Fono,fi-sivustolta löytyi:
JUORULAULU on voittanut LAULELMA 1982-kilpailun 1.sijan.
Esittäjät: Kiiski, Kaija (NA SU) Hiltunen, Risto (yhtye)
Tekijät: Seppälä, Martti (säv., san.), Keinänen, Hannu (sov.)
kesto: 2 min 19 s
Single:
Seppälä, Martti : Juorolaulu; Jäsenetumatka (SG)
Polartone Oy, 1983
Kovin monta lippalakkirunoa ei löytynyt. Tässä muutama. Jari Tervon runossa Siitä jäi kulkemaan sanonta esiintyy intialainen lippalakki Kokoelman nimi on Muistoja Pohjolasta. Kokoelma on myös Jari Tervon koottujen runojen kokoelmassa Intialainen lippalakki, jolle siis tämä runo on antanut nimesäkin.
Jyrki Kiiskisen Runokirjassa Menopaluu on runo nimeltä Vähennä syntymävuotesi siitä vuosiluvusta, jossa taas esiintyy liian pieni lippalakki.
Aulikki Oksasen parhaiten lauluna tunnetussa runossa Laulu siirtotyöläisestä on mies, jolla "on ruskea salkku ja takki, kumisaappaat ja lippalakki".
Tuntisivatko lukijamme muita lippalakkirunoja?
Newsweek ei näytä enää tulevan painettuna versiona mihinkään HelMet-kirjastoon. Sen sijaan HelMet-kirjaston asiakkaana voit lukea sen omalta tietokoneeltasi tai mobiililaitteeltasi Zinio-lehtipalvelun kautta.
Ohjeet ja kirjautumislinkin e-lehtipalveluihin löydät täältä: http://www.helmet.fi/fi-FI/Ekirjasto/Lehdet/Kirjaudu_elehtipalveluihin(…
Kirjastot voivat kyllä tarjota tällaiseen tarkoitukseen tilan maksutta, mutta valvontaa valitettavasti emme voi hoitaa. Oletamme, että oppilaitos tms. järjestää valvonnan. Esimerkiksi Kallion kirjaston Dekkarikirjastoa ja Itäkeskuksen kirjaston pientä kokoushuonetta (ei keskustassa, mutta metro on nopea) on käytetty tällaisiin tarkoituksiin. Tietysti kaikkia kirjastojen tarjoamia työhuoneita voi varata myös tällaiseen tarkoitukseen.
Kallion Dekkarikirjaston varaus : kir.kalliontilavaraukset@hel.fi. Itäkeskuksen kirjastosta tiloja voi kysyä numerosta p. 310 85 090.
HelMet-kirjastot : kirjastot ja palvelut : työhuoneet
http://213.214.145.143/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut?service=Ty%C3%B6huone
Kirja on alaotsikkonsa "maalattavia kuvia" mukaan lasten värityskirja. Se on 16-sivuinen, pitkänomainen kirja, jonka ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1905, ja myöhemmät vuosina 1922 ja 1934. Lähde: Suomen kansallisbibliografia Fennica:
https://finna.fi
Varastokirjastosta kerrottiin, että kirja on samalla myös kuvitettu matkakertomus, jossa esiintyvistä ihmisistä käytetään ilmeisesti heidän oikeita nimiään. Vaikuttaa siltä, että kyseessä on hänen oma perheensä.
Kirja on Kansalliskirjaston ja Turun yliopiston kirjaston kokoelmissa ei-lainattavana kappaleena ja lainattavissa Varastokirjastosta Kuopiosta. Kysy lähikirjastostasi kaukolainamahdollisuutta.
http://finna.fi
Maatalousmuseo Sarka arveli piimänuijan olevan paikallinen nimitys voinuijalle.
http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/Suomen+maatalousmuseo+Sarka/2709%…
Facebook-ryhmässä Pelastetaan vanhat esineet taas piimänuijaksi arveltiin muinaista kirnuamismenetelmää, jossa koverrettuja puuputkia survottiin nuijalla, jota kutsuttiin piimänuijaksi. Tämä olisi ollut 1300-1400 luvulla.
Linkki maailman runouteen – tietokannan mukaan kyseistä runoa ei ole suomennettu. http://runotietokanta.kaupunginkirjasto.lahti.fi/fi-FI/
Haut Melinda ja Arto -tietokannoista eivät myöskään antaneet viitteitä suomennoksesta.
Matthew Arnoldin tuotannosta on suomennettu kuusi runoa, joista uusin on Tuli&Savu lehdessä 2006 nr 04 julkaistu Teemu Mannisen käännös runosta Eristäytyneisyys - Margueritelle (Isolation: To Marguerite).
Nacke Johanssonin säveltämän ja Reino Helismaan sanoittaman Kesän muiston levytti ensiksi Matti Louhivuori v. 1963. Laila Kinnusen versio on vuodelta 1968. Laulu julkaistiin "irtonuottina" vuonna 1964. Finna.fi-haun mukaan nuotti on JAPA-musiikkiarkiston kokoelmissa. https://www.finna.fi/Record/viola.128922#holdingstab
Nuotin kaukolainamahdollisuutta kannattaa tiedustella omasta kirjastosta.
Yrityshistoriikkeja ei liene kerätty minkään tietyn kirjaston kokoelmiin, mutta tieto niistä löytyy ehkä kätevimmin hakupalvelusta http://www.helmet.fi/ ja jos hakusanoiksi laittaa nämä kaksi: yritykset historiikit saa seuraavanlaisen tuloksen http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__Syritykset%20historiikit__Or…
Tuloksesta näkee missä kukin kirja olisi paikalla ja soittamalla ko. kirjastoon sen voi noutaa maksutta. Kustakin kirjasta voi myös tehdä netissä maksuttoman varauksen. Varatut kirjat voi sitten noutaa haluamastaan pääkaupunkiseudun kirjastosta.
Vaihtoehtoja on monta. Voit lainata varatut teokset siskosi kortilla. Voit myös ottaa mukaan kirjeen, sähköpostiviestin tai sinulle edelleenlähetetyn tekstiviestin, jossa varauksen noudosta ilmoitetaan siskollesi ja lainata kirjat omalla kortillasi. Olet tällöin vastuussa lainaamistasi kirjoista.
Mikäli lapsen kortti oli jo Vaski-kortti, uuden hankkiminen maksaa 2 euroa. Jos lapsella ei aiemmin ole ollut Vaski-korttia, vanhan kirjastokortin vaihtaminen uuteen Vaski-korttiin ei maksa mitään.
Ohessa Vaski-kirjastojen maksut https://www.vaskikirjastot.fi/c/document_library/get_file?uuid=0fec6936…
Kannattaa myös heti ilmoittaa kortin katoamisesta omaan kirjastoosi.
Sukunimiä on vaihdettu paljon 1900-luvun alussa. Syitä oli monia, sukunimet eivät välttämättä olleet tuolloin vielä vakiintuneet, ja sukunimeä saatettiin vaihtaa esimerkiksi muuton yhteydessä (sukunimenä toimi monesti tilan tai muun asumuksen nimi). Sukunimilaki tuli Suomessa voimaan vuonna 1921, ja vasta silloin tuli kaikille velvollisuus ottaa jokin sukunimi käyttöön.
Yksittäisen henkilön nimenmuutoksen syytä on vaikea saada selville, mutta jos suvusta on tehty sukututkimusta, saattaa sukututkimuksen tekijällä olla asiasta jokin käsitys. Sukunimistä yleensä löytyy tietoa esimerkiksi näistä teoksista:
Mikkonen, Pirjo: "Otti oikean sukunimen": vuosina 1850-1921 otettujen sukunimien taustat
Mikkonen, Pirjo ja Paikkala, Sirkka: Sukunimet...
Seinäjoen kaupungin halki virtaava joki on nimeltään Seinäjoki, ja se antoi kylälle nimensä jo 1500-luvulla. Vuonna 1798 kylään perustettiin Östermyran rautaruukki. Siihen kuuluva kartano siirtyi vuonna 1904 hovioikeudenasessori Konstantin Törnuddin omistukseen, ja hän muutti sen nimen Törnäväksi kotipaikkakuntansa Tyrnävän vanhan nimen mukaan. Kolmisen kilometriä keskustan eteläpuolella sijaitseva kaupunginosa tunnetaan edelleen Törnävänä. Seinäjoki virtaa senkin läpi.
Lähteet:
Suomalainen paikannimikirja (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007)
Seinäjoen kaupungin kotisivut:
http://www.seinajoki.fi/seinajoenkaupunki/tietoaseinajoesta/historia.ht…
https://www.seinajoki.fi/kulttuurijaliikunta/Etela-Pohjanmaanmaakuntamu…
Kotikuusi-humpan on säveltänyt Valto Tynnilä (salanimellä Ola Allan) ja sanoittanut Dagmar Parmas (salanimellä Timo Teräste). Se löytyy nuoteista Aikuisten tanssit 1 (Scandia-musiikki, [1976]), Viimeisiä levy-säveleitä y.m. 3 (V. Tynnilä, 1933) ja Ahvenainen, Veikko: Harmonikat soimaan 17 (Veikko Ahvenainen Kustannus Finland, [2014]). Näistä nuoteista Aikuisten tanssit 1 ja Veikko Ahvenaisen Harmonikat soimaan 17 ovat Tampereen kaupunginkirjaston musiikkiosastolla lainattavissa. Aikuisten tanssit 1 -nuotissa on melodianuotinnos, sanat ja sointumerkit. Ahvenaisen nuotissa on harmonikkasovitus ja sointumerkit, ei sanoja.
En löytänyt sellaista nuottijulkaisua, joka sisältäisi kaikki Rauli Badding Somerjoen Bussi Somerolle -äänitteen kappaleet...
Kun kirja vapautuu lainattavaksi, siitä tulee ilmoitus s-postiin. Kirjan tilanteen voi myös käydä katsomassa kirjautumalla Ellibs-kirjastoon ja katsomalla omaan kirjahyllyyn. Kun kirja vapautuu lainattavaksi se siirtyy automaattisesti asiakkaalle ns selainlainaan.
Asiaa kysyttiin Suomalaisen kirjallisuuden seuran Kansanrunousarkistosta ja Kotimaisten kielten keskuksesta. Mitään muuta toisintoa ei kyseisestä ilmauksesta ei löytynyt. Myöskään murrearkisto ei kyseistä ilmausta tunne.
Leikkikortistossa on runsaasti erilaisia ns. leikinalkajaislukuja joissa on vähän samantyyppinen idea: yksi leikkijöistä lähtee tietyllä sanalla pois. Asiantuntijat arvelivat, että kyseessä olisi vain mitään tarkoittamaton lorunomainen hokema.
Vuosina 1971-1998 julkaistun Iijokin-sarjan alkuperäisen fontin nimeä ei ole kustantajalla tiedossa. Syynä on se, että 1970-luvulla fontteja on usein muokattu vielä käsin, eikä kustantajalla ole tallessa sellaisia tiedostoja, joista nimeä voisi tarkistaa.
Anne Frankin päiväkirjoista on tulossa laajempi, Frankin isän sensuroimia jaksoja sisältävä laitos. Saksalaisten tutkijoiden on tarkoitus saada uusi päiväkirjaeditio ja siihen liittyvä tutkimus julkaistua vuoteen 2017 mennessä.
Oletettavasti uusi, laajennettu teos kiinnostaa suomalaisia kustantajia ja lukijoita, mutta mitään tarkempia tietoja suomentamisesta tai julkaisuajankohdasta ei vielä tässä vaiheessa löytynyt.
Päiväkirjoista on jo ilmestynyt Annen isän Otto Frankin toimittaman teoksen lisäksi vuonna 2002 suomeksikin ilmestynyt Mirjam Presslerin toimittama kattavampi editio, joka sisältää noin neljänneksen enemmän Annen aiemmin julkaisematonta aineistoa, mm. eroottisiin tunteisiin liittyviä merkintöjä, kriittisiä kommentteja...
Eva-Lis Wuoriolta on ilmestynyt kolme kirjaa suomeksi: Tunnussävel – vaara uhkaa (Nuorten toivekirjasto, 1974) kuvaa Varsovan vastarintaliikettä toisen maailmansodan aikana, Salainen taistelu (Nuorten toivekirjasto, 1976) kertoo toisen maailmansodan ajasta Tanskassa ja lastenkirja Koiraetsivä (1979). Nuortenkirjat on käännetty englannista ja lastenkirja on kirjoitettu suomeksi. (Lähde: Suomen kansallisbibliografia Fennica: https://finna.fi
Nuortenkirjat saa lainaan Helmet-kirjastojen kirjavarastosta: http://www.helmet.fi/fi-FI Koiraetsivä-kirja on monien kirjastojen kokoelmissa eri puolilla Suomea.
Kaunokirjallisuuden verkkopalvelu Kirjasampo kertoo vuonna 1988 kuolleesta kirjailijasta:
”Eva-Lis Wuorio syntyi Viipurissa 1917. Hän...
