasta ”nähdä”. ”Näytellä” on esiintynyt suomen kirjakielessä jo Agricolasta alkaen mutta merkityksessä ’näyttää usein, toistuvasti’.
Teatteritermiksi sana ”näytellä” on ottanut Pietari Hannikainen 1845 ja johtanut sanan ”näytös”. Paria vuotta myöhemmin sen johdoksen ”näytelmä” ovat ottaneet käyttöön August Ahlqvist ja Antero Varelius. Aikaisemmin sanaa on käytetty merkityksessä ’ilmiö’ ja ’taulu’.
Teatteritermin kehitys juontuu siis aikaa, jolloin suomen kieleen luotiin sanastoa, jotta suomen kieli pystyisi vastaamaan kulttuurillisiin tarpeisiin. Ajan linjan mukaisesti haluttiin suosia...
Kaloilla ei ole silmäluomia, joten ne eivät voi sulkea silmiään eivätkä näin ollen myöskään räpytellä niitä.
http://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/nukkuvatko_kalat_koskaan
Kaverisi voi lainata varaamasi aineiston puolestasi. Hän voi lainata aineiston joko omalle kortilleen tai sinun kortillesi. Siinä tapauksessa, että hän lainaa aineiston sinun kortillesi, sinun pitää kirjoittaa hänelle mukaan vapaamuotoinen valtakirja, joka on voimassa vain tätä lainauskertaa varten.
Pentti Lempiäisen Suuressa etunimikirjassa kerrotaan, että Kimmo on kansanrunoissa esiintyvä nimi, joka tuli laajemmin tunnetuksi Eino Leinon runosta Kimmon kosto (kokoelmassa Kangastuksia, 1902). Nimeä esitettiin etunimeksi jo vuonna 1865. Almanakassa se on ollut 2.8. vuodesta 1929. Alkuosan perusteella Suomen ortodoksinen kalenteri yhdistää Kimmon Kimin tavoin Eudokimokseen.
Verkossakin julkaistu Iso suomen kielioppi (SKS, 2004) sanoo suomen kielen infinitiiveistä näin: ”Infinitiivejä on kolme, ja niitä nimitetään tunnustensa mukaan A , E- ja MA-infinitiiveiksi, sekä huomauttaa, että tässä kieliopissa on luovuttu infinitiivien perinteisistä nimityksistä 1., 2. ja 3. infinitiivi. Teoksessa ei myöskään katsota aiempien kielioppien mainitsemia 4. ja 5. infinitiiviä infinitiiveiksi. 4. infinitiivistä teos sanoo näin: ” 4. INFINITIIVIKSI on kutsuttu verbikantaisen minen-substantiivin muotoa vähäkäyttöisessä olla-verbillisessä verbiliitossa, jossa se toisin kuin substantiivina voi saada objektin: Sitä ei käy kieltäminen.”
Kysyin asiasta vielä Kotimaisten kielten keskuksesta, ja sieltä vahvistettiin infinitiivien...
Anneli on hyväily tai kutsumamuoto Annasta ja Annesta. Anna on kreikkalainen muoto heprean nimestä Hannah (armo). Anne on Annan rinnakkaismuoto. Maire tulee Kalevalassa esiintyvästä sanasta mairea, joka tarkoittaa ihanaa ja suloista. Joissakin murteissa myös armasta. Lähteet: Vilkuna, Kustaa: Etunimet. Otava; Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja. WSOY.
Eduskuntaryhmät istuvat täysistuntosalissa ns. ranskalaisessa istumajärjestyksessä: vasemmistoryhmät puhemiehen vasemmalla ja oikeistoryhmät oikealla puolella. Poikkeus tähän on ruotsalainen eduskuntaryhmä, joka istuu salin oikeassa laidassa, koska tulkki on lähellä virkamiesaitiossa. Valtiopäiväkokemukseltaan vanhimmat edustajat istuvat yleensä eturiveissä ja nuorimmat takariveissä.
Istuntosalissa eduskuntaryhmien rajat päättää eduskunta vaalikauden alussa, puhemiesneuvoston esityksestä. Valmistelu tehdään virkamiestyönä yhteistyössä eduskuntaryhmien pääsihteereiden kanssa. Istumajärjestys rajojen sisällä on kunkin eduskuntaryhmän sisäinen asia. Usein puolueen ja ryhmän puheenjohtajat on sijoitettu valtiopäiväkokemuksen mukaisesta...
Kirjailija Hanna Tuuri muutti Irlantiin ja on kirjoittanut Irlanti-aiheisia romaaneja ja myös Irlantiin ja sen puutarhoihin liittyviä kirjoja. Vihreän saaren puutarhoissa -kirjassa kerrotaan irlantilaisista puutarhoista:
http://armas.btj.fi/request.php?id=f55f7189859e3777&pid=9789511242048&q…
Kaunokirjallisuuden verkkopalvelu Kirjasammosta lisää tietoa kirjailijasta:
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fwww.btj.fi%252Fact…
Runo "Paavon mietteet" löytyy sävellettynä nuoteista Lahtinen, J. N.: Alakansakoulun laulu- ja laululeikkikirja (toimittaneet J. N. Lahtinen ja Siiri Lampén, Valistus, 1927, s. 88-89) ja Lahtinen, J. N.: Alakansakoulun laulu- ja laululeikkikirjan säestykset (Valistus, 1932, s. 93). Runon tekijäksi on merkitty K. Hämäläinen. Runo alkaa: "Tuhansia tähtösiä vilkkui talviyössä." Toinen säkeistö alkaa: "Paavo pieni vaarinensa metsätietä kulki." Ja runo päättyy aivan kuten äitinne muistaa: "Paavo vielä miehenäkin lempii tähtiöitä." Runon on säveltänyt J. N. Lahtinen.
Näissä kirjoissa on käsitelty Mikko Rimmisen kirjailijan työtä ja tuotantoa:
Sisättö, Vesa: Aapelista juoppohulluun (Avain, 2012)
Silfverberg, Anu: Sata sivua : tekstintekijän harjoituskirja (Avain, 2010)
Uudelleen luettua (Kirjapaja, 2008)
Kotimaisia nykykertojia. 7 (BTJ Kustannus, 2008)
Kieltä kohti (Otava, 2008)
Sananjalka : Suomen kielen seuran vuosikirja. 49 (Suomen kielen seura, 2007)
Kohtauspaikkana kieli : näkökulmia persoonaan, muutoksiin ja valintoihin (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006)
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Rb1844430__Sd%3A%28rimminen%…
Sellaisia puulelujen teko-ohjeita, jotka on julkaistu 1930-luvulla, löytyy kovin niukalti. Pasilan kirjaston kirjavarastossa on Lauri Kaislan ”Kansankoulun veistopiirustuksia osat I ja II” (WSOY, v.1936). Niissä on ohjeet potkulaudan, ohjattavan kelkan, junan, kilpa-, linja- ja kuorma-auton tekoon. Vilho Setälän ”Taitokirjassa” (Otava, v. 1952; aiemmalta nimeltä Kodin taitosanakirja, v. 1935) on ohjeet esim. sahuriukon, hyrrän ja tikapuuvoimistelijan tekoon. Pasilan kirjavarastossa on myös v. 1912 painettu Jaakko Laurilan "Leikkikalupiirustuksia etupäässä kansakoulujen käsityöopetusta varten” (WSOY). Setälän kirjat löytyvät HelMet-kirjastojen aineistohausta, muut yllämainitut eivät näy siinä vielä toistaiseksi.
Uudempia kirjoja vanhojen,...
HelMet-kirjastoissa eli Espoon, Helsingin, Vantaan ja Kaunaisten kaupunginkirjastossa voi lainata kuvallisella henkilöllisyystodistuksella, jos kirjastokortti on jäänyt kotiin. Lainaaminen ei tosin onnistu automaatilla, mutta tiskiltä lainat saa henkilöllisyystodistuksella.
Lisää kirjastokorttiin liittyvää tietoa löytyy osoitteesta http://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa.
Saat kirjastokortin ja tunnusluvun käymällä missä tahansa HelMet-kirjastossa. Varaa mukaasi kirjaston hyväksymä voimassaoleva henkilötodistus, jossa on valokuva ja henkilötunnus. Alle 15-vuotias saa kirjastokortin huoltajan tai toisen täysi-ikäisen vastuuhenkilön kirjallisella suostumuksella.
Voit täyttää valmiiksi kirjastokorttihakemuksen. Näin nopeutat hiukan kortin kirjoittamista. Tulostettava hakemuslomake avautuu alla olevasta linkistä.
Luettelon Helmet-kirjastoista löydät palvelusivuston oikeassa laidassa olevasta pudotusvalikosta "Löydä kirjastosi".
http://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/Kirjastokortti_j…
http://luettelo.helmet.fi/screens/kirjastokorttihakemus.pdf
http://www.helmet.fi/fi-FI
Ruotsin kirjastojen yhteistietokannasta löytyvät tiedot julkaisusta "I bildhuggarens verkstad : medeltida kyrkoskulpturer, trä- och måleritekniker" (text Lennart Kristiansson, Länsmuseet Västernorrland, 2002. Ilmeisesti kyse on tästä teoksesta.
Julkaisua ei kuitenkaan näytä löytyvän Suomen kirjastoista. Jos teillä on voimassa oleva HelMet-kortti, voitte tehdä kaukopalvelupyynnön HelMet-palvelusivustolta löytyvällä lomakkeella. Alla olevasta linkistä löydätte kaukopalvelupyyntölomakkeen sekä HelMet-kirjastojen kaukopalveluhinnastot. Voitte tietenkin tehdä kaukopalvelupyynnön myös omassa lähikirjastossanne.
http://libris.kb.se/
http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kaukopalvelu
http://www.helmet.fi/fi-FI
Listaamistasi kirjastoista suurin kokoelma on Ison Omenan kirjastossa, joten siellä on suurin määrä myös eläinaiheisia kirjoja. Soukan ja Kivenlahden kokoelmat ovat suunnilleen samankokoiset, Saunalahden kokoelma on taas selvästi pienempi. Saunalahden kirjaston kokoelma on painottunut lasten kirjoihin.
Eläinkirjoja löytyy kirjastosta useammastakin paikasta. Eläimistä kertova kaunokirjallisuus on kaunokirjallisuudessa (esim. Ruohometsän kansa). Lasten eläin-kuvakirjat ovat kuvakirjoissa - joissain kirjastoissa ne on saatettu ottaa erilleen. Lasten tietokirjallisuus on samoin saatettu järjestää eri kirjastoissa hieman eri tavoin.
Aikuisten tietokirjallisuudessa eläimet on jaettu pääosin kahteen osaan: villieläimiin ja kotieläimiin....
En löytänyt tarkempaa tietoa kyseisestä ryijystä näillä tiedoilla. Yleisesti ottaen ryijyjen myyntihinnat ovat erittäin alhaisia niihin käytettyyn työhön ja materiaaliin nähden. Huutokaupoissa isokokoistenkin ryijyjen myyntihinnat liikkuvat pääsääntöisesti 50-200 euron välimaastossa, yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Puolen vuosisadan ikäkään ei näytä tuovan suurta lisäarvoa. Ryijyjen arvostus on ainakin joidenkin näkemysten mukaan nousussa, joten ehkä hinnatkin ovat nousussa?
Kauppahintoja voi tutkia kirjastossa esim. Helanderilla huudettua -kirjoista https://www.keskikirjastot.fi/web/arena/search?p_p_id=searchResult_WAR_…
2010-luvulla Helanderilla huudettua -luetteloita ei ole enää julkaistu paperimuodossa, vaan...
Iskelmien sanoja löytää sekä ns. laulukirjoista, joista osassa on nuotit, osassa vain sanat, että erilaisista nuottikokoelmista. Valitettavasti on silti paljon iskelmiä, joiden sanoja ei ole koskaan julkaistu missään virallisesti. Internetistä tällaisiakin saattaa satunnaisesti löytää, mutta ei niin usein kuin toivoisi.
Näistä esimerkkinä mainituista toiveista monet ovat ns. hankalia tapauksia. Tässä kuitenkin perustietoa.
Seija Simolan laulama "Unelma vain" on Aarno Ranisen salanimellä "Jouni Pohjola" säveltämä ja sanoittama laulu, jonka ainoa julkaisu on vuonna 1967 julkaistu nuottivihko "7 iskelmää" (Edition Coda). Se on perin harvinainen julkaisu, jota en itse onnistunut mistään kirjastosta löytämään.
Jaakko Tepon laulu "Tuupovaaran...
Vaikuttaa vahvasti siltä, etteivät edes etymologiaan paneutuneet tutkijat tai harrastajat osaa selittää termin taustaa. Dösä (tai dösa, kuten jotkut sen haluavat kirjoittaa) voi olla omaperäinen väännös sanasta "bussi" tai "busa", mutta sellaistakin on arveltu, että termin takana olisi ruotsin kielen sana "dosa", rasia. Tässä teoriassa oletetaan, että bussi olisi yleisesti koettu "purkkimaisena", ahtaana kulkuvälineenä.
Itsekin termiä "dösä" käyttäneenä en muista koskaan miettineeni sanan etymologiaa tai kuulleeni sen selityksiä. Oma veikkaukseni on, että se on kekseliäs väännös "busasta".
Heikki Poroila
HelMet-kirjasto
Kuten itsekin uumoilet, kysymyksesi on niin laaja ja monipolvinen, että saat paremman vastauksen menemällä kirjastoon näitten samojen kysymysten kanssa. On aina helpompi lähestyä monimutkaisia aiheita keskustellen, sillä suinkaan kaikilla hakutermeillä ei välttämättä löydy kirjallisuutta suoraan. Esimerkiksi hakusanalla "transgressio" ei löydy HelMet-tietokannasta kuin yksi julkaisu, mutta lisää voisi löytyä, jos tietäisimme, mihin aiheeseen termin kysyjä liittää. Aivan sama juttu tanatologian kanssa, vain yksi julkaisu löytyy (Kuoleman kulttuurit Suomessa, Gaudeamus 2014), mutta keskustellen saattaisi muutakin aihetta sivuavaa löytyä. Kirjaston hakusanat eivät aina vastaa niitä termejä, joita arkikielessä käytetään. Keskustellen tällaiset...
"Jori" on nimestä Georg tehty "suomennos" lähinnä siltä pohjalta, miten ruotsinkieliset tuon kansainvälisestikin yleisen nimen ääntävät. Esimerkiksi suositun suomalaisen laulajan ja säveltäjän Georg Malmsténin nimestä käytetään puhekielessä usein muotoa "Jori Malmsten" tai "Molli-Jori".
Jori on suhteellisen nuori nimi, vuoden 2012 loppuun mennessä sen nimisiä oli ehtinyt olla 1740. Aikaisemmin Georgin vastine on meillä ollut tavallisimmin Yrjö, hiukan harvemmin Yrjänä, Jyrki ja Jyri. Js. http://fi.wikipedia.org/wiki/Jori
Heikki Poroila
HelMet-kirjasto
