Sanakirjoja löytyy yllättäviltäkin aloilta, mutta niiden etsiminen aineistotietokannasta voi olla hieman työlästä. Lakikielestä löytyy mm. (vanhahko) Hakulinen: Uusi lakikielen sanakirja sekä Oikeudellinen perussanasto. Uskonnon alueelta tämän "hakemisto- tai sanakirjatyyppisiä" teoksia löytyy mm. Iso Raamatun sanahakemisto, Raamatun sanakirja, Raamatun tietosanasto.
Näiden teosten saatavuustiedot voitte tarkistaa pääkaupunkiseudun aineistotietokannasta osoitteessa http://www.libplussa.fi - voitte myös koittaa asiasanahakua esim. sanoilla sanakirjat raamattu, mutta kaikkia esim. vanhempia teoksia ei valitettavasti ole ns. asiasanoitettu, joten ihan täydellistä listaa ette tällä tavoin saa.
Sellon kirjastosta löytyy yksi desibelimittari, sitä ei voi varata vaan on haettava paikanpäältä. Laina-aika on viikko.
Lainattavia esineitä voi hakea Helmetistä, kirjoita haluamasi esine hakukenttään ja katso tärppääkö (ihan kaikkea ei kirjastoista vielä lainata).
Sellon kirjastosta löytyy lainattavana Eismanin The Pantone book of color : color basics and guidelines for design, fashion, furnishings and more.
Turun pääkirjaston käsikirjastosta löytyy Pantone process color system specifier = Spécificateur quadri Pantone = Pantone Vierfarbdruck Wähler. Vol. 12A ja 12B.
Levä-sanalla ei ole vastineita suomen sukukielissä. Kaisa Häkkinen kirjoittaa Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa (2004) näin: ”Sanaa on aiemmin epäilty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, joka kuuluisi yhteen muinaisnorjan limaista vesikasvia merkitsevän slý-sanan kanssa, mutta todennäköisemmin sana on samaa juurta kuin levällään tai leveänä olemiseen viittaava levä-vartalo.”
Levä-vartalo ei esiinny itämerensuomessa itsenäisenä sanana vaan esim. sanoissa levällään ja levälleen. Sanavartalo on arvioitu vanhaksi germaaniseksi lainaksi, ja alkumuodoksi on rekonstruoitu *lewā, jota edustaa mm. islannin ljá ja norjan ljó. Ne merkitsevät niitettyä, mutta vielä levällään olevaa heinää. Häkkisen mukaan lainaselitys on mahdollinen, mutta...
Tässä luettelo kaikista Maj Sjöwallin ja Per Wahlöön teoksista, jotka kaikki on suomennettu ja jotka kaikki löytyvät myös Helsingin seudun (kuten useimmista muistakin) yleisistä kirjastoista. Kirjojen saatavuustiedot näet esim. internetin välityksellä osoitteesta : http://www.libplussa.fi.
ROSEANNA, 1965 - suom.
MANNEN SOM GICK UPP I RÖK, 1966 - The Man Who Went Up in Smoke - Mies joka hävisi savuna ilmaan
MANNEN PÅ BALKONGEN, 1967 - The Man on the Balcony - Mies parvekkeella
DEN SKRATTANDE POLISEN, 1968 - The Laughing Policeman - Bussimurha - film 1973, dir. by Stuart Rosenberg, starring Walter Matthau and Bruce Dern
BRANDBILEN SOM FÖRSVANN, 1969 - The Fire Engine That Disappeared Kadonnut paloauto
POLIS, POLIS, POTATISMOS, 1970 -...
Kielitoimiston sanakirjan mukaan piittaamaton sanaa kuvataan seuraavasti: "välinpitämätön, penseä, häikäilemätön"
Esimerkkinä: "Muista, mistään piittaamaton. Käskyistä piittaamaton. Piittaamaton ihminen"
Ihminen suhtautuu/toimii piittaamattomasti, kun hän jättää huomiotta esim. toisten tunteet, inhimillisyyden, taloudelliset realiteetit, toimintansa laillisuuden.
David Tysonin ja Christopher Wardin kappale Black velvet tunnetaan suomeksi nimellä Yön helmaan. Suomenkieliset sanat on tehnyt Jarmo Rantanen. Kappaletta on esittänyt Virve Rosti. Yön helmaan on kuultavissa äänitteillä Nyt aika on (1992) ja Tunnen sen täysillä taas (1992)
https://fenno.musiikkiarkisto.fi/
https://lumme.finna.fi/Search/Results?lookfor=%22Y%C3%B6n+helmaan%22&ty…
Olet oikeassa! Oiva Lohtander esitti todellakin Rehtori Rummukaista Hannu Kahakorven erinomaisessa televisiota varten tehdyssä minisarjassa. Sarja valmistui vuonna 1979 ja sitä on esitetty Suomen televisiokanavilla useampaan otteeseen sen jälkeenkin. Varsinaista teatterilevitykseen tarkoitettua elokuvaa ei siis ole tehty tästä Arto Paasilinnan kirjoittamasta kirjasta. Lisätietoja minisarjasta, näyttelijöistä ja ohjaajista löytyy mm. seuraavasta linkistä:
http://www.imdb.com/title/tt0079670/
Sivut ovat englanninkieliset.
Keramiikasta ja sen historiasta löytyy kirjallisuutta sekä historian että taideteollisuuden kirjoista. Keramiikan historiasta: Huotarin ja Seppälän teos Kiinan kulttuuri, Fältin ym. teos Japanin kulttuuri, Kultakruunu ja höyhenviitta: Perun kolme vuosituhatta, Hyvösen teoksesta Suomalaista keramiikkaa.Suomalaisia keramiikkataiteilijoita löytyy Kalhan ja Leppäsen teoksesta Ruukuntekijästä multimediataiteilijaan. Lisäksi monista suomalaisista keraamikoista löytyy monografioita, samoin keramiikkatehtaista. Hakusanalla keramiikka löydät lisää kirjallisuutta Lapin kirjastojen yhteisestä tietokannasta www.rovaniemi.fi/aurora
Miilaa pidetään lyhennöksenä nimistä Camilla ja Ludmila. Camilla on mahdollisesti etruskilaisperäinen nimi. Ludmila on slaavilaista alkuperää ja tarkoittaa ”kansan rakastama”. Mila on myös itsenäinen slaavilainen nimi, joka tarkoitta ”herttainen, suloinen”. Alina voi olla lyhentymä nimestä Adeline, joka tulee muinaissaksan sanasta ”athal” (”jalosukuinen”). Alinan kantanimenä on Saksassa pidetty myös Helenaa (kreik. ”loistava”). Sitä voi pitää myös Alin (arab. ”ylhäinen, ylevä, korkea”) sisarnimenä. Anisaa ei löydy kirjaston etunimikirjoista. Väestörekisterin nimipalvelun mukaan sitä on annettu nimeksi 86 henkilölle. Nimikirjoista löytyy Ani, Anis, Anita. Fredriikka on Fredrikin sisarnimi. Fredrik taas tulee muinaissaksasta ja tarkoittaa...
Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa on vastattu samantapaiseen kysymykseen: http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/arkisto.aspx
Venäläistä kaunokirjallisuutta suomeksi löydät Joensuun seutukirjaston aineistorekisteristä Jokusesta, http://jokunen.jns.fi/fin?formid=find2&ulang=fin ,kun teet haun, jossa kirjoitat luokaksi 84.71 ja rajaat aineistolajiksi "kirja" ja kieleksi "suomi" . Näin saat yli 900 kirjaa hakutulokseksi. Seutukirjaston rekisterissä kaunokirjallisuuden luokka on alkukielen luokka.
Pääkaupunkiseudun aineistorekisterissä Helmetissä kaunokirjallisuudessa on käytetty sitä luokkaa, jolle kirja on käännetty. Nykyisessä Helmetin versiossa sinun täytyy mennä tarkennettuun hakuun ja kirjoittaa hakusanoiksi 'venäjä...
Olisiko muistamasi kirja Anna Lisa Wärnlöfin Pellan kirja? Se ilmestyi suomeksi vuonna 1959 ja kuuluu Tammen tyttöjen sarja -nimiseen sarjaan. Anna Lisa Wärnlöf oli ruotsalainen kirjailija, ja kirjan tapahtumapaikkana on Ruotsin Småland. Kirjan Pella kertoo minämuodossa rippikoulustaan ja lopussa Pella kertoo valmistautumisesta konfirmaatioon ja myös itse konfirmaatiosta.
Hyvä lähde ainakin suomennettuun nuorisokirjallisuuteen on Kirjasampo.fi, myös Suomen lastenkirjainstituutti, https://lastenkirjainstituutti.fi/kirjasto/onnet-tietokanta Pellan kirja ei kuitenkaan löytynyt sen kautta, vaan sen muisti kirjan aikoinaan lukenut työtoveri.
Vuosina 1948-1971 ilmestynyttä Kaunis koti -lehteä löytyy Tampereen kaupunginkirjastoista vuodesta 1950 alkaen.
Omin käsin -lehden numeroita ei ole saatavissa aivan yhtä kattavasti. Tämän vuosina 1938-39 ja 1941-72 ilmestyneen lehden numeroita on Tampereen kaupunginkirjastossa seuraavilta vuosilta: 1938-39, 1941-50, 1953-67, 1969-70, 1972.
Lehdet ovat tällä hetkellä "erityisen hankalia" PIKI-verkkokirjastolle - ei kannata soimata itseään, jos saatavuustietojen tarkistaminen hakutuloksista ei onnistu. Voimme vain toivoa, että tämä ongelma saadaan korjattua ennen pitkää.
Helsingissä pianoja on ainakin Kirjasto 10:ssä sekä Itäkeskuksen ja Töölön kirjastoissa. Kirjasto 10:ssä digitaalipiano sijaitsee erillisessä huoneessa, jota voi varata numerosta 09 3108 5000. Töölön sähköpianoa voi varata numerosta 09 3108 5725. Itäkeskuksessa ei ilmeisesti erillistä ajanvarausta tarvita.
Särkänniemen delfinaarion ja Merinisäkäsakatemian kotisivuilla kerrotaan, että delfiininkouluttajan työpäivä on noin 9-tuntinen ja ajoittuu noin klo 8-17. Yöaikaan delfiinit nukkuvat. Yöunille kertyy pituutta noin 8 tuntia, mutta nukkuessaankin delfiinien täytyy käydä parin minuutin välein pinnalla hengittämässä.
Merinisäkäsakatemian sivuilta löytyy paljon mielenkiintoista tietoa ja vastauksia kiinnostuneiden esittämiin kysymyksiin: http://www.sarkanniemi.fi/akatemiat/fqa.html. Sivujen kautta voi esittää myös oman kysymyksensä delfiiniasiantuntijalle (http://www.sarkanniemi.fi/akatemiat/asiantuntija.html). Delfinaation elämästä ja delfiininkouluttajien työstä löytyy tietoa myös sen omilta kotisivuilta: http://www.sarkanniemi.fi/www/...
Ensimmäisen laulun nimi on Sunnuntainäytös, alkuperäiseltä nimeltään Cinema. Sen on säveltänyt Peter Reber. Suomenkieliset sanat on tehnyt Pertti Reponen. Laulu alkaa: "Pieni vain ollessain kädestä mua tartuttiin." Laulu ei ole varsinainen lastenlaulu, vaan iskelmä. Se oli Sveitsin edustuskappale vuoden 1980 Eurovision laulukilpailuissa. Suomeksi sen ovat levyttäneet Sini, Pirjo Lehti, Meiju Suvas ja Paula Koivuniemi, jonka esitys löytyy YouTubesta.
Toisen laulun nimeä en onnistunut saamaan selville. Internetissä samaa laulua etsitään monella eri keskustelupalstalla. Laitan kysymyksesi vielä kirjastonhoitajien yhteiselle postituslistalle ja ilmoitan, jos jotain löytyy.
Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen verkkokielikurssit ovat maksuttomia. Kursseilla voit opiskella englannin lisäksi myös suomea, ruotsia, espanjaa, saksaa ja venäjää. Kirjautumiseen tarvitset kirjastokortin numeron ja pin-koodin:
http://www.helmet.fi/fi-FI/Ekirjasto/Kielikurssit/Verkkokielikurssit(39…
Kappale on ranskalaista alkuperää. Sen on säveltänyt André Popp ja sanoittanut Eddy Marnay. Alkuperäinen nimi on "Manchester et Liverpool". Ensimmäinen esittäjä oli Marie Laforêt vuonna 1966.
Kappale on hyvin tunnettu Venäjällä, sillä sävelmää käytettiin television säätiedotuksen tunnuksena 1970-luvulla.
Suomen kansallisdiskografia Violaan (https://finna.fi) on luetteloitu myös kappaleiden alkuperäiset tiedot, eli Poppin ja Marnayn nimet löytyvät sieltä, samoin kappaleen alkuperäinen nimi.
