Kunnilla on sopimus Gramexin ja Teoston kanssa musiikin julkisesta esittämisestä kunnan tilaisuuksissa, mutta tämä sopimus ei koske äänikirjoja eli luettuja tekstejä. Tekijänoikeuslain 21§:n nojalla on sallittua esittää ei-kaupallisissa tilaisuuksissa mm. tekstin lukemista, kunhan se ei ole tilaisuuden pääasia. Jos kirjaston järjestämässä tilaisuudessa äänikirjojen kuunteleminen ei ole pääasia, tähän pykälään voidaan vedota.
Samainen 21§ antaa kouluille vielä suuremmat valtuudet. Ensimmäisen momentin mukaan julkaistun teoksen saa esittää julkisesti opetuksen yhteydessä, kunhan se ei ole näytelmä- tai elokuvateos. Jos äänikirjan sisältönä ei ole näytelmä, sen saa siis vapaasti esittää opetuksen yhteydessä. Kysymys siitä, onko kirjaston...
Kirjastoilla ei ole yleistä teoskappaleiden valmistusoikeutta, jonka nojalla tällaisen kopion voisi valmistaa. Tieteellisillä ja maakuntakirjastoilla on rajoitettu oikeus tehdä valokopiota sellaisista artikkeleista, joista asiakkaat tulevat joka tapauksessa kysymään. Lain tarkoitus on, että näitä kopioita annetaan kirjaston asiakkaille.
Toisaalta voidaan kysyä, täyttääkö verkkouutinen aina suojattavan teoksen tunnusmerkit. Jos verkkouutinen on luonteeltaan faktoja kertova sisältämättä omaperäistä luovaa osuutta, se ei saa tekijänoikeuden suojaa lainkaan ja sen voi vapaasti kopioida. Rajanveto on kuitenkin vaikeata, koska joku on aina tekstin kirjoittanut eli uutisen tehnyt ja Suomessa vain oikeusistuin voi määritellä, milloin ns....
CC-lisensoinnin ehdot vaihtelevat, joten vastaus riippuu osittain näistä ehdoista. Kysymyksessä on kuitenkin olennaista se, ovatko kirjasto ja yksityinen kansalainen samassa asemassa lisensoidun musiikin käyttäjinä.
Ellei lisenssiehdoissa ole erikseen mainittu, että käyttäjän täytyy olla luonnollinen henkilö eli ihminen, ei eroa välttämättä ole. Kysymyksessä olleista esimerkeistä ensimmäisessä ei kuitenkaan ole kysymys kirjaston käytöstä, vaikka linkki olisi kirjaston sivuilla. Vain siinä tapauksessa, että kirjasto tarjoaa kyseisen videon omalta palvelimeltaan, sitä voitaisiin pitää kirjaston toimintana.
Myös toisessa esimerkissä ratkaisevaa on, kuka käyttää näin koottua videota julkisessa tilaisuudessa. Jos tilaisuus on kirjaston...
Mikko Laakso kertoo Helsingin kaupunginkirjaston historiikissa ”Kansanvalistajasta kansalaisten olohuoneeksi” (Helsingin kaupunginkirjasto, 2010, s. 319), että vuoden 1986 kirjastolaissa annettiin lupa myydä kirjaston varastosta poistettuja kirjoja asiakkaille. Vantaan ja Kouvolan kirjastot olivat ensimmäisten joukossa aloittamassa myyntiä tuona vuonna, kun taas Helsingissä poistomyynti käynnistyi vasta syksyllä 1988. Sitä ennen kirjat hävitettiin polttamalla tai laittamalla ne paperinkeräykseen, joskin vuonna 1983 Helsingin kaupunginkirjasto oli saanut luvan lahjoittaa vanhempaa kirjallisuutta Helsingin yliopiston kirjastolle.
Lehtien hankkiminen kirjastossa luettavaksi on tekijänoikeudellisesti ongelmatonta toimintaa. Sillä, mitä kautta lehtiä tilataan tai mistä maasta lehdet tulevat, ei ole laillisuuden kannalta merkitystä. Myös lehtien lainaaminen on sallittua lain 19§:n nojalla.
Koulukirjastot ovat lain näkökulmasta ns. opetustoimintaa palvelevia kirjastoja. Ne on tieteellisten kirjastojen tavoin vapautettu myös lainaustoimintaan liittyvästä korvausvelvollisuudesta, jota yleisten kirjastojen lainoista maksetaan valtion budjetista. Tällä ei ole sinänsä mitään merkitystä lehtien tilaamiseen, mutta hyvä muistaa kuitenkin.
Itselläni ei ole tiedossa mitään tekijänoikeuslakiin liittyvää syytä, minkä vuoksi koulukirjastonne ei voisi vapaasti tilata juuri niitä...
"E-kirja" eli verkon kautta käytettävä sisältöpalvelu on aina sopimukseen perustuvaa toimintaa julkisessa kirjastossa. Koska käyttö ei perustu lakiin vaan sopimukseen, sen ehdot voivat olla periaatteessa ihan mitä tahansa, mitä oikeudenhaltija keksi ehdoksi asettaa. Sen takia ei ole mahdollista antaa yksinkertaista vastausta yllä esitettyihin tilanteisiin, kaikki riippuu siitä, kenen kanssa kirjasto asioi.
Yleisesti ottaen verkkosisällöt voidaan ryhmitellä ehtojensa puolesta kolmeen karkeaan ryhmään. Helpoimman ryhmän muodostavat ne palvelut, joista maksetaan lisenssimaksua samaan aikaan palvelua käyttävien määrän mukaisesti. Esimerkiksi monessa kirjastossa oleva Naxos Music Library myy lisenssejä, joilla on rajaton käyttöoikeus palvelun...
Tekijänoikeuslaki antaa kääntäjälle toissijaisen oikeuden (toissijaisen siinä mielessä, että se syntyy vain alkuperäisen tekijän luvalla), joka on voimassa 70 vuotta kääntäjän kuoleman jälkeen. Käyttäjien kannalta kääntäjä on siis samassa asemassa kuin tekijä.
Tilanne, jossa kääntäjää ei ole mainittu, on hankala. Laki suojaa kääntäjän oikeutta, vaikkei hänen nimeään ole mainittu. Toisaalta se, ettei kansallisbibliografiassakaan mainita kääntäjän nimeä, viittaa siihen mahdollisuuteen, että tämä tieto on kadonnut (joko vuonna 1930 julkaistussa teoksessa on käytetty anonyymiä käännöstä tai sitten kustantaja ei ole katsonut kääntäjän nimen merkitsemistä tarpeelliseksi).
Varsin yleinen käytäntö kustannusalalla on avoimissa tapauksissa käyttää...
Jos peliä ei lainata, näin voi mielestäni tehdä.
Jos tarkoitus on myös lainata näitä pelejä, asia on hiukan monimutkaisempi. Laki ei erikseen mainitse pelejä itsenäisenä teoslajina, joten niitä on tarkasteltava joko kirjallisina teoksina tai nykyaikana myös tietokoneohjelmina. Pohjimmiltaan tietokonepelit koostuvat kirjoitetuista koodiriveistä, mutta laki rajoittaa tietokoneella luettavissa olevan tietokoneohjelman lainaamista kirjastosta.
Suomessa ei ole varsinaista ennakkotapausta siitä, onko tietokoneella käytettävä peli "kirjallinen teos" vai lain suojaama tietokoneohjelma. Meillä on sen sijaan tekijänoikeusneuvoston lausuntoja, joiden mukaan tietokonepeli ei ole elokuvateos eikä saa suojaa sellaisena. Neuvosto on myös linjannut, että...
Ilman lupaa voi kirjojen kansikuvia käyttää vain siinä tapauksessa, että voi vedota lain sitaattipykälään (22). Jos tekstissä esitellään jotain kirjaa, on perusteltua vedota §22:een ja havainnollistaa käsiteltyä kirjaa sen kansikuvalla. Oikeustapauksia tällaisen toiminnan laillisuudesta ei kuitenkaan ole. Kun kysyjä ei tarkemmin kuvaile, missä tarkoituksessa hän kansikuvia käyttää, luvallisuuteen on vaikea ottaa kantaa. Puhdas "viihdekäyttö" on joka tapauksessa aina luvanvaraista.
Verkossa on hiljaisesti hyväksytty (eli oikeudenhaltijat eivät puutu asiaan) tuotteiden kansikuvien hyödyntäminen myös muussa kuin sitaattimielessä, kun oikeudenhaltijat kokevat käytön joko merkityksettömäksi tai itselleen hyödylliseksi. Tällaisen hiljaisen...
Lumikki-sadun seitsemän kääpiötä ovat japaniksi Sensei (Viisas), Okorinbo tai nNgamushi (Jörö), Nobosuke tai Nemuriya (Unelias), Teresuke (Ujo), Gokigen tai Nonkiya (Lystikäs), Kushami (Nuhanenä) ja Otoboke tai Nukesaku (Vilkas). Joillakin kääpiöillä on siis Japanissa kaksikin nimeä.
Venäläiset seitsemän kääpiön nimet ovat Professor, Vorčun, Zasonja, Skromnik, Vesel´chak, Čixun ja Prostak. Nimet on translitteroitu englannin kielen käytännön mukaan.
Kääpiöiden nimet ovat viroksi Doktor (Viisas), Toriseja (Jörö), Ninatark (Lystikäs), Unimuts (Unelias), Häbelik (Ujo), Aevastaja (Nuhanenä) ja Onneseen (Vilkas).
Alla olevasta linkistä löydät nimien japanin- ja venäjänkieliset kirjoitusasut sekä kääpiöiden nimet myös 22 muulla kielellä.
http://...
Tiistain 1.12.1925 Savon Sanomat nro 136 (laajuus 4 sivua) on Kuopion kaupunginkirjastossa sekä mikrofilminä että sidottuna paperisena lehtivuosikertana.
Mikrofilmistä voitte saada A3-kokoiset paperijäljenteet Kuopion kaupunginkirjaston lehtisalista. Sivuja lehdessä on neljä, joten jäljenteet maksavat noudettaessa yhteensä neljä euroa. Mikrofilmistä otetut paperijäljenteet ovat valitettavan tummia.
Voitte myös tutustua suurikokoiseen sidottuun paperiseen lehtivuosikertaan Kuopion kaupunginkirjaston lehtisalissa ja ottaa halutessanne valokuvia sivuista.
Kuopion kaupunginkirjasto lehtisalin verkkosivu: http://kirjasto.kuopio.fi/P%C3%A4%C3%A4kirjastolehtisali
Yrittäjän on maksettava kaikesta asiakkailleen soittamastaan musiikista korvausta sekä Teostolle että Gramexille siitä riippumatta, mistä (laillisesta) lähteestä musiikki on peräisin. Saa siis soittaa, mutta vain luvan kanssa, ja koskee yhtä hyvin omia kuin kirjaston levyjä.
(Suojatun) elokuvan julkinen esittäminen on tekijänoikeuslain mukaan aina luvanvaraista. Televisiosta tulevan elokuvan näyttäminen kirjastossa yleisölle on sekin julkista esittämistä ja siten luvanvaraista. Lupa katsoa ei siis ole sama asia kuin lupa esittää julkisesti. Televisioyhtiö on hankkinut tämän oikeuden, mutta se ei siirry kirjastolle.
Kirjaston kokoelmassa olevan elokuvan saa esittää, jos oston yhteydessä on saatu myös julkisen esittämisen oikeus. Jotkut välittäjät tarjoavat tämän oikeuden nykyään kaikille elokuvilleen, mutta varsinkin vanhemmassa kokoelmassa pääsääntönä oli, että kirjastoille myytiin elokuvia vain lainausoikeuksin. Tämä esitysoikeus on selvitettävä elokuvakohtaisesti ennen esittämistä.
Heikki Poroila 29.1.2013
Kouvolan kirjastoihin lehteä ei tule, mutta Kotkan pääkirjastoon se näyttää tulevan. Hankintatoive-lomake löytyy WWW.Kyyti.fi-sivulta ja sen kautta on mahdollista toivoa lehteä tilattavaksi.
Lähtökohtana on, että kalastajien tarinat ovat tekijänoikeuden suojaamia hengentuotteita, ellei pystytä osoittamaan, että joku kalastaja on esimerkiksi vain kertonut kaikkien tunteman perinteisen tarinan sanasta sanaan. Kalastajalla on tekijänoikeus kertomaansa tekstiin, minkä lisäksi hänen esitystään ei ilman hänen lupaansa saa levittää yleisön keskuuteen.
Olen sitä mieltä, että jokaiselta tarinoita kertoneelta on syytä tällaiseen internet-levitykseen pyytää lupa. Kuolleen henkilön kohdalla lupa tulee pyytää perikunnalta.
Jos alkuperäisen kertojan henkilöllisyyttä tai olinpaikkaa on ylivoimaisen vaikea selvittää, voi julkaisija ottaa riskin ja ilmoittaa julkaisun yhteydessä, että luvat on pyritty hankkimaan, mutta että kaikkia...
FILI:n ylläpitämän Käännöstietokannan (http://www.finlit.fi/fili/) mukaan Tove Janssonilta on käännetty yhteensä kolme kirjaa arabiaksi. Näistä kaksi on Muumi-kirjoja: Ailat al-Mumin al-finlandiyah (Trollkarlens hatt eli Taikurin hattu) ja Muntasaf al-shita fi Wadi al-mumin (Trollvinter eli Taikatalvi). Molemmat kirjat on kääntänyt Sukainah Ibrahim ja ne ovat ilmestyneet vuonna 2008. Tampereen kaupunginkirjastossa ne kuuluvat sekä pääkirjasto Metson että Hervannan kirjaston valikoimiin, ja varaamalla ne on mahdollista saada noudettavaksi myös muista kirjaston toimipisteistä.
Tove Janssonilta on lisäksi käännetty arabiaksi Sommarboken eli Kesäkirja nimellä Kitāb al-ṣaif (2011, kääntäjä Ahmad Šalabī).
Yksiselitteistä vastausta kysymykseen ei ole, koska "DVD" ei ole tekijänoikeudellisten määräysten kohde. Ratkaisevaa on toisaalta sisältö (eli mitä suojattuja teoksia DVD tai muu tallenne sisältää), toisaalta se tapa, jolla julkaisija/kustantaja on tämän tallenteen sisältöineen tuonut tarjolle.
Lain mukaan erillinen lupa tallenteen lainaamiseen yleisölle tarvitaan, jos sen sisältönä on "elokuvateos" tai "tietokoneohjelma" (käsitteellä tarkoitetaan ns. ohjelmistotuotetta eli itsenäistä ohjelmaa). Jos sisältö on mitä tahansa muuta, estettä lainaamiselle ei ole. Milloin jokin teos on "elokuvateos", on monessa tapauksessa vaikea määritellä, mutta ainakin ns. näytelmä- ja dokumenttielokuvat sekä niiden osat täyttävät kiistatta lain määritelmän...
Julkaisujen kannet ovat lähtökohtaisesti tekijänoikeuden suojaamia teoksia (kuvia), joiden käyttämiseen verkossa tulee pyytää lupa julkaisijalta/kustantajalta. Joillakin kirjastoilla on sopimus, jonka nojalla kansikuvitusta voidaan käyttää tietokannassa. Tällaisia lupia saattavat myöntää esimerkiksi kirjojen välityspalvelut.
Toisaalta internetissä on melko vakiintunut käytäntö, jonka mukaan oikeudenhaltijat eivät puutu kansikuvien luvattomaankaan käyttöön, kun se toimii heidän omana promootionaan eikä ulkopuolinen harjoita kuvien avulla liiketoimintaa. Kirjaston bibliografinen luettelo ei ole kaupallinen hanke, mutta se saattaa oikeudenhaltijoiden näkökulmasta olla niin laajaa ja systemaattista, että siitä halutaan jotain korvausta.
Ilman...
Anglo-amerikkalainen ja eurooppalainen tekijänoikeus poikkeavat juuri tässä toisistaan merkittävästi. Meillä on suhteellisen tarkat säädökset siitä, mikä on sallittua, mikä ei. Meillä ei toisaalta ole lainkaan tämän "fair use" -käytännön vastinetta.
Varsinaiseen kysymykseen "fanifiktion" laillisuudesta voi vastata helposti. Jos lopputulos ei ole plagiaatti vaan ainoastaan käyttää toisen tekijän teosta lähtökohtana ja/tai innoittajana, se saa suojaa itsenäisenä teoksena. Kuka tahansa saa meillä kirjoittaa oman versionsa "Harry Potterista", kunhan lopputulos on itsenäinen eikä plagioi alkuperäisteoksen ideoita ja juonikaavioita. Erityisesti parodiat ovat kautta historian olleet suosittuja, eikä niiden tekemiseen normaalisti ole estettä.
On...
Opinnäytteen tekijä saa työlleen samanlaisen suojan kuin mikä tahansa omaperäinen kirjallinen teos. Työn pitäisi olla hyvin kaavamainen ja/tai selkeä plagiaatti, että se ei suojaa saisi.
Laki takaa opinnäytteen tekijälle normaalin suojan. On kuitenkin mahdollista, että oppilaitos allekirjoituttaa kaikilla opinnäytteen tekijöillä sopimuksen, jonka nojalla tekijä on velvollinen luovuttamaan teoksestaan kappaleen laitoksen kirjastoon tms. Tähän ei ole pakko suostua, mutta odotettavissa lienee silloin hankaluuksia muissa asioissa. Automaattisesti ei opiskelijan tekijänoikeus kuitenkin katoa minnekään vain siksi, että hänen kirjallista teostaan kutsutaan opinnäytteeksi.
Heikki Poroila 15.5.2013
