Täällä Pohjantähden alla -trilogian suomenkielisiä osia ei ole missään vaiheessa julkaistu erillisin alanimekkein varustettuina. Ruotsinkielinen Pohjantähti ei ole trilogian ainoa käännös, joka ei tyydy pelkkään osien numerointiin: esimerkiksi englannin- ja ranskankieliset tulkinnat antavat romaanisarjan toiselle ja kolmannelle osalle omat yksilölliset nimensä. Mitään varsinaista syytä tai selitystä tälle en Linna-kirjallisuudesta onnistunut löytämään, mutta arvelisin alanimekkeillä halutun hieman avata ja selventää romaanien tematiikkaa ulkomaalaiselle lukijakunnalle, jolle Suomen historian vaiheet eivät ole niin tuttuja kuin meille itsellemme, ja näin tehdä niistä houkuttelevamman tuntuisia.
Ilmaisulla "El Dorado" tai "Eldorado" tarkoitetaan tarunomaista Etelä-Amerikan pohjoisosissa sijaitsevaa kultaista kaupunkia. Suomenkielisessä Wikipediassa on aiheesta laaja artikkeli.
Heikki Poroila
Kysyin asiaa HSL:n asiakaspalvelusta.
Paikallisbusseissa ei ole turvavöitä, koska asiakkaat kokevat niiden käytön hankalana kaupunkiliikenteessä. Linja-autoon tulee ja siitä lähtee jatkuvasti lisää matkustajia ja paikkaa saattaa joutua vaihtamaan useampaan kertaan. Tämänhetkinen lainsäädäntö ei myöskään vaadi turvavöitä autoon, jossa on seisomapaikkoja. Linkki Finlex asetus 790/2000
Linja-autoissa, joissa ei ole seisomapaikkoja on kuljettajan muistutettava asiakkaita turvavyön käytöstä. Turvavöiden käyttö on hyvin suositeltavaa, jos sellaiset vain ovat linja-autossa asennettuina.
Heikot sortuu elon tiellä, mut jätkät sen ku korskuu -sanonta löytyy ilmeisesti ainakin SKS:n arkistosta (ent. Kansanrunousarkisto), jossa se on merkattu Joutsenosta taltioiduksi sananparreksi. Sananpartta on käytetty myös ainakin Reino Helismaan sanoittamassa Rovaniemen markkinoilla -kappaleessa v. 1951 (Nelosilla muuan mies jo kerskui sekä korskui/ Heikot sortui elontiellä, jätkä sen kun porskui) ja Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa v. 1954 ("Heikot sortuu elontiellä, mutta jätkä sen kun porskuttaa", TS 1984, s. 350)Lähteet:https://fi.wikiquote.org/wiki/Suomalaisia_sananlaskujahttps://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/18471/URN_NBN_fi_jyu-200803051220.pdf
Aftonbladetissa 1.12.2004 julkaistun artikkelin mukaan kirjastonhoitajien kuukausipalkka vaihtelee Ruotsissa 18 000 -20 500 kr/kk. Katso http://www.aftonbladet.se/vss/kvinna/story/0,2789,310239,00.html.
Aftonbladetin tiedot on peräisin Ruotsin tilastokeskuksesta, Statistiska centralbyråetista, jonne suora osoite on http://www.scb.se/. Sivulta on linkki Statistikdatabaseniin, jota tilastohakuihin tottunut voi käyttää, mutta sivun ylälaidassa on myös Hitta rätt -linkki, josta helposti pääsee eteenpäin. Toimi näin: valitse Lönesummor tai Arbetsmarknad, jotka vievät eteenpäin sivulle, josta voi valita otsikon Sysselsättning jne. alta Yrkesregistret med yrkesstatistik. Valitse vielä Lönestrukturstatistik, ja sektorin valinnan jälkeen...
Olen etsinyt kotimaiset artikkeli- ja kirjatietokannat enkä ole löytänyt mitään. Katsoin myös Iiris Kalliolan kirjan Kun kirppu puree sinua (1998). Juhani Itämiehen kirjassa Pistämätön hyttyskirja (2007) annetaan myrkyttömiä ohjeita otsikon ”Näin vähennät hyttysten määrää pihapiirissä”
alla. Otsiko ”Kuivuus vähentää hyttysten määrää” alla todetaan, että esim. kesähyttysten munat voivat talvehtia parikin vuotta odottamassa otollisia olosuhteita
Jaanos-nimeä ei löytynyt käyttämistämme etunimikirjoista tässä kirjoitusasussa. Sen lähin kirjoitusmuoto János on unkarilainen muunnos Johannes-nimestä.
Johannes on kreikkalais-latinalainen muoto heprean nimestä Jochanan 'Jahve on armollinen'. Foinikialais-karthagolainen Hannibal 'Baal on armollinen' on myös Johanneksen ikivanha rinnakkaisnimi.
Raamatun Johanneksen ”kaimoja” on kristityssä maailmassa runsaasti. Eri kielissä esiintyviä nimen muotoja ovat mm. saks. Hans, engl. John, esp. Juan, ransk. Jean, ven. Ivan, Vanja ja edellä mainittu unk. János.
Lähteet: Vilkuna, Kustaa: Etunimet, 4. uudistettu painos, 2005
Lempiäinen, Pentti: Suuri Etunimikirja, 1999
Kaurialan historiasta 1900-luvulla ei ole varsinaista historiikkia, vaan tietoja on etsittävä useista teoksista. Seuraavissa julkaisuissa on Kaurialaa koskevia mainintoja:
Salokannel: Vanhaa Hämeenlinnaa 1964
Rytkönen: Äidin ja mummun koulu ( tyttölyseon historiikki 1994
Hämeenlinna : Hämeenlinna-seuran julkaisut 1955 ja 1958 (käsitt. vanhaa uhrikiveä)
Hämeenlinna ympäristöineen: matkailuopas. Näköispainos vuonna 1927 julkaistusta laitoksesta 2004
Linnani on kotini: tarinoita Hämeenlinnasta
Artikkeleita vanhasta hautausmaasta:
Ilkka, Matti: Vanha hautausmaa. Hämeenlinna:Hämeenlinna-seuran julkaisu 1959
Palmunen, Einar: Hämeenlinnan historiaa vanhalla hautausmaalla. Hämeenlinna: Hämeenlinna-seuran julkaisu 1970
Vihervuori, Aimo: Turuntien...
Suomen lakimiehet 2007 -matrikkelista ei löydy Taimi Määttää. Määttä -nimisiä naispuolisia juristeja tässä matrikkelissa on Määttä, (os. Manninen) Aila Kaisa ja Määttä (os. Oksa) Johanna Miriam.
Täydellistä yhteistä tilastointia tietyn teoksen lainakerroista kaikissa Suomen kirjastoissa ei tietääkseni ole. Lähimmäs pääsee ehkä Sanaston lainauskorvausjärjestelmän tilastointi, joka kattaa noin neljäsosan Suomen lainoista. Siitä löytyy tietoa osoitteesta https://lainauskorvaus.sanasto.fi/show/login/. Kirjailija tai muu tekijä voi liittyä järjestelmään ja saada lainauksen perusteella korvausta kirjastoissa tehdyistä lainoista.
Helsingin kaupunginkirjasta ei löydy tietääkseni kaikki teokset kattavaa lainaustilastoa, mutta toki kirjan lainamääriä voi kysyä kirjastossa. Jos tosin kirjailijalla on paljon teoksia, jokaisen lainamäärät täytyy katsoa yksitellen. Kovin näppärää se ei siis ole. Kirjaston tilasto-osasto pystyy varmasti saamaan...
Suhteellisen uusia ja hyviä olisivat Johanna Tuomolan Kivalan etsivät -sarja sekä Anna Janssonin Emil Wern tutkii -sarja. Molemmissa sarjoissa useita eri kirjoja.
Lisäksi myös Johanna Hulkon Geoetsivät -kirjat ovat suosittuja. Niitä on ilmestynyt jo 6 osaa.
Lasten ja nuorten salapoliisikirjoja on suhteellisen paljon.
Voisimme mainita vielä Jari Mäkipään Etsiväkerho Hurrikaani -sarjan sekä Kari Evinsalon Etsivä Vertti -kirjasarjan.
Miltei kaikissa tätä kirjallisuudenlajia edustavissa tai sitä lähellä olevissa teoksissa esiintyy asiasanoituksessa jännityskirjallisuus ja jokin historia -alkuinen asiasana. Niihin on sitten yhdistetty arvoituksiin, salaisuuksiin, mysteereihin, käsikirjoituksiin, muinaisesineisiin, pyhäinjäännöksiin, yliluonnollisuuteen, koodeihin yms. viittaavia kirjakohtaisia asiasanoja. Näillä asiasanoilla löytyy sekä tarinoita, jossa nykypäivän ihmiset ratkovat historiaan kytkeytyviä arvoituksia että kertomuksia, joiden sisältö ja henkilöt sijoittuvat kokonaan menneisyyteen. Poikkeuksiakin on, esim. kirjassa Kadonneiden muistojen kartta / Fay, Kim asiasanoina ovat mm. historialliset romaanit ja seikkailukirjallisuus. Sen tapahtuma-aika on 1920-luku,...
Saa siteerata tarvittaessa koko runon. Suomen tekijänoikeuslain sitaattioikeutta käsittelevä pykälä 22 on sanamuodoiltaan harkitun väljä.
"Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa."
Sitaattioikeus on tarkoitettu tekijänoikeuden edelleen suojeleman aineiston käyttöön tilanteissa, joissa asian havainnollistamiseksi on välttämätöntä esittää suojattua sisltöä. Ilmaisu "tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa" sallii myös koko teoksen lainaamisen, toisin kuin usein luullaan. Käytännössä koko teoksen lainaaminen tulee kysymykseen juuri runojen ja kuvien kohdalla, koska esimerkiksi maalaukseen viittaaminen näyttämällä siitä vain yhtä nurkkaa olisi epätarkoituksenmukaista.
Kun...
Suomen kansallisbibliografiasta löytyy seuraava tieto:
Waristen-Warénien suku / Eliel Jonathan Warénin sadanneksi syntymäpäiväksi 28. 11. 1954 toim. Heikki Waris ja Matti Castrén. [Helsinki] : Waristen-Warénien suku, 1954
Leif Metherin kirjasta Sukuhakemisto löytyy 7 viitettä (artikkeleita ja kirjoja) Waris-suvuista.
Suomen sukututkimusseuran sivuilta kannattaa etsiä tietoa (http://www.genealogia.fi/) ja sivuilta saa yhteystietoja.
Etsimäsi kuvakirja on Camilla Mickwitzin Emilia ja kolme pikkuista tätiä (Weilin + Göös, 1979). Siitä on kaksikin painosta, elokuva ja äänikirja:
http://www.helmet.fi/record=b1407776~S9*fin
http://www.helmet.fi/record=b1407777~S9*fin
http://www.helmet.fi/record=b1021442~S9*fin
http://www.helmet.fi/record=b1407783~S9*fin
Uuno Kailaan runokokoelmia ei ole käännetty ruotsiksi tai tanskaksi. Kuitenkin nuottijulkaisusta "Kokoelma yksinlauluja 4 - En samling solosånger 4" (1967) löytyy Linnut -runosta kaksi säkeistöä (ensimmäinen ja viimeinen) ruotsiksi käännettynä nimellä Linnut - Fåglarna.
Linkki teokseen Vaski-tietokannassa:
http://borzoi.kirja.turku.fi/Intro?formid=docis&previd=fullt&sesid=1279…
Kyselimme asiaa valtakunnalliselta kirjastoammattilaisten sähköpostilistalta ja eräs kollega vastasi seuraavaa:
"Syvällisiä tarinoita, joissa on päähenkilöinä mm. lääkärejä ja pappeja, kirjoitti A. J. Cronin (Lääkärin tie, Taivasten valtakunnan avaimet). Ehkä Cronineissa on kuitenkin tumma pohjavire.
Vähän samantapaista, mutta hiukan vähemmän tummaa edustaa Elizabeth Goudge: Vihreän delfiinin maa, Vanha majatalo, Perheen sydän, Kellojen kaupunki, Syksy katedraalikaupungissa.
Lämmin ilmapiiri on Agnes Sligh Turnbullin teoksissa - mutta Yhdysvalloista. Parissa teoksessa esiintyy sama David Lyall-nimisen papin ja hänen vaimonsa Maryn perhe, jossa on kolme aikuistuvaa lasta pikkukaupungissa Ladykirkissä. Muissa teoksissa on eri henkilöitä....
Runon nimi on Pirkon pyykkipäivä ja sen on kirjoittanut Immi Hellén. Runo alkaa: "Tätä ihanata päivää!". "Sitä ahkerata lasta" -säe aloittaa toisen säkeistön. Runo löytyy Urho Somerkiven ja J. F. Palménin kirjasta Lasten neljäs lukukirja (Otava, 1960).
