Aiheestasi on paljonkin kirjallisuutta. Esimerkiksi alla olevista voisit löytää materaalia. Ainakin pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastojen Helmet- ja yliopistokirjastojen Linda-tietokantojen kautta kannattaa vielä selata ainakin hakusanalla "ryhmädynamiikka"
http://helmet.fi/
http://finna.fi
- Porukka, jengi, tiimi : ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen / Aku Kopakkala (2011)
- Kokemuksia ryhmistä : ryhmädynamiikka psykoanalyysin näkökulmasta / W. R. Bion (1979)
- Koulua on käytävä : etnografinen tutkimus koululuokasta sosiaalisena tilana / Petri Paju 82011)
- Yksilöksi ryhmässä : ryhmäanalyysi suomalaisessa terapiatyössä / toimittaneet Heidi Lindroos ja Ulrika Segercrantz (2009)
- The social psychology of behaviour in small groups /...
Aivan tuolla nimellä ei löydy kappaleita. Katri-Helena on esittänyt Esa Niemisen ja Jori Nummelinin kappaleen Kukat kellojaan soittaa.
Walter Raen (oikealta nimeltään Valto Tynnilä) ja Dagmar Parmasin Romantiikkaa ruusutarhassa ovat esittänyt mm. Raimo Piipponen, Jarkko Lehti, Leif Wager, Jose Kuusisto, Erkki Junkkarinen, Reijo Kallio, Erkki Ihalainen ja Erkki Eklund.
Aarnikotka on alun perin Lähi-idästä, ja sieltä se on levinnyt eurooppalaiseen mytologiaan. Olentoon liitetyt merkitykset ovat sitten vaihdelleet ajan ja paikan myötä.
Aarnikotka on kuitenkin aina kuvattu kotkan ja leijonan risteytyksenä. Nämä kaksi ovat olleet voimakkaita ja kunnioitettuja eläimiä, joten molemmat yhdistävän aarnikotkan on nähty henkilöivän poikkeuksellista voimaa ja uljautta. Siksi sitä on käytetty paljon vaakunoissa. Muinaisessa Assyriassa se kuvattiin hautojen ja pyhättöjen suojelijana.
Antiikin Kreikassa aarnikotkien uskottiin vetävän Apollonin vaunuja. Niiden uskottiin myös vartioivan kulta-aarteita. Roomalaisten mukaan ne myös kaivoivat kultaa maasta ja jopa rakensivat pesänsä kullasta. Sen uskottiin...
Väinö Linna - toisen tasavallan kirjailija -kirjassa on Väinö Varpion artikkeli: Sensuroitiinko Tuntematon sotilas? N.B. Stormbomin kirjoittaa Väinö Linna -kirjassa jonkin verran poistohaluista ja ajan keskustelusta. Kai Ekholmin toimittama Kielletyt kirjat kertoo sensuurista. Kalevi Kuitusen Näkymätön sensuuri ja muita kirjoitelmia -kirjassa on artikkeli Näkymätön sensuuri. Kirjastoissa on myös saatavana Väinö Linna: Sotaromaani - Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitus.
Verkosta löytyy muutamia artikkeleita aiheesta, esim. Ylen kirjat-osassa Jukka Kuosmasen Väinö Linna, väärin kerrottu ja oikein suututtu!, https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/12/08/vaino-linna-vaarin-kerrottu-ja… ja SKS:n Vähäisiä lisiä -blogissa Ossi Kokon Siitä puhe mistä...
Kirjastoista löytyy monenlaisia helppolukuisia sarjoja lukemista aloitteleville.
Kaikkein helppolukuisimmat löytyvät Kipinät-sarjasta. Näistä ohuista kirjasista löytyy joka sivulta kuva, ja pari kolme hyvin helppoa tavutettua lausetta (sarjan kirjoja esim. Min-ne mar-su me-ni?, Su-si o-saa,aa-si o-saa). Samantyyppisiä, mutta hauskempia ovat Hannele Huovin Onnin ja Ennin tie, Pötyä!sanoi mummo,Kenkku kettu, Kummallinen pöytä ja Pikku kulta Pökö Pää.
Hieman pitemmälle ehtineelle lukijalle suosittelisin Sininen banaani- sarjaa. Kirjoissa on värikkäät kuvat, ja sarja on sangen suosittu. Sarjan kirjat ovat tosin käännöksiä, joten lauserakenteissa ei ole aina huomioitu helppolukuisuutta.
Onnistuneet kuvat ja kivat tarinat ovat myös Helena...
Valitettavasti Rantalan lakkitehtaan kuvastoa tai vastaavaa aineistoa ei löydy HelMet-kirjastojen kokoelmasta. Myöskään tieteellisten kirjastojen kokoelmista ei löydy tehdasta koskevaa kirjallisuutta.
HelMet-tietokannasta löytyy yleisesti päähineiden historiasta kertovaa aineistoa:
http://www.helmet.fi/search*fin/X?SEARCH=p%C3%A4%C3%A4hineet+historia&s…
Sitä, minkä huoltoaseman henkilökunnan käyttöön suikka on valmistettu, voi koettaa selvittää huoltoasemien historiikkien avulla. Niissä on yleensä kuvia myös työasuisesta henkilökunnasta. Kuvia löytyy mm. seuraavista kirjoista:
Vesterinen, Jukka: Huoltoasemakirja (Alfamer, 2009)
Eronen, Seppo K. J.: Mobilia 2000 : matkalla jossain Suomessa (Karisto, 2000)
Toivonen, Matti: Kesoilin...
Ehkä tavallisin suomenkielinen vastine nimelle Middle America Trench on Keski-Amerikan hauta.
"Täälläkin on syvänteitä, kuten Keski-Amerikan hauta (6662 m) ja maailman pisin (4500 km) hauta, etelää kohti syvenevä Perun ja Chilen hauta (Antofagastan kohdalla syvyys 8055 m)."
(Tyynimeri. Otavan suuri ensyklopedia [10]. Otava, 1981)
Stephen Hutchinsonin ja Lawrence E. Hawkinsin kirjassa Maailman valtameret (Gummerus, 2008) tämän syvänteen nimenä on Väli-Amerikan hauta. Joissakin kartoissa (esim. WSOY:n suuri maailmankartasto) näkee käytettävän myös nimeä Meksikon hauta.
Käytössämme olevasta Aleksi-tietokannasta löytyi yksi lehtiartikkeli Nina Hukkisesta ja Tapani Kalliomäestä: Tuppurainen, Marjaleena: Hovimäki sarja alkaa TV 2:ssa 10 maaliskuuta, Ninan ja Tapanin sukellus historiaan. ANNA 1999 numero 10, sivut 36-38. Tämä lehti on Lahden kaupunginkirjaston varastossa ja sen saa kotilainaksi. Helsingin sanomien arkiston tietokannasta löytyneet lehtiartikkelit olivat kaikki teatteriarvosteluja näytelmistä, joissa Nina Hukkinen ja Tapani Kalliomäki
ovat olleet mukana.
Turun kaupunginkirjastossa on säilytetty joitakin kotiin, muotiin, käsitöihin ja terveyteen liittyviä aikakauslehtiä. Niitä voi etsiä lehden nimellä kirjaston kokoelmatietokanta Ainosta.
http://borzoi.kirja.turku.fi/Intro?formid=t_form2&sesid=1127800378
Kattavimmin, täydellisinä vuosikertoina, on säilytetty Kotiliesi-lehtiä, ja esim. Muoti + kauneus ja Suuri käsityökerho -lehdistä on joitakin numeroita myös 1970-luvulta. Sen sijaan mainitsemiasi Kaks' plus ja Kauneus ja terveys -lehtien 1970-luvun numeroita ei meillä ole varastoitu. Niitä voi kysyä esim. Turun yliopiston kirjastosta.
Lehtiä voit kysyä pääkirjaston aikuistenosaston tai käsikirjaston neuvonnasta. Niitä haetaan pyynnöstä lehtivarastosta. Ennen klo 16 pyydetyt lehdet saa...
Laura tulee latinan sanasta laurus, joka merkitsee laakeripuuta tai laakeriseppelettä. Suosituksi nimen teki italialainen runoilija Petrarca (k.1374) rakastetulleen Lauralle omistamillaan soneteilla. Suomeen Laura tuli myöhään, tiettävästi sitä ehdotettiin almanakkaan ensi kerran meillä vuonna 1879.
Kristinan taustalla on kreikan ja latinan Christiana, joka tarkoittaa: naispuolinen Kristuksen kannattaja, Kristuksen oma, kristitty nainen. Suomalaisissa kalentereissa se on ollut eri kirjoitusasuissa keskiajalta lähtien.
Etunimikysymyksissä hyvä lähdeteos on mm. LEMPIÄINEN, Pentti: Suuri etunimikirja. Kirja on tällä hetkellä Jyväskylän kaupunginkirjastossa mm. pääkirjaston hyllyssä. Tervetuloa tutustumaan ja lainaamaan!
Kannattaa myös tutkia...
Itkuvirsiperinteestä löytyy runsaasti tietoa. Uusimpia tutkimuksia on Anna-Liisa TENHUSEN väitöskirja Itkuvirren kolme elämää, 2006. Kirjassa on myös esitelty itkijöitä, kuten Matjoi Plattonen ja Martta Kuikka.
Aino RÄTY-HÄMÄLÄISEN Raja-Karjalan kunnailta -kirjassa vuodelta 2002 on itkuvirsiperinteestä artikkelissa Mielikuvituksen hurjat laukat, s.77-100. Hyviä lähteitä aiheesta ovat myös:
RUNON ja rajan teillä. Kalevalaseuran vuosikirja 68, 1989.
KONKKA, Unelma: Ikuinen ikävä : karjalaiset riitti-itkut, 1985.
Martta Kuikasta on tehty dokumenttielokuva:
AITO itkijä - Martta Kuikka [Videotallenne], 2001.
Seuraavat CD-levyt löytyvät kirjastosta:
ECHOS de Finlande, 2003. - sisältää mm. Martta Kuikan esityksiä.
ITKUJA Karjalasta, Inkeristä,...
Yrjö Jylhän suomennos kuuluu näin:
"Niin tuo seutu näyn arvokkaan ja vaihtelevan tarjos:" ja jatkuu:
"puut tuoksuvaista pihkaa hersyvät, hedelmin kultakuorisin taas toiset luo houkuttivat maistamaan - vain täällä on Hesperian tarut toteen käyneet."
Fonossa on tietue, jossa sanotaan kappaleen nimeksi "Ali-Baba (tässä: Titicacajärven jäät)" (http://www.fono.fi/KappaleenTiedot.aspx?culture=fi&ID=81af17bc-193a-40a… ). Säveltäjä on Alfred (Fred) Markush ja sovitus Ummetuksen. Kyseessä on instrumentaaliesitys kappaleesta, jonka alkuperäisnimi on Ali-Baba ja joka on meillä paremmin tunnettu nimellä Eldankajärven jää. Ylessä on kyseinen levy, mutta ikävä kyllä siitä sai vain Ummetuksen soittajien taiteilijanimet:
- Moscowitz, Dimitri (laulu, kosketinsoittimet),
- Distortnäs, Roudar von (laulu, kitara),
- Ots, Kalju (laulu, rummut),
- Pattersson, Rune (laulu, bassokitara)
Oikeita nimiä voi tiedustella Gramex ry:ltä (http://www.gramex.fi/ ), joka maksaa soittajille mm....
Kyllä noilla teoksilla rahallista arvoa on. Tarkkaan arvoja on toki vaikea sanoa, koska arvo riippuu kirjan kunnosta ja viime kädessä siitä, kuinka paljon joku on kirjoista valmis maksamaan. Jotakin voisi silti koettaa sanoa kirjojen arvosta.
”Vanhan kirjallisuuden hintaopas” (osa 2; Suomen antikvaariset kirjakauppiaat, 2010) listaa useita Larin-Kyöstin teoksia, joiden arvoksi annetaan 8–26 euroa. Kirjaan otetuille Otto Mannisen teoksille arvioidaan arvoksi 8–20 euroa. Siljon ”Maan puoleen” ja ”Selvään veteen” olisivat 9 euron arvoisia, ”Runot ja aforismit” taas 12 euroa. Koudan ”Ristin tiestä” ja ”Uhriliekistä” saatettaisiin maksaa 9 euroa. Listattujen Kivimaan kirjojen hinnat ovat 8–14 euroa. Leinon kirjoille annetaan ensipainoksina...
Kuntien kirjastot valitsevat aineistonsa itsenäisesti, eli jokaiseen kunnankirjastoon tai kirjastokimppaan on tarjottava kirjaa erikseen. Kirjastojen yhteystiedot voi saada excel-taulukkona kirjastot-fi-toimitukselta
http://www.kirjastot.fi/toimitus
Kirjastoilla on myös kilpailutetut sopimukset aineiston hankinnasta. Hankinnat tehdään näiden sopimushankkijoiden kautta.
BTJ kirjastopalvelu ja Kirjavälitys ottavat listoilleen yksittäisiä kirjoja ja tarjoavat niitä kirjastoille:
http://www.btj.fi/
http://www.kirjavalitys.fi/
Voi myös laittaa ilmoitukset Kirjastot.fi-sivuston Pienkustantajien uutuuksia –palstalle, ja saada näkyvyyttä kirjalleen:
http://www.kirjastot.fi/fi-FI...dotteet/
Sukunimen Karonen kantasana kara tarkoittaa Viljo Nissilän (1939) mukaan jotakin kovaa asiaa tai hyvin kiukkuista, luonteeltaan äkäistä ja sisukasta ihmistä. On myös mahdollista, että kantana olisi Satakunnassa, Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa käytetty sana karo, joka tarkoittaa pässiä.
Karonen-sukunimi pohjautuu Karo- ja Karoi-henkilönnimiin. Karo-nimi on tunnettu jo keskiajalla esimerkiksi Raaseporissa ja Pälkäneellä. Karoinen-nimeä on käytetty 1500-luvulla Kannaksella ja Pohjois-Karjalassa, 1600-luvulla myös muun muassa Pohjois-Suomessa. Joillakin paikkakunnilla, kuten Hollolassa, Ruokolahdella ja Paimiossa, isännistä muistuttava Karo on säilynyt asumusten nimissä.
Lähde: Mikkonen, Pirjo ja Paikkala, Sirkka: Sukunimet (2000)
1920- ja 30-lukujen taitteessa Suomessa julkaistiin koko joukko aapisia. Oheinen luettelo ei ole täydellinen, mutta kaikki tärkeimmät sen aikaiset oppikirjakustantajat ja lukuopetuksessa käytettyjen kirjojen laatijat ovat siinä kyllä mukana. Valistus oli pitkään yksi merkittävimmistä oppikirjojen kustantajista maassamme, joten vuonna 1933 koulunsa aloittanut ensiluokkalainen on hyvinkin saattanut saada lukemisoppia J. K. Santalan Alakansakoulun aapisesta. Toisaalta, 30-luvun luetuimmaksi tietokirjailijaksemme mainittua Aukusti Saloa ja hänen Uutta aapistaan on vaikea jättää laskuista: on sanottu, että 50-70% maamme kansakoululaisista luki Salon laatimia oppikirjoja. Jos karjalaisnäkökulma otetaan huomioon, vahvaksi ehdokkaaksi nousee myös...
Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossun apina Herra Tossavainen on alkukielisessä teoksessa nimeltään Herr Nilsson.
https://www.astridlindgren.com/sv/karaktarerna/pippi-langstrump/herr-ni…
Kannattaa käyttää esim. Linda-tietokantaa, joka on Suomen yliopistojen ja korkeakoulujen yhteistietokanta. Tietokantaa voit käyttää (tai pyytää virkailijoita käyttämään) vain kirjastossa.
Koska aineistoa on aihepiiristä kohtuullisen paljon tarjolla, kannattanee käyttää yhdistelmähakua ja kohdistaa haku asiasanoihin (jotka kuvailevat kirjan sisältöä). Hakusanat voivat olla "opettajat" ja "arvot".
Tulosten joukossa ovat mm.:
Marttinen, Pauliina: Arvojen ja etiikan pyörteissä : erityisopettajan arvot ja etiikka (opinnäyte, Lapin yliopisto, 2004)
Korhonen, Tuomas: Opettajat ja perheen murros : sukupuolen, iän, työkokemuksen ja työpaikkakunnan yhteys opettajien perhearvoihin (opinnäyte, Turun yliopisto, 2004)
Tenkula, Jukka: Erilaisena...
