Sanalla "madonna" viitataan usein Neitsyt Mariaan. Kuvaannollisessa merkityksessä sillä voidaan tarkoittaa Neitsyt Marian (kuvan) kaltaista naista tai enkelimäistä kaunotarta. Italiassa se voi merkitä myös ylhäistä naista. Etunimenä Madonna on suhteellisen tuore; sen käyttö on lähtenyt liikkeelle italialaistaustaisten amerikkalaisten keskuudesta. Kuuluisin nimen kantaja on epäilemättä poplaulaja Madonna Ciccone.
Patrick Hanks, Babies' names
Timo Nurmi, Ilkka Rekiaro, Päivi Rekiaro, Gummeruksen suuri sivistyssanakirja
Kielitoimiston sanakirja
Sanonta "katajainen kansa" on saanut alkunsa Juhani Ahon vuonna 1900 julkaistun lastukokoelman Katajainen kansani nimestä. Panu Rajalan mukaan "Ahon kielikuvaa on siitä pitäen käytetty kansanluonteen tavaramerkkinä" (Panu Rajala, Naisten mies ja aatteiden : Juhani Ahon elämäntaide).
Eino Leino käytti ilmaisua romaanissaan Tuomas Vitikka (1906): " -- [Suomen] väestö oli tuo suorastaan jumalista polveutuva katajainen kansa, jota ei mikään ajan myrsky voinut kukistaa -- ". Jo fraasiksi muuntuneena sen tapaa Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa: "Toisinaan Elias urheilukentän juhlissa huuteli iskulauseita Rautajärven pitäessä puheitaan: – Katajainen kansa syö petäjäistä leipää." Kaiken kaikkiaan sanonnan voi tavata...
Et todennäköisesti mistään.
Tässä kuitenkin vapaasti purettuna levyltä:
Suomen Talvisota 1939-1940: Underground Rock, LRLP 11 (1970)
Tehtaan vahtimestareilla oli pullo tärpättiä,
he sekoittivat siihen jauhelihan sekä hiekan
sitten yksi vahtimestareista juoksi tehtaan pomon luokse
kumarsi ja sanoi vitkaan kuules äijä tule syömään oikein
herkullinen soppa,
pomo tuli, söi ja kuoli
siitä vasta riemu alkoi sekä kunnon hautajaiset
Joukko tehtaan työläisistä osti korin koskenkorvaa
joillakuilla taasen oli pullo pari kolinaa
toisille taas onnen tilan pilvi toi tai LSD
moni otti paukun taikka matkan ennen papin sanaa
psykerokki kappelissa saattoi hautaan vainajaa
arkun kantoon kykeni vain osa kaikkein selvimpiä
Hautajaiset jatkuivat tehtaan...
Taistelija on Jori Sivosen säveltämä ja Timo Mäenpään sanoittama laulu. Sanat saat juuri ilmestyneestä nuottijulkaisusta Tapio, Kari, (esitt.): Kari Tapion parhaat--Olen suomalainen. F-Kustannus, Helsinki, c2001 (s.56-57). Kari Tapio esittää sen ainakin näillä levyillä:
Suomi soittaa -- Jaksaa vanhakin tanssia 1997
Meren kuisketta 1997
Useimmista pääkaupunkiseudun kirjastoista kirjastoluokasta 43.1 löytyy kirja RUOTSI, kulttuurimatkailijan opas, jossa on aakkosjärjestyksessä esitelty n. 1000 paikkakuntaa nähtävyyksineen. Tukholmasta on v:n 1990 jälkeen ilmestynyt seuraavat neljä kirjaa, joita löytyy (elleivät ole lainassa) varmaan myös Sinun lähikirjastostasi tai voit ne ainakin sinne tilata: TUKHOLMA/pääavustaja Kaj Sandell, Sällsamheter längs farleden=Tarinoita laivareittimme varrelta, TUKHOLMA/Markus Lehtipuu ja TUKHOLMA - VEDEN KAUPUNKI/Ulla-Kristiina Pasanen. Voit tukia kirjojen saatavuutta Internetistä osoitteessa http://www.helmet.fi .
Norrköpingistä ei löytynyt kirjoja, mutta kylläkin lehtiartikkeleita Aleksi-lehtitietokannasta. Voit pyytää tekemään tämän...
Soitinten käytön kielto ortodoksisessa jumalanpalveluksessa ei ole aivan ehdoton, mutta tarkkaan ottaen vain ihmisen ääntä pidetään kyllin aitona soittimena.
https://ort.fi/tutustu-ortodoksiseen-kirkkoon/kirkkolaulu
Helsingin kaupungintalo on historiansa aikana vaihtanut väriä moneen kertaan. Alkuperäinen Engelin valitsema väri oli keltainen. Tämän jälkeen se on ollut valkoinen, vaaleanruskea, rosa, vaaleankeltainen, harmaa ja vaaleansininen. Vaaleansiniseksi se maalattiin vuonna 1970 valmistuneen peruskorjauksen yhteydessä. Haalistunut väri maalattiin uudelleen vaaleansiniseksi vuonna 1998. Kaupunginmuseo ja museovirasto katsoivat tuolloin, että julkisivun väri oli valittava edellisinä vuosikymmeninä käytettyjen - harmaan, sinisen tai siniharmaan - joukosta. Katsottiin, että keltaiseen oli vaikea palata, koska ympäristö oli muuttunut Engelin ajoista.
Myös talon käyttötarkoitus on vaihdellut: kaupungintalo on ollut hotellina, ravintolana,...
Timo Parvelalla on hyvät kotisivut, joista saat paljon tietoa hänestä ja hänen kirjoistaan. Kirjoista ei ole tehty elokuvia, mutta Timo Parvela on tehnyt muutamia TV-käsikirjoituksia. Näistä Ansa ja Oiva seikkailevat myös kirjoissa. Kotisivut löytyvät täältä:
http://www.kolumbus.fi/timo.parvela/
Myös Helsingin ja Hämeenlinnan kaupunginkirjastojen Sanojen aika -tietokantaan kannattaa tutustua. Sinne on koottu runsaasti tietoa kirjailijasta ja lähteitä eteenpäin:
http://kirjailijat.kirjastot.fi/fi-fi/etusivu/kirjailija.aspx?PersonId=…
Riitta Korhosen keväällä 2008 ilmestyväksi ilmoitetun Minä, Brita : Brita Kekkosen elämä -kirjan julkaisu on siirtynyt. Mahdollisesta uudesta ilmestymispäivästä ei ole annettu minkäänlaista arviota, mutta ainakaan vielä kirjan julkaisua ei ole ilmoitettu kokonaan perutuksi.
Ristiinan historiaa,osia I ja II myy Ristiinan kirjasto, jonka yhteystiedot ovat:
Ristiinan kirjasto
Brahentie 34, 52300 RISTIINA
puh. 040 129 4373
ristiinan.kirjasto@mikkeli.fi
Ristiinan kirjaston aukioloajat ovat:
maanantai, tiistai, torstai klo 13 - 19
keskiviikko, perjantai klo 10 -16
lauantai suljettu
Kirjan hinta on 10 euroa per kirja.
Useimmiten nimet Piispa, Pispa kertovat piispojen oikeuksista.
Nimeä on kysytty aikaisemminkin tässä palvelussa. Vastauksessa kerrotaan: "Sukunimi voi olla lähtöisin nimenkantajan ominaisuuksia kuvanneesta lisänimestä tai kertoa suvun varhaisen esi-isän asumisesta Turun piispan omistamassa talossa. Katolisella keskiajalla kirkko oli huomattava maanomistaja."
Savossa, Keski-Suomessa, Reisjärvellä ja Pellossa esiintyy nimi Piispanen.
Lisätietoja teoksesta: Suomalaiset sukunimet
Väestörekisterikeskus ylläpitää nimipalvelua, josta voi tarkistaa, kuinka monta Piispanen nimistä henkilöä on Suomessa
http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1
"Anni Tannin kesälaulut" -cd-levyllä oleva "Nuotiolaulu" on etsimäsi puolalainen nuotiolaulu. En löytänyt laulua äänitteiltä pelkkänä instrumentaaliesityksenä, mutta laulettuna se on monella eri cd-levyllä. Laulun alkuperäinen nimi on "Płonie ognisko i szumią knieje". Suomeksi siitä käytetään nimiä "Nuotiolaulu" ja "Puolalainen nuotiolaulu" ja "Meil/Meill on metsässä nuotiopiiri" laulun alkusanojen mukaan.
Laulu löytyy seuraavilta cd-levyiltä:
Anni Tannin kesälaulut : lapset laulavat (Sympaali, 2001) (Nuotiolaulu)
Harjun Laulu: Laulusta voimaa : 33 yhteislaulua (Harjun Laulu, 2011) (Puolalainen nuotiolaulu)
Häkkilä, Reetta: Tähdenlento (2012) (Nuotiolaulu)
Lasten toivekonsertti : 100 suosittua lastenlaulua (Valitut Palat, 1995...
Tekijänoikeuslaki ei aseta suojan menettäneen sisällön hyödyntämiselle mitään ehtoja. Kansalliskirjaston digitoimat vanhat lehdet ovat vapaasti kenen tahansa kopioitavissa ja uudelleenjulkaistavissa. Ainoan ongelman muodostavat em. palvelun kautta tarjolla olevat uudemmat lehdet, joiden sisällössä saattaa olla edelleen suojattuja sisältöjä, vaikka itse lehdet on sopimusteitse saatu julkiseen käyttöön. Kun vapaa selailu ulottuu nykyään jo vuoteen 1929, suinkaan kaikki tuohon mennessä julkaistu ei ole tekijänoikeudellisesti vapaata.
Kirjastoilla, arkistoilla ja museoilla on omistusoikeus niihin teoskappaleisiin, joita niillä on kokoelmissaan. Se on eri asia kuin tekijänoikeus ja sallii omistajan määritellä, millä ehdoilla teoskappale...
Suomessa on ilmestynyt ainakin yksi sarja, EuroTalk interactive, jossa on englannin, saksan, ranskan, italian ja espanjan kielikurssit edistyneemmille DVD-muodossa. Nimeltään kielikurssit ovat Advanced English, Advanced German jne. Turun kaupunginkirjaston kokoelmissa näitä kielikursseja ei kuitenkaan toistaiseksi ole.
Seuraavissa lehdissä on laskosverhon tekoon ohjeita:
Kotivinkki 1/01 s. 26-27
Meidän talo 4/91 s. 28-31
Taito 2/95 s. 36-37
Verhojen tekemistä koskevia kirjoja voit käydä kysymässä lähimmästä kirjastosta tai katsoa internetistä esim. Seitti-kirjastojen aineistohausta osoitteesta http://seitti.seinajoki.fi/Scripts/Intro2.dll?formid=form2 hakusanalla verhot.
Välskärin kertomuksia löytyy suomeksi useampaakin painosta, yksiosaisena tai moniosaisena. Ruotsinkielisenä Fältskärns berättelser löytyy myös erilaisina painoksina ja lapsille tehtyjä , jotka ovat ehkä helpommin luettavissa ja osin kuvitettuja.
Esimerkiksi
Topelius, Zacharias, Välskärin kertomukset. 1-2. Hämeenlinna : Karisto, 1981 Lyhennetty laitos (1975-1981). Suom. Juhani Aho.
(1.osa Kuninkaan sormus ; Miekka ja aura ; Tulija vesi ; Kapina omaa onneaan vastaan ; Noita-akka ; Mainiemen linna ; Siniset ; Pakolainen ; Eräännimen varjo)
(2. osa Erämaiden kevät ; Porvariskuningas ; Vaasan prinsessa ; Vapaa-ajattelija ; Iltamyrskyjä ; Aamun valkeneminen)
sekä
Topelius, Zacharias, Fältskärns berättelser: Frihetstiden (med 40 illustrationer...
1970-luvulla ei ole ilmestynyt muita kuvateoksia vanhasta Hämeenlinnasta. Myöhemmin ilmestyneet Hämeenlinna-seuran julkaisemat Anna-Maria Vilkunan teokset Kaupunki kuvissa I (2004) ja II (2007) sisältävät kuvia Hämeenlinnasta 1800-luvun lopulta 1960-luvulle. Hämeenlinnan kaupunginkirjaston digitaalinen aineistopankki Lydia sisältää myös historiallisia kuvia Hämeenlinnasta (verkko-osoite: http://kirjasto.hameenlinna.fi/kirjasto/lydia/.
Kirjan saatavuuden Suomen kirjastoista voi tarkistaa kätevästi Frank-monihaulla osoitteessa http://monihaku.kirjastot.fi/frank/search/Kaikki%20kirjastot. Laita nimikkeeksi ”Menneisyyden varjot” ja tekijäksi ”Kokkola-Beck”. Klikkaa kirjastoista ”Valitse kaikki” ja paina sitten vain ”Hae”-nappia, niin Frank alkaa hakea teosta Suomen kirjastoista. Hakuun saattaa tosin mennä tovi, koska kirjastoja on sen verran paljon. Mukana ovat melkein kaikki Suomen kirjastot. Saattaa tosin olla, että kirjaa tulee myöhemmin useampiin kirjastoihin, sillä osassa se näyttää olevan vasta tilauksessa.
Teosta Mikämikämaan lapset monikulttuurisessa päiväkodissa ei ole käännetty kiinaksi tai japaniksi eikä muillekaan kielille. Siitä on olemassa ainoastaan suomenkielinen versio.
Tiedot tarkistettu Fennicasta (Suomen kansallisbibliografia, https://finna.fi ).
Rantanplanin taustaa käsitellään ainakin Lucky Luke -albumissa Daltonit pääsevät hoitoon (Otava 1977). Sen mukaan tämä lännen tyhmin koira olisi monirotuinen: sen itsensä kertoman mukaan "isällä oli pitkä punamusta turkki" ja äiti oli "pieni ja karvaton". Myöhemmin Rantanplan muistelee pikkuveljensä olleen "tosiaan perheen ensimmäinen kiinanpalatsikoira", joten ilmeisesti geenipooli oli varsin kirjava.
Ranskankielisen Wikipedian mukaan (http://fr.wikipedia.org/wiki/Rantanplan) Rantanplan olisi saksanpaimenkoiran ja vinttikoiran risteytys, mutta tiedon alkuperää ei mainita. Pienikokoisia ja niukkaturkkisia vinttikoiria on toki olemassa, joten ehkäpä tämä päätelmä on tehty noiden Rantanplanin omien muistelmien pohjalta. Dargaud-kustantamon...
