Pääsääntöisesti Suomen kirjastot ovat avoimia kirjastoja, jotka ovat kaikkien kansalaisten käytettävissä, näin myös siis Aalto-yliopiston kirjastot ja muut korkeakoulukirjastot. Samoin on laita erikoiskirjastojen, joihin Eduskunnan kirjasto kuuluu.
Kirjastoilla on omat korttinsa. Kortin saat käydessäsi kirjastossa. Ota mukaan henkilötodistus.
http://lib.aalto.fi/fi/
http://lib.eduskunta.fi/Resource.phx/kirjasto/index.htx
http://monihaku.kirjastot.fi/fi/
Tavoitteena lienee siis löytää Straussin tekijänoikeudellisesti vapaasta sävellyksestä esitys, joka on myös ehtinyt tekijänoikeudellisesti vapaaksi. Lakihan muuttui marraskuussa siten, että entinen 50 vuotta pidentyi 70 vuodeksi. Sitä ei kuitenkaan sovelleta taannehtivasti, joten vuotta 1964 vanhemmat äänitykset ovat tältä osin vapaita.
Syynä siihen, ettei kirjastojen tietokannoissakaan yleensä ole alkuperäistä levytysvuotta, on yksinkertaisesti tiedon puute. Monen vanhemman levytyksen kohdalla tämä tieto on pysyvästi kadonnut ja vielä useamman kohdalla julkaisija ei ole tietoa vaivautunut levyn tietoihin lisäämään. Siksi vain osa levytyksistä pystytään kohtuullisella vaivalla täsmentämään ajallisesti.
HelMet-tietokannassa on kaksi keinoa...
Ammattinetistä osoitteesta http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/196_ammatti löytyy hiukan kuvausta kirjastovirkailijan työnkuvasta.
Työn tarkka sisältö riippuu kuitenkin aika paljon kirjastosta, ja toki henkilö itsekin voi vaikuttaa siihen, millaisia tehtäviä saa työssään. Esimerkiksi Helsingin kaupunginkirjastossa vain harva kirjastovirkailija luetteloi aineistoja. Toisaalta oma työnkuvani kirjastovirkailijana on hyvin laaja verkkotietopalvelusta lukupiirin vetämiseen ja kirjavinkkauksesta hankittavan aineiston valintaan. Työtehtäviä ei siis oikein ole mahdollista luetella tyhjentävästi.
Mirjami Läheenkorvan runo Kun valvoin yössä huhtikuun sisältyy Lähteenkorvan runokokoelmaan Kuin kukat ja linnut vuodelta 1968 (Gummerus).
Saatte runon sähköpostiinne.
https://www.vaskikirjastot.fi/web/arena
Lähteenkorva, Mirjami: Kukin kukat ja linnut (Gummerus, 1968)
Nimikirjaimet I. T. on esimerkiksi venäläisellä Ivan Turgenevilla (1818 - 1883). Myös runoilija ja näytelmäkirjailija Ilpo Tiihosen (s. 1950) nimikirjaimet ovat I. T., samoin näytelmäkirjailija Ilpo Tuomarilan (s. 1948). Toimittaja Ilmari Turja (1901 - 1988) kirjoitti näytelmiä, murrejuttuja ja pakinoita. Japanilaiselta runoilijalta Ishikawa Takubokulta (1886 - 1912) on suomennettu yksi runokokoelma (Syötäviä runoja, 2002).
Voitte lukea lisää kirjailijoista ja heidän tuotannostaan esimerkiksi Kirjasammosta, johon on linkki alla.
http://www.kirjasampo.fi/
Näytelmä on Nikolai Erdmanin Eläköön itsemurhaaja - elämä on ihanaa! Sen on suomeksi julkaissut Näytelmäkulma 1990-luvulla. Sen on julkaissut myös Työväen näyttämöiden liitto vuonna 1969 nimellä Elämä on ihanaa: viisinäytöksinen huvinäytelmä. Alkuperäinen venäjänkielinen nimi on Samoubijtsa.
Näytelmä on julkaistu vain näytelmämonisteena. Uudempi versio on Teatterikorkeakoulun kirjastossa ja vanhempi Oulun yliopiston kirjastossa.
https://finna.fi
Juhani Mattila on tehnyt teoksen Ujoudesta, yksinäisyydestä. Tässä on useita esimerkkejä, millaiselta ujous tuntuu, mutta ei testiä.
Vuonna 1978 on ilmestynyt Philip G. Zimbardon Ujous : mitä ujos on : mitä ujoudelle voi tehdä. Teoksessa on on Stanfordin yliopiston kyselylomake ujoudesta kärsiville.
Netissä on ilmaisia testejä, esimerkiksi http://mastersocialanxiety.com/free-social-anxiety-tests/ . Näistä yhdessä mainitaan edellisen teoksen tekijä Zimbardo. Testi on nimeltään: The Henderson/Zimbardo Shyness Questionnaire .
Viime aikoina ovat suosittuja olleet, ehkä ujouttakin sivuavat aiheet: tunnelukot, erityisherkkyys ja introvertit.
Tunnelukoista on kirjoittanut mm. Kimmo Takanen: Tunne lukkosi. Tunnelukkotestit ovat kirjat lisäksi...
Päivälehden arkisto auttaa tutkijoita Sanoman ja median historiakysymyksissä http://www.paivalehdenarkisto.fi/, yhteystiedot löytyvät täältä http://www.paivalehdenarkisto.fi/yhteystiedot/ . Kysyin asiaa arkistosta ja he kertoivat, että sitä on siellä selvitetty useaan kertaan, mutta eivät halunneet vastata tätä kautta, vaan pyysivät kysyjää ottamaan yhteyttä sinne suoraan. Selailin teosta Kadonneet kirjaintyypit : suomalainen kirjainmuotoilu 1920-1985 / Markus Itkonen , mutta sieltä ei löytynyt tietoa Helsingin Sanomien logosta. Lähetin myös kyselin Helsingin Sanomien toimitukseen, mutta sieltä ei vastattu lainkaan.
HSL:n matkakortilla voi lainata aineisto joissakin HelMet-kirjastoissa Espoossa (Tapiola ja Sello), mutta tällöin lainaaminen edellyttää sitä, että matkakortin tiedot on merkitty lainaajarekisteriin.
Helsingissä ainoastaan Suomenlinnan kirjastossa voi lainata HSL:n matkakortilla, mikäli kortin omistaja on merkitty omatoimikirjaston käyttäjärekisteriin. Omatoimikirjastoa voivat käyttää Suomenlinnan asukkaat.
HSL:n matkakortin käyttöä kirjaston aineiston lainaamiseen kokeiltiin vuonna 2013 Kallion kirjastossa ja Kirjasto 10:ssä. Käyttöä ei kuitenkaan jatkettu.
http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Uutispalat/Kirjastokort…
Uusia e-kirjoja tulee tarjolle ympäri vuoden, kuten painettujakin kirjoja. Eli e-kirjastoon tulee jatkuvasti uusia teoksia luettavaksi.
Kirjojen lisenssit ovat voimassa yleensä vuoden kerrallaan, ja siten ne pysyvät valikoimissa vuoden. Jos kirja on ollut erittäin suosittu, lisenssi voidaan uusia. Vuoden voimassa oleva lisenssi on yleisin e-kirjalle myönnettävä lisenssi, mutta joillakin teoksilla lisenssi määritellään lukukertojen mukaan. Tällöin kirja säilyy e-kirjastossa esimerkiksi niin kauan, kunnes sitä on luettu 100 kertaa.
E-kirjakokoelmat vaihtelevat kirjastoittain kuten tavallisetkin kirjakokoelmat, mutta suuri osa Suomen kunnista on liittynyt (tai tulee liittymään) yhtenäiseen valtakunnalliseen e-kirjastoon.
Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton sivuilta löytyy kattavasti tietoa alalla työskentelystä ja palkkauksesta. https://www.sktl.fi/kaantaminen_ja_tulkkaus/
SKTL:sta kerrottin myös, että kääntäjät ja käännettävät tekstit valitaan kustantamoissa. Kääntäjät valitaan käännösnäytteiden perusteella, joita voi lähettää eri kustantamoille.
Suoraa vastausta siihen mille kustantamoille käännösnäytteitä kannattaa lähettää en löytänyt.
ammattinetti.fi sivuilla kerrotaan, että freelance-kääntäjien palkkaus voi määräytyä tunti- tai urakkaveloituksena.
Voit kysyä lisää SKTL:sta: kirjallisuudenkaantajat(at)sktl.fi
Jarmo Leppiniemen kirjasta Hyvä tilinpäätöskäytäntö, 1999, löytyy hyvä perusohje. Kirjan saatavuustiedot pääkaupunkiseudulla saat Plussa-tietokannasta osoitteesta http://www.lib.hel.fi/. Osoite http://Helecon.hkkk.fi/ENTERPR/links/ ohjaa sinut Helsingin kauppakorkeakoulun sivuille, jossa on runsaasti tietoa, linkkejä ja esimerkkejä toimintakertomuksista.
Sinuhe Egyptiläisestä löytyy paljon kirjoituksia ja analyyseja. Hyvä Waltari-tutkija on Ritva Haavikko, joka on kirjoittanut runsaasti Mika Waltarista ja hänen kirjoistaan. Teoksessa Historiallisen romaanin teoriaa ja käytäntöä Georg Lukácsista Umberto Ecoon (toim. Markku Ihonen ja Liisa Saariluoma, 1986) on myös Ritva Haavikon artikkeli: Sinuhe Egyptiläinen Mika Waltarin historiallisten romaanien perustyyppinä. Artikkeli on kyllä pitempi kuin 1 tai 2 sivua, mutta mielenkiintoinen. Artikkelin lopussa on lähdeluettelo, jonka avulla voi löytää lisää mielenkiintoisia kirjoituksia Sinuhesta.
Internetissä osoitteessa http://www.koulukanava.fi/aidinkieli/kirjallisuus/sinuhe/index.htm on Sinuhesta kertovat hyvät ja ytimekkäät verkkosivut.
Helsingin kaupunginkirjasto myöntää kirjastokortin kaikille Suomessa pysyvästi asuville, eikä käyttöoikeutta myöntämisen jälkeen valvota tai rajoiteta. Kadonneen kortin tilalle ei kuitenkaan saa uutta korttia ja siihen liittyvää PIN-koodia käymättä jossain HelMet-kirjaston pisteessä kuvallisen henkilöllisyystodistuksen kanssa. Eli Helsingissä täytyy kyllä ainakin piipahtaa, jos kortti on kadonnut. Kortteihin liittyviä tietoja ei turvasyistä käsitellä puhelimitse eikä sähköpostitse. Jos kortti on edelleen voimassa, sen uusiminen ja PIN-koodin lisääminen ovat vaivaton operaatio.
Heikki Poroila
Jos lainaamastasi kirjasta ei ole varausta ja uusintakerrat ovat täynnä niin palauta aineisto asiakaspalvelussa niin saat sen heti takaisin ja lainatuksi. Se on henkilökunnalle nopeampaa kuin käydä läpi palautusautomaatilla palautettua aineistoa ja etsiä uudelleen lainaan haluamaasi teosta. Mitään karenssia ei ole aineistolla, josta ei ole varauksia.
Tieteen Kuvalehden ja Wikipedian mukaan epikantusta eli mongolipoimua esiintyy mm. itäaasialaisilla eli myös japanilaisilla.
https://tieku.fi/ihminen/miksi-aasialaisilla-on-vinot-silmat
https://en.wikipedia.org/wiki/Epicanthic_fold
Kyseessä on H. C. Andersenin satu Villijoutsenet. Sen on julkaissut suomeksi mm. Otava vuonna 1990, Lasten keskus 1985 ja WSOY 1992 kokoelmassa Rudolf Koivun satuja ja tarinoita.
Oletan että tarkoitat tarinalla kaunokirjallista teosta. Kaunokirjallisen teoksen tekijä saa päättää, saako hänen teostaan muunnella siis esim. kääntää toiselle kielelle. Kaunokirjallisen teoksen kääntämiselle ei ole virallisia vaatimuksia, mutta asiakirjoille ja tieteellisille julkaisuille vaatimuksia on enemmän.
Kääntäjä voi suorittaa työtä toiselle eri tavoilla. Moni kääntäjä toimii esimerkiksi itsenäisenä yrittäjänä omalla toiminimellä. Mitään vaatimusta käyttää nimenomaan yrityksen palkkaamaa kääntäjää ei ole. On huomioitava kuitenkin, että kääntäjällä on tekijänoikeuksia kääntämäänsä teokseen. Kääntäjälle maksettava korvaus käännöksestä ja tekijänoikeudesta voidaan sopia osapuolten kesken. Kaunokirjallisuuden kääntäminen tapahtuu...
Helsingin pääkirjaston varastossa on Suomen asetuskokoelmasarjaan (nyk. säädöskokoelma) kuuluva Suomen sopimukset vieraiden valtioiden kanssa vuodelta 1921 (ei valitettavasti näy tietokannassa). Siinä on mukana artiklaan 23 kuuluva liite, jossa on luettelo luovutettaviksi määrätyistä aluksista.
Eduskunnan kirjastosta (http://www.eduskunta.fi/kirjasto) sopimukset liitteineen löytyvät myös, mutta sielläkään ne eivät ole heti valmiina, vaan on varauduttava siihen, että ne haetaan varastosta, mihin saattaa mennä pitempi aika kuin kaupunginkirjaston pääkirjaston varastosta noutoon, joka kestää vain joitakin minuutteja. Toisaalta Eduskunnan kirjastossa on sangen täydellinen kokoelma kaikkea Suomen valtiota koskevaa dokumenttia.
