Runo on nimeltään Eriskummalinen kantele ja se kuuluu Elias Lönnrotin kokoamaan Kantelettareen.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamasta teoksesta Kanteletar, elikkä, Suomen kansan vanhoja lauluja ja virsiä (toim. Elias Lönnrot) on ilmestynyt useita painoksia, viimeisin eli 16. painos vuonna 2005.
Raskaudesta, synnytyksestä ja vauvan hoidosta kertovia tietokirjoja:
Kosonen, Laura. Matkaopas synnytykseen ja sieltä takaisin (2018)
Suomalainen vauvakirja. Toimittaneet Katajamäki, Matilda ja Gyldén, Outi (2017)
Rajasaari, Kati. Yhdeksän kuukautta elämästäni : raskausajan päiväkirja (2014)
Meille tulee vauva : opas vauvan odotukseen ja hoitoon. Toimittaneet Hakulinen-Viita, Tuovi ym. (2010)
Odottavan äidin käsikirja. Toimittaneet Sariola, Anna-Paula ym. (2014)
Lisää teoksia voit etsiä muun muassa PIKI-kirjastojen verkkosivuilta:
https://piki.verkkokirjasto.fi/web/arena/haku
Haussa voit käyttää esimerkiksi asiasanoja raskaus, synnytys, vauvat, lastenhoito. Tarvittaessa voit rajata hakutulosta oikealla näkyvästä...
Molempien maiden ajantasainen lainsäädäntö on luettavissa verkossa.
Suomi http://www.finlex.fi
Valitkaa lainsäädäntö ja kirjoittakaa hakuruutuun kirjanpitolaki.
Viro http://www.riigiteataja.ee
Valitkaa otsing ja kirjoittakaa ylimpään ruutuun raamatupidamise seadus
(Teksti on valitettavasti vironkielinen)
Virolainen kirjanpito portaali: http://www.neti.ee/cgi-bin/teema/ARI/Raamatupidamine/
Liiketoiminnan aloittaminen Virossa
Julkaistu: Helsinki : Tuokko Tilintarkastus, 2003
Tehilla-nimestä ei löytynyt kovin paljon tietoa.
Nimen merkitys ja alkuperä on epäselvä. Nimi on mahdollisesti lähtöisin hepreasta. Heprean kielessä sana merkitsee kiitosta ja ylistystä.
Suomessa Tehilla-nimeä annettiin etunimeksi erityisesti 1800-luvun lopulla.
1980-luvun alussa Tehilla-nimisiä oli Suomessa vähän yli sata.
Useimmissa Euroopan maissa nimi on harvinainen.
Nämä tiedot löytyivät Pentti Lempiäisen teoksista "Suuri etunimikirja" ja "Nimipäivättömien nimipäiväkirja".
Tehilla-niminen on myös eräs juutalainen järjestö. Se on vuonna 1982 perustettu epäpoliittinen ja vapaaehtoinen järjestö, jonka tehtävänä on rohkaista ja tukea(myös uskonnolliselta kannalta) eri maissa asuvien juutalaisten paluuta Israeliin.
Tanssilajeja ei yleensä kerrota levykannessa, nuoteissa niitä näkee toisinaan. Oheinen lista perustuu kappaleiden kuunteluun. Kaikkia ei ollut saatavilla juuri mainittuina versioina, joten tuloksissa saattaa olla tulkinnanvaraisuutta.
Yön kukka. SLOW FOX
Pieni lintu. SLOW FOX
Kurjet. TRIOLIFOKSI /SLOVARI
Varjojen yö. SLOW FOX
Ei koskaan vannoa saa. FOKSI
Illan varjoon himmeään. TANGO (Agentsin versio BEAT)
Tuota kulta-aikaa. FOKSI
Kesäni auringotar. SLOVARI
Lapin kultaa. SLOW FOX
Lumikukkien maa. BEGUINE
Tää päivä hääpäivä. VALSSI
Ranskalaiset korot. SLOW FOX / SWING
Kellot moskovan. SLOVARI
Lähtöhetki. VALSSI
Mä putoan. FOKSI
Wikipediasta löytyy hänestä aika paljon tietoa. Tässä linkki:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Florence_Foster_Jenkins Lisää löydät esim tästä linkistä: http://vanha.hum.utu.fi/historia/kh/Arkisto/tapahtumat/juhlakirja/
Googlaamalla löytyy paljon englanninkielisiä linkkejä hänestä.
Olemme käyneet läpi useita oopperaa käsittelevää kirjoja mutta niistä ei valitettavasti ole löytynyt tietoja hänestä. Myöskään Sibelius-Akatemian kirjastosta ei tekemäni haun mukaan löydy tietoja hänestä. Musiikkilehdistäkään ei löytynyt artikkeleita hänestä. Ilmeisesti hänen työnsä erikoislaatuisuuden vuoksi maininnat rajoittuvat lähinnä Internetiin. Hänen levynsä The Glory (????)of the human voice sisältyy kirjaston kokoelmiin, halutessasi voit tarkistaa sen...
Lauri Pohjanpään runo "Kalajuttu" on alkuruno 10-osaisesta sikermästä "Eriskummainen uni merikäärmeestä" ja se julkaistiin ensimmäisen kerran kokoelmassa "Sininen hämärä" vuonna 1933.
"Kalajuttu" löytyy kokonaisuudessaan esimerkiksi teoksista "Lausuntarunoja nuorelle väelle" (toim. Eero Salola, 1949) ja "Viides lukukirjani" (toim. Laurinen, 1955).
Lähteet:
https://finna.fi
https://www.vaskikirjastot.fi/web/arena
Lausuntarunoja nuorelle väelle (toim. Eero Salola, 1949)
Viides lukukirjani" (toim. Laurinen, 1955)
Japanissa on 1600-luvulta peräisin oleva hautamuistomerkki Nikko Toshogu, joka on kuuluisa puuveistoksistaan, joihin kuuluu myös kyselemäsi kolmen apinan ryhmä. Erinomainen ja vapaasti käytettävä kuva löytyy sivulta http://sakamoto.jfpi.or.jp/20/image/nikko_6.jpg
Nikko Toshogu -muistomerkki esitellään englanniksi sivulla http://jin.jcic.or.jp/atlas/architecture/arc04.html
Tämä "Tattarisuon murhiksi" kutsuttu tapaus sattui vuonna 1930, kun eräs autonkuljettaja pysähtyi juomaan suolla sijainneesta lähteestä ja löysi samalla sieltä ihmisruumiin osia. Poliisi ryhtyi tutkimaan asiaa ja selvitti sen seuraavana vuonna.
Ehkäpä paras lähde olisivat aikalaiskirjoitukset tuon ajan sanomalehdistä. Esim. Helsingin Sanomien vanhoja vuosikertoja löytyy pääkirjastosta Pasilasta mikrofilmeinä.
Helsingin Sanomien verkkoversion arkistosta löysin myös seuraavat jutut, joissa kerrotaan lyhyesti tapauksesta:
2.9.2001: Tattarisuon hurja maine alkoi ruumiinryöstöstä.
27.8.1998: Tattarisuolta poliisisurmiin.
27.8.1998: Matkamuistona murha. (tässä on mukana kuva vuodelta 1931)
Lisäksi löysin Kansalliskirjaston (os. Unioninkatu 36,...
Laita tämän palvelun arkistooon sivulla hakulauseelsi nopola sinikka niin saat myös elämäkertatietoa. Toinen sivu:
Etsi myös kirjastosta artikkeli:Tekijä Ala-Risku, Päivi
Nimeke Sinikka Nopola : rytmiä, runoja ja liian paksuja kirjoja. Aikakauslehti Anna ISSN 0355-3035
Vu/vsk/nro/s 2004 ; (42) ; 20 ; 136-138.
Toinen artikkeli: Harjula, Kristiina
Nimeke "Joko sää oot pakastanu persiljas?"
Aikakauslehti Anna
ISSN 0355-3035
Vu/vsk/nro/s 2005 ; (43) ; 46 ; 22-26
Huomautus Haastateltavina lastenkirjailijat Sinikka ja Tiina Nopola
Aiasana lastenkirjallisuus; lastenkirjailijat: henkilöhistoria.
Kielitoimiston sanakirja määrittelee kivenheiton kuvainnolliseksi mitaksi varsinkin. lyhyehkölle etäisyydelle:
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/
Mitään vähimmäis- tai eninmmäismittaa kivenheitolle ei liene määritelty.
Löysin IPhonen ohjeista selityksen: "Vihreä ilmaisin tarkoittaa, että jokin iPhonen appi käyttää joko kameraa tai kameraa ja mikrofonia." Linkki Ohjesivulle
Vihreä pallukka siis tarkoittaa, että puhelin käyttää kännykkäsi mikrofonia (tai videopuhelussa kameraa ja mikrofonia) tai Teams käyttää kännykkäsi mikrofonia. Jos et halua Teamsin käyttävän kameraa, poista kuva käytöstä sovelluksen omilla ohjainkuvakkeilla.
Kiinni otetun (eli 'odottaa noutoa' -tilassa) olevan varauksen noutoaika on tällä hetkellä kymmenen päivää. Noutoaika on määritelty hitaimman (postitse tulevan ilmoituksen) ilmoitustavan mukaan. (Varauksen viimeinen noutopäivä lukee varausilmoituksessa).
Eeva Riihosen Mikä lapselle nimeksi? -kirjan mukaan Elmo on latinan rakastettava, italian kielen suojelija. Elmo on saksan kielessä Elmer-nimen puhuttelumuoto ja italiassa Helmutin tai Erasmuksen lyhenteen Ermon muunnos.
Sinikka ja Tiina Nopola ovat suosittuja ja tuotteliaita kirjailijoita, jotka kirjoittavat sekä yhdessä että erikseen. He kirjoittavat sekä lapsille että aikuisille hyväntuulisia, humoristisia, tapahtumarikkaita kertomuksia, jotka sijoittuvat yleensä nykyaikaan ja "tavalliseen elämään". Kertomukset perustuvat suurelta osin henkilöiden väliseen vuoropuheluun. Risto Räppääjä sekä Heinähattu ja Vilttitossu ovat heidän suosituimpia lastenkirjasarjojaan. Näistä on tehty myös elokuvia ja näytelmiä.
Suomen nuorisokirjailijoiden nettisivulla http://www.nuorisokirjailijat.fi/main.php?s=k&k=83 Nopolat kertovat työstään. Heistä molemmista on olemassa myös artikkeli Wikipediassa. Myös Risto Räppääjästä on tehty oma laaja Wikipedia-juttu....
Pimeä-sanan yhteydessä tavattavat pilkko ja pilkkoinen ('pilkkoinen pimeä') on tulkittu alkusointuun perustuviksi vahvistussanoiksi: pilkkopimeä ja pilkkoinen pimeä tarkoittavat aivan pimeää, täysin pimeää. Alkuperältään pilkko liittynee sanaan pilkottaa, 'näkyä vähän, pilkistää'. Pilkkopimeä on siis täydellistä pimeyttä, jossa pilkottaa pelkkää pimeyttä.
Lähteet:
Suomen kielen etymologinen sanakirja. 3
Suomen sanojen alkuperä : etymologinen sanakirja. L-P
Kielen näyttämisen paheksuttavuus ja epäkohteliaisuus liittyvät eleen "lapselliseen" alkuperään. Kieli työntyy ulos aina, kun pikkulapsi hylkää sille tarjotun ruoan. Tästä yksinkertaisesta alusta, jolla on täsmällinen kohde, se kehittyy yleiseksi hylkäyssignaaliksi ja sitä kautta loukkaukseksi, kun kielen näyttämiseen sisältyy ikään kuin ajatus eleen kohteena olevasta henkilöstä pikkulapsen tasolla olevana, jolle on kommunikoitava tällaisia infantiileja keinoja käyttäen. Sellaisiakin kulttuureja tosin on, joissa kielen näyttämiseen ei sisälly ajatusta loukkauksesta: esimerkiksi joissain Tiibetin osissa tervehditään kieltä näyttämällä.
Lähteet:
Roger E. Axtell, Gestures : the do's and taboos of body language around the world
Desmond...
Karttunen on vanha savolainen sukunimi, jota on esiintynyt alueella jo ainakin 1880-luvulta lähtien. Karttu itsessään tarkoittaa puukapulaa tai kepakkoa. Se on myös kylä Sulkavan ja Puumalan välissä sijaistevalla partalansaarella Etelä-Savossa. Varmaa tietoa siitä, että onko sukunimi muodostettu karttu sanasta vai Kartun kylästä, en valitettavasti löytänyt.
Sukunimipääte -nen on alkujaan itäsuomalainen pääte, joka on ollut käytössä jo keskiajalta lähtien. Alun perin naisten sukunimissä -nen saatettiin korvata -tar/-tär päätteellä. -nen ja sen alkuperäinen muoto -inen ovat päätteitä, joilla muodostetaan sekä substantiiveja että adjektiiveja. Nykysuomessa nen-päätteellä muodostetaan deminutiivimuotoja, eli pienuutta ilmaisevia muotoja,...
Tarinat kuuluvat nk. 'arvoituskertomuksiin', jotka ovat sukua lyhyemmille arvoitusvitseille. Näitä arvoituskertomuksia löytyy mm. teoksista:
- Kilon toinen poliisi : vanhoja ja uusia koululaisjuttuja / toimittanut Ulla Lipponen
(s. 123 alkaen)
- Ota mamma mato : kompatehtäviä / toimittanut Ulla Lipponen
(s. 127 alkaen)
Arvoituskertomusten lisäksi samantyyppisiä ns. 'kompatarinoita' löytyy yllämainitsemistani teoksista. Arvoituskertomuksista on kerrottu tarkemmin kirjassa 'Ota mamma mato : kompatehtäviä' (sivuilla 198-199).
Tarinat kulkevat usein eteenpäin henkilöltä toiselle nimenomaan suullisena kansanperinteenä, nykytarinoina.
