Suomen rahojen arvohintoja voi tarkistaa kirjasta: Suomen rahat arviohintoineen 2008 : keräilijän opas, 10. p. Suomen Numismaatikkoliiton nettisivulta http://www.numismaatikko.fi/ saatte lisätietoa vanhoista rahoista ja niiden keräilystä.
Rahojen arvo määräytyy suurelta osin rahan kuntoluokituksen perusteella. Suomen rahat arviohintoineen - keräilijän oppaasta selviää, että v. 1892 5 pennin kuparirahan hinnaksi arvioidaan kunnosta riippuen 5-400 €, v. 1919 10 pennin kuparkolikko arvioidaan kunnosta riippuen 0-8 €, v. 1940 25 pennin kuparikolikko 0-35 € (nikkelikolikko 0-3 €), v. 1937 20 markan alumiinikolikko 0-90 € ja v. 1909 1 pennin kuparikolikko 0-5 €.
Kultaharkon arvosta en osaa sanoa mitään, sen voi viedä kultasepälle arvioitavaksi....
Kirjasta "Suomi soi 4: Suuri suomalainen listakirja" löytyy singlelistat, jotka on julkaistu v. 1959 n. 1-3 kuukauden välein. Vuodelta 1959 on 8 erilaista listaa, joissa on sekä ulkomaisia että kotimaisia iskelmiä.
Vuoden 1960 "Mitä missä milloin" -kirjassa on artikkeli kauden 1958-1959 suosituimmista iskelmistä ja lista 17:stä suosituimmasta kotimaisesta äänilevystä (siis LP:stä).
Salmiakkia eli ammoniumkloridia on ilmeisesti käytetty jo muinaisessa Kreikassa. Salmiakkimakeisessa ammoniumkloridia on yhdistetty lakritsiin. Sitä ei tiedetä, kuka ensimmäisenä keksi yhdistää nämä aineet toisiinsa.
Lisää aiheesta voit lukea Jukka Annalan kirjasta Salmiakki (2001).
Marla on alkuperältään saksalainen nimi ja se viittaa Marlene nimeeen. Marla nimen merkityksenä mainitaan "puolustaja" ja "nopea".
http://folkname.com/
http://folkname.com/name/16692/Marla
http://vseimena.com/name/10639
Kannattaa ottaa yhteyttä johonkin katsastuskonttoriin ja kysyä asiasta. Netissä löytyy keskustelua esim. hakusanoilla "paperittoman ajoneuvon rekisteröinti". Ohessa myös linkki Ajoneuvohallintokeskuksen antamaan ohjeeseen http://www.trafi.fi/filebank/a/1322478611/327f4fed2259c7846fb5c6de7a2e3…
HelMet-kirjastojen eli Helsingin, Espoon, Vantaan tai Kauniaisten kaupunginkirjaston kirjan voit uusia osoitteessa http://www.helmet.fi. Tarvitset uusimiseen kirjastokorttisi numeron ja korttiin liittyvän nelinumeroisen pin-koodin. Klikkaa pääsivun oikeassa yläreunassa olevaa kohtaa ”Omat tietoni”. Esiin avautuu kirjautumissivu, johon täytyy laittaa kirjastokortin numero ja pin-koodi ja klikata sitten ”jatka”.
Seuraavaksi aukeavan sivun alareunassa löytyy lista lainoistasi. Laita vain rasti niiden lainojen kohdalle, jotka haluat uusia, ja klikkaa aivan sivun alareunasta kohtaa ”Uusi merkityt lainat”. Seuraavalta sivulta uusinta täytyy vielä vahvistaa klikkaamalla ”Kyllä”. Vaihtoehtoisesti jos haluat uusia kaikki lainasi, sinun ei tarvitse...
Nimen Suomi etymologiasta ei ole täyttä varmuutta. Se on ilmeisesti ollut alun perin Suomenlahden ympäristöä ja sittemmin lähinnä Varsinais-Suomea koskeva nimitys ja laajentunut vasta myöhemmin tarkoittamaan koko maata. Sanaa on käytetty jo Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa 1323 nimen Somewesi osana, jolloin se on kuitenkin merkinnyt Viipurinlahden pohjukkaa, jonka suomenkielisenä nimenä vieläkin on Suomenvedenpohja. Varhaisimmissa selityksissä sana on selitetty suon tai suomun johdokseksi, mutta uudempien tulkintojen mukaan se on lainasana. Lainan yhdeksi mahdolliseksi lähteeksi on esitetty kantabaltin maata (merkityksessä ’seutu’, ’alue’, ’valtapiiri’) tarkoittavaa sanaa žemē, josta myös nimet Häme ja saame olisivat peräisin. Toisen...
"Duuni" on stadin eli Helsingin slangin sanastoa. Sen todennäköinen esikuva on ruotsin slangisana "don" (työ), "dona" (tehdä työtä, puuhailla). "Dona" tunnetaan myös suomenruotsalaisten puhekielessä. Wikipedian artikkeli pitää sanaa ruotsalaisperäisenä tarkemmin erittelemättä: " Ruotsin kielestä slangiin saatuja lainasanoja ovat esimerkiksi broidi, duuni, hanskat ja stadi."
Toisen löytämäni teorian mukaan sanan taustalla olisi englannin "to do" (tehdä) tai "doing" (tekeminen). Itse kyllä pidän ruotsia todennäköisempänä, koska standin slangi on pääosin ruotsalaisista ja venäläisistä sanoista ammentanut. Englanninkieliset lainasanat ovat yleensä uudempia.
Heikki Poroila
Sellaista sivustoa ei valitettavasti ole, josta löytyisivät suoraan tunnetut suomalaiset lastenlaulut.
Verkossa on jonkin verran tekijänoikeudellisesti vapaiden lastenmusiikin sävelmien nuotteja, esim. Suomen Kansan eSävelmät -kokoelmassa on 25 kappaletta: http://esavelmat.jyu.fi/tarkennettuhaku.php?uil=
Sivun yleislaji-pudotusvalikosta valitaan Lastensävelmät.
Uudempia, Veikko Juntusen tekemiä lastenlauluja löytyy Oulun kaupunginkirjaston Veikko Juntusen nuotit -kokoelmasta. N. 700 laulun joukossa on 18 lastenlaulua.
http://oulu.ouka.fi/kirjasto/oulunarkki/arkki_kaunokirjallisuus.aspx?te…
Lastenlaulut löytyvät alempaa sivulta kohdasta 3.
Lastenlaulunuottien kattavin lähde on yhä kirjastojen painettujen nuottien kokoelmat. Esim. Outi-...
Runo on Markku Huhdan kynästä. Huhta on julkaissut jo neljä runoteosta omakustanteina, niitä voi tilata esim. hänen omien verkkosivujensa kautta: http://www.runua.fi
Huhta ylläpitää myös Runua-nimistä Facebook-ryhmää: https://www.facebook.com/groups/652270324844753/?fref=ts Löysin kysymäsi runon juurikin tämän Facebook-ryhmän sivulta.
Lisää eteläpohjalaisella murteella kirjoitettuja runoja löytyy esim. seuraavista teoksista:
Anitta Takala-Secka: Rakkaudesta suhun
Eeva Kontiokari: Seittemää sorttia
Maire Loppi: Päläkähröksiä
Arto Juurakko: Syränvalakia
Muita murrerunoja puolestaan edustavat mm.
Kalle Väänänen: Sanarrieskoo (savolaismurteet)
Heli Laaksonen: Pulu uis(lounaismurteet)
Helvi Airo: Elämänunta ja unielämeä (Sysmän murre)
Asko...
Kuvataiteilijoiden matrikkeleista ei löytynyt kuin yksi Nuuttila-niminen taiteilija eli mainitsemanne Väinö Viljami Nuuttila. Kyseessä saattaisi kuitenkin olla kaipaamanne W. Nuuttila, sillä vuonna 1972 ilmestyneessä Kuvataiteilijat teoksessa hänen nimensä esiintyy muodossa Wäinö Wiljami Nuuttila. Vuoden 1986 vastaavassa teoksessa nimi on muodossa Väinö Viljami.
Nuuttila on syntynyt vuonna 24.12.1899 Elimäellä.
Nuuttilan teoksia on ainakin Hämeenlinnan ja Imatran taidemuseoissa, Suomen valtion ja Helsingin kaupungin kokoelmissa.
Taiteilijan signeeraustavoista voisi tiedustella myös taidemuseoista, joiden kokoelmissa hänen töitään on.
http://www.hameenlinna.fi/taidemuseo/index.php
http://www.ekarjala.fi/museot/imatra/imatran_taidemuseo....
Viola-tietokanta kertoo, että kysymäsi CD-levy on olemassa. Se on itse asiassa ilmestynyt alun perin C-kasettina vuonna 1988. CD-versio on julkaistu 2004 tai 2005, sillä tiedot näyttävät vaihtelevan. Tarkemmat tiedot levyn sisällöstä löydät Viola-tietokannasta osoitteesta https://finna.fi etsimällä levyn nimellä ”Lapinlasten lauluja”.
Hei,
Netissä on paljon maailman karttoja, tässä muutama linkkivihje:
http://www.mapquest.com/ - täältä löytyy linkki World Atlas
http://www.lib.utexas.edu/Libs/PCL/Map_collection/world_maps.html
ja lisää Makupalojen sivuilla http://www.makupalat.fi/maantiet.htm#kartat
Mikäli tarkoitit karttakirjoja, niitä löydät lähimmästä kirjastostasi
Nimi Beda on anglosaksilainen nimi ja tarkoittaa naissoturia. Käytössä esim. Ruotsissa, Sveitsissä ja Saksassa. (Riihonen, Eeva: Mikä lapselle nimeksi). Varhaiskeskiajan suurimpia oppineita oli englantilainen Beda, josta on käytetty lisänimeä "kunnianarvoisa". Suomessa Bedan toi kalenteriin Mikael Agricola rukouskirjassaan 1544. Beda oli mies, mutta jostain syystä hänen nimensä on meillä muuntunut naisen nimeksi. (Lempiäinen, Pentti: Nimipäivättömien nimikirja).
Väestörekisterikeskuksesta nimipalvelusta www.vaestorekisterikeskus.fi selviää, kuinka paljon nimen haltijoita on Suomessa. Sieltä näkyy mm., että Vladja-nimisiä on Suomessa vain yksi naishenkilö. Nimikirjoistamme ei löytynyt tietoa tämän nimen alkuperästä, mutta osoitteessa...
Solja nimeä on esiintynyt Suomessa 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Ilmeisesti nimi juontaa juurensa vanhasta Sääksmäen Rapolassa tunnetusta hämäläisestä paikannimestä Soljala. Soljaa on pidetty vanhana suomalaisena henkilönimenä. Oletetaan, että Solja on hämäläinen asu muinaissuomalaisesta miehennimestä Sotia. Paikannimenä Soljaa esiintyy asiakirjoissa monilla paikkakunnilla 1500-luvulta lähtien.
Lähde: Vilkuna, Kustaa: Etunimet. Otava.
Erilaisista etunimien historiaa käsittelevistä kirjoista ja vastaavilta nettisivuilta ei valitettavasti löydy yksiselitteistä tietoa Adalmiina-nimen alkuperästä ja nimipäivästä. Mahdollisesti nimi on sadun kirjoittajan Topeliuksen muodostama. Nimen alku kuitenkin on muinaisaksan adal-, adel-, joka tarkoittaa 'jaloa, jalosukuista' ja joka on varsin tavallinen saksalaisperäisissä nimissä, esim. naispuoliset Adelgunde, Adelheid, Adelhilde, Adalberta, Adelie, miespuoliset Adalbero, Adalbert, Adalfried (Alfried), Adalger (Elger). Loppu sitten olisi tuttu Miina, joka on lähtöisin Vilhelmiinasta (miespuolinen vastine Vilhelm). Nimipäiväksi Adalmiinalle voisi edellisen perusteella ajatella (alkuosan mukaan) 16.12. (Aada, Ada), 27.7. (jonka Heidi...
Kysymykseesi on vastattu palvelussamme jo aikaisemmin, tässä suorat linkit vastauksiin:
http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?questionID=3232519e-b…
http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?questionID=c9d744d5-5…
http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?questionID=298978ac-c…
Härmän Kustaa eli oikeammin Härmän Kuustaa on oikealta nimeltään Vilho E. Koskimäki. Pohjalainen-lehden syntymäpäiväartikkelin mukaan hän täytti 23.8.1989 75 vuotta eli hän olisi syntynyt 23.8.1914. Koskimäki on syntynyt Kauhavalla. Hänen esikoisteoksensa on romaani Veijareitten matkassa, joka ilmestyi vuonna 1953. Toinen kirjakielinen proosateos oli Pako pimeään, jonka ilmestymisvuosi oli 1965. Koskimäki on kirjoittanut myös kaksi näytelmää. Siviiliammatiltaan V. E. Koskimäki oli nimismies, viimeksi hän toimi Ylistaron ”fallesmannina”. Härmään Kustaan kirjallista työtä on rinnastettu Vaasan Jaakoon pohjalaisen huumorin kyllästämiin murrepakinoihin.
Jatkosodan aikana Koskimäki oli rintamakirjeenvaihtajana Pohjois-Lapin rintamalla sekä...
