Sisäministeriön nettisivuilla kerrotaan, että lippuluonnoksen vuodelta 1918 laativat taiteilijat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen.Suomen lipun historia - Sisäministeriö (intermin.fi)
1. Kannattaa kokeilla ainakin seuraavia:
Anja Erämaja: Kuuluuko tämä teille (WSOY, 2009)
Aura Nurmi: Villieläimiä (Kolera, 2016) ja Leijonapatsailla (Otava, 2020)
Miki Liukkonen: Valkoisia runoja (WSOY, 2011) ja Elisabet (WSOY, 2012)
Sanna Karlström: Taivaan mittakaava (Otava, 2004) ja Harry Harlow'n rakkauselämät (Otava, 2009)
Satu Manninen: Sateeseen unohdettu saari (Gummerus, 2007) ja Sydänfilmi (Gummerus, 2009)
Pauli Tapio: Varpuset ja aika (Poesia, 2017)
Tuukka Pietarinen: Yksin ja toisin (WSOY, 2018)
Mikko Räty: Borealia (Tammi, 2022)
2.
90-luvulla syntyneet kollegat kertoivat myös pelanneensa lapsena vastaavanlaisilla pelikoneilla, mutta nuo koneet olivat tosiaan jotakin halpisversioita, joilla ei...
Museoviraston korjauskorteista löytyi tietoa öljymaaleista, joita on käytetty puupintojen maalauksessa. Kortin mukaan lyijyä on käytetty lyijyvalkoisessa, joten saattaa olla mahdollista, että lyijyä on. Kortissa kerrotaan tarkemmin öljyväreistä sekä siitä, milloin mikäkin väri on ollut suosittua. Asiasta kannattaa kysyä tarkemmin Kysy museolta -palvelusta, jossa on museoalan asiantuntijoita vastaamassa kysymyksiin tai Museoviraston kirjastosta, kirjasto@museovirasto.fi.
Ikävä kyllä, emme onnistuneet selvittämään säkeiden kirjoittajaa. Sisällön ja sanomansa puolesta se muistuttaa vähän tällä verkkosivulla olevaa vanhan aapisen Seimen lapsi -joulurunoa: https://www.tiedonportailla.fi/adventtikalenteri/luukku6.htm
Tuntisikohan joku lukijoistamme kysyjän etsimää tekstiä?
Pekka Ruohoranta ohjasi Radioteatterille vuosina 1990–91 ainakin kolme Maigret-kuunnelmaa, joissa pääosaa esitti Lasse Pöysti: Maigret ei hätäile, Maigret ja hänen vainajansa, Maigret epäröi. Näistä Maigret ei hätäile näyttäisi olevan ainoa, josta on olemassa Yleisradion julkaisema tallenne. C-kasettina se ilmestyi vuonna 1991 ja CD-levynä 2006. PIKI-kirjastoista Maigret ei hätäile on yhä saatavissa CD:nä.
Kyseessä on todennäköisesti tyhjennysreikä, joita käytetään esimerkiksi monissa pienissä soutuveneissä. Reiän tarkoituksena on helpottaa veneen tyhjentämistä vedestä maihinpääsyn tai sateen jälkeen, näin venettä ei tarvitse peittää pressulla tai kääntää ylösalaisin kuivumista varten. Reikään isketään kiinni pohjatulppa ennen vesille lähtöä, jotta vesi ei vuoda sisään veneeseen. Joka vuosi ei suinkaan tehdä uutta reikää, vaan käytetään sitä samaa. Lähteet:https://eralehti.fi/tarinaa-tapeista-ja-tulpista-ja-vahan-muustakin/https://www.discoverboating.com/resources/boat-drain-plug
Hei! Ruotsissa ainakin tällainen kuin Institut för språk och folkminnen kerää tietoja myös vähemmistökielten käytöstä https://www.isof.se/nationella-minoritetssprak/finska/lar-dig-mer-om-finska-spraket-och-kulturen Norjasta saa tilastotietoa osoitteesta https://www.ssb.no/en/sok?sok=spoken%20languages Tanskasta tietoa löytyy osoitteesta https://www.dst.dk/en/Statistik/emner/borgere/befolkning/indvandrere-og-efterkommereja Islannista osoitteesta https://hagstofas3bucket.hagstofa.is/hagstofan/media/public/2024/fadec11c-1b6e-4a66-92e8-73ec22e1f0c6.pdf
Muisteltu lyhyiden kauhutarinoiden kokoelma on ruotsalaiskirjailijoiden teksteistä koottu Keskiyön kummitusjuttuja (Kolibri, 2003). Morsian katoaa kuurupiilon aikana Gunila Ambjörssonin tarinassa Kadonnut morsian. Vahakabinetin keltasilmäinen noitanukke tavataan tarinassa Vahanukke, jonka on kirjoittanut Ewa Christina Johansson. Hänen on myös giljotiinitarina Jonon viimeinen.
Äänikirjaan meillä ei valitettavasti ollut pääsyä, mutta painetussa kirjassa tuon kappaleen Hän, joka söi heinäsirkkoja alussa kulkee tekstin lomassa kursiivilla kirjoitettuja säkeitä, jotka mitä ilmeisimmin muodostavat laulun. Ensimmäinen säe kuuluu "kuljen autiota tietä yksin". Usein kun kirjassa lainataan jotakin olemassa olevaa tekstiä, se merkitään kirjan alkuun, nimiösivun kääntöpuolelle. Suliko-kirjassa ei tällaisia merkintöjä ollut, joten on mahdollista, että teksti on Saision omaa tai hänen itse kääntämäänsä. Kirjassa olevat säkeet muistuttavat kuitenkin Kauko Käyhkön esittämän Yksin kuljen autiolla tiellä -kappaleen sanoitusta, "kuljen autiota tietä yksin" vrt. "yksin kuljen autiolla tiellä" tai "en toivo elämältä...
Mein Kampf -teos on lainattavissa useammassakin kirjastossa. Hain kirjastojen, museoiden ja arkistojen yhteisestä finna.fi-sivustosta kirjan ja tekijän nimellä ja rajasin haun saksankielisiin kirjoihin. Voit tutkia hakutulosta Finnassa. Hitler kirjoitti Mein Kampfin ollessaan vankilassa 1920-luvulla. Se julkaistiin kahdessa osassa: ensimmäinen osa Eine Abrechnung vuonna 1925 ja toinen osa Die nationalsozialistische Bewegung seuraavana vuonna.
En löytänyt tietoa siitä, että antiikin ajan urheilijat olisivat syöneet vehnänjyviä ennen kilpailua. Epäilen, ettei tällaista ole tapahtunut, sillä kuivat jyvät todella aiheuttavat vatsanväänteitä.
Yleisesti ottaen antiikin ajan ihminen söi kasvispainotteisesti. Leipä, erilaiset puurot, kasvikset ja juusto olivat keskeinen osa ruokavaliota. Kala oli tärkein eläinproteiinin lähde. Punainen liha taas oli ylellisyystuote.
Meille on säilynyt jonkin verran tietoa antiikin ajan urheilijoiden ruokavaliosta. Diogenes Laertioksen mukaan (Merkittävien filosofien elämät ja opit, 8.12) kuuluisa samoslainen yleisoppinut Pythagoras suositteli valmennettaville urheilijoilleen runsasta lihansyöntiä. Pythagoras itse oli kasvissyöjä....
Eduskunnan kansanedustajahaulla löytyi toimittaja, kansanedustaja Jokisen tietoja, mutta ei toista etunimeä, https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/Sivut/910610.aspx. Väinöstä on tietoja hänen puolisoaan käsittelevässä pro gradu-tutkielmassa https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/93781/gradu01298.pdf?seque…, s. 51 kerrotaan Väinön perheestä. Väinön nimeksi annetaan tässäkin kohtaa vain Väinö, sisaruksista osalla on useampi nimi. Väinön isän nimi on tutkielman mukaan Efraim Efraiminpoika Jokinen. Valitettavasti en pystynyt tarkistamaan Kuka on kukin -teoksen tietoja, mutta olen pyytänyt kollegalta apua siihen ja palaan asiaan, jos sieltä löytyy muuta tietoa.
Isä meidän –rukous on luettavissa sloveenin kielellä netistä esimerkiksi sloveeninkielisestä Raamatusta. Rukous löytyy Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeista (Matt. 6:5-15 tai Luuk. 11:1- 13).
https://www.bible.com/fi/versions/1636-znz-ziva-nova-zaveza
Kuvan perusteella on vaikea päätellä, mikä hyönteinen on kyseessä, ja hyönteisten lajinmääritys pelkän ulkonäön perusteella on usein mahdotonta. Mielestäni kuvassa kuitenkin on jokin leppäkerttu. Sami Karjalaisen Suomen leppäkertut -kirjan perusteella kyseeseen voisi tulla joko lehtopirkko, kanervapirkko, ruutupirkko tai kosteikkopirkko.
Sami Karjalainen: Suomen leppäkertut (Docendo, 2020) https://vaasankirjasto.finna.fi/Record/vaasa.1230305
Karjalaisella on myös verkkosivu leppikset.fi, jossa esitellään kaikki Suomen leppäkerttu- eli leppäpirkkolajit ja niiden värimuotoja. Laajempi valikoima kuvia esitellään kirjassa, joka kertoo myös sanalliset tunnistusohjeet ja jossa ovat mukana myös toukat ja kotelot.
Kyseessä voisi olla britti Gerald Durrellin omaelämäkerrallinen kirja Eläimet ja muu kotiväkeni tai sen jatko-osa Eläimellistä menoa Korfussa. Molemmat teokset on käännetty suomeksi ensi kertaa 1970-luvulla. Yleisissä kirjastoissa ne ovat yleensä aikuisten osastolla eläintieteen luokassa, mutta ovat hyvinkin voineet olla koulukirjastossa saatavilla. Kuvauksesi täsmää näihin teoksiin ja ensimmäisestä löytyy ainakin kohtaus, jossa tavataan kultakuoriaisia kasvattava mies.
Kyseessä voisi olla Nikolain ratsuväkiopisto (ven. Николаевское кавалерийское училище, käännetty myös Nikolain ratsuväenopisto tai Nikolajevskin ratsuväkiopisto). Opistossa on opiskellut muun muassa Gustaf Mannerheim. En kuitenkaan onnistunut löytämään siitä kovin paljon tietoa suomeksi. Mikäli osaat venäjää, verkosta löytyy enemmän lähteitä. Finnasta löytyy yksi opistoon liittyvä kirja kirja ja joitain valokuvia.
Lähteet
Mannerheim-museo - Mannerheimin venäläiset rykmentit
nikolain ratsuväkiopisto | Hakutulokset | Finna.fi
Николаевское кавалерийское училище — Википедия (wikipedia.org)
Nimeä Hermione pidetään johdettuna kreikkalaiseen tarupiiriin kuuluvan Hermes-jumalan nimestä. Sillä ei ehdottoman varmasti voi sanoa olevan varsinaista merkitystä. Jotkut lähteet antavat nimelle merkityksiä, jotka liittyvät Hermekseen tai tämän rooliin jumalten sanansaattajana, mutta luotettavaa kielitieteellistä perustaa näillä tulkinnoilla ei ole – paljolti siksi, että myös Hermes-nimen alkuperä ja merkitys ovat yhtä lailla epäselviä.
Lähde:
Patrick Hanks, Babies' names
Marko Palokangas kirjoittaa Kylkirauta-lehdessä 2/2018 Perinnetietoutta -palstalla talvisodan aikana lomia myönnetyn tiukoin perustein ja lukumääräisesti varsin vähän. Rautatieliikenteestä ja -kuljetuksista sota-aikana yleisellä tasolla on kirjoitettu enemmän. Alla listattuna muutamia ehkä keskeisiä lähteitä. Esimerkiksi Pasi Tuunaisen artikkelissa kerrotaan myös lomakuljetusten haasteista Kouvolan-Viipurin rataosalla talvisodan aikana. Suomen Sotahistoriallinen Seura on digitoinut arvokasta muistitietoa sisältävän Kansa Taisteli -lehden sekä sen julkaisemattomien kirjoitusten arkiston. Näistä julkaisemattomista teksteistä löytyi kertomus lomamatkasta Laatokan rintamalta helmikuussa 1940: Kirjoitus_0123.pdf (sshs.fi) ....
