'Kun mummot kuolevat' löytyy Kilven teoksesta nimeltä Animalia. Netissäkin se on: http://www.transpoesie.eu/poems.php?doc_id=399. Eeva Kilven runokirjassa Kiitos eilisestä löytyy neljäsäkeistöinen runo nimeltä 'Isoäiti'. Se olisi aika sopiva tilanteeseen. Nämä ovat tietysti makukysymyksiä, mutta olisi ehkä parasta mennä johonkin kirjaston selailemaan runokirjoja tai esimerkiksi näitä isoja värssykirjoja, joista löytyy runoja, värssyjä: Suuri Värssykirja, Elämäsi matkalle. Ajatuksia arkeen ja juhlaan, iloon ja suruun sekä Elämänviisauden kirja. Helsingissä nämä löytyvät luokasta 171.
Osoitteesta http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=510&ref=2316 löytyvässä Matti Larjavaaran artikkelissa ”Kieli, kohteliaisuus ja puhuttelu” kerrotaan, että teitittely oli vallassa ainakin 1960-luvulle asti. Eroja on kuitenkin ollut maantieteellisesti: Itä-Suomessa teitittely ei ollut niin vahvaa kuin Länsi-Suomessa, jossa Larjavaaran mukaan ”lapset teitittelivät vielä jokin aika sitten vanhempiaan ja jopa vaimot miehiään”. Jos kirja siis sijoittuu Länsi-Suomeen, vanhempien teitittely ei ole kovin kaukaa haettua.
Heikki Paunosen artikkeli ”Kun Suomi siirtyi sinutteluun : suomalaisten puhuttelutapojen murroksesta 1970-luvulla”, joka on ilmestynyt kokoelmassa ”Kielellä on merkitystä” (Suomalaisen Kirjallisuuden...
Kyseinen katkelma löytyy suomennoksesta ”Kadotettu paratiisi” sivulta 14. Yrjö Jylhän suomentamana koko kohta menee seuraavasti:
”Käy eellä julma Moolok tahrattuna
verellä ihmisen ja kyynelillä,
joit’ itki vanhemmat, kun tulipätsiin
laps uhrattiiin ja rummun pärinään
sen huuto hukkui.”
Sana ”Moolok” on suomennoksessa kursivoituna.
Kyseessä on ilmeisesti Pelastakaa lapset ry:n julkaisemalla äänilevyllä ”Laula, äiti” (1972) oleva E. Tarpilan säveltämä ja sanoittama ”Kehtolaulu”. Tuota levyä ei näytä olevan juuri muualla kuin Kansalliskirjastossa.
Valitettavasti laulun sanoja tai muita levytyksiä ei näyttänyt löytyvän mistään tutkimistani tietokannoista. On toki mahdollista, että sanat olisivat jossakin vanhassa laulukirjassa, jonka sisältöä ei ole luetteloitu kunnolla, mutta tämän enempää tietoa en onnistunut löytämään.
Helppokäyttöinen on -inen-loppuinen yhdysadjektiivi eli kaksiosainen adjektiivi. Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uuden kielioppaan (2007) mukaan sanaa voidaan taivuttaa komparatiivissa sekä muodossa helpompikäyttöinen että helppokäyttöisempi. Vain merkitykseltään erikoistuneista adjektiiveista käytetään ainoastaan sellaista muotoa, jossa jälkiosa taipuu. Näistä esimerkkejä ovat hellävaraisempi (EI hellempivarainen) tai paksunahkaisempi (EI paksumpinahkainen).
Lähteet:
Itkonen, Terho & Sari Maamies (2007): Uusi kieliopas. 3. tark. painos. Helsinki, Tammi.
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1809780__Suusi%20kieliopas…
Iso suomen kielioppi, toim. Auli Hakulinen et al. (2004). Helsinki, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
http://...
Emme ehdi tarkistamaan levyjen kuntoa jokaisen palautuksen yhteydessä. Siksi olisi toivottavaa, että asiakkaat ilmoittaisivat, jos levyt eivät toimi. Sormenjäljet voi poistaa levyistä kotonakin vaikka linssiliinalla. Naarmut saamme poistettua kirjastossa hiontalaitteella.
Muumimania -blogin mukaan Millenium -mukin mediaanihinta on noin 250€. Mediaanihinnat on laskettu huuto.net:issä myytyjen mukien myyntihinnoista.
http://muumimania.blogspot.fi/p/hintaseuranta.html
Aamulehden logolla varustettu Millenium -muki oli taasen myyty ihan äskettäin 421€:lla. https://www.huuto.net/kohteet/arabian-muumimuki-millenium--v-1999---200…
Kysymiäsi temejä käytettiin vanhoissa yliopistollisissa väitöskirjoissa. Praeses (preeses) on opinnäytteen (etenkin väitöskirjan) ohjaaja. Resp. (respondentti) on opinnäytteen (etenkin väitöskirjan) puolustaja. Määritelmät ovat SKS:n Biografiakeskuksen sivuilta (Matrikkelissa esiintyviä lyhenteitä ja termejä) osoitteessa http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?p=10.
Sanat tulevat latinan kielestä. Sanakirjan mukaan prae-ses on mm. edessä istuva, joko suojatakseen tai ohjatakseen. Re-spondeo merkitsee mm. vastata.
Seuraava lainaus on sivustolta Filosofia.fi osoitteessa http://filosofia.fi/suomalainen_filosofia/bibliografia/tietoa. Sen mukaan kyseiset merkinnät ovat tuttuja Turun Akatemian ajan väitöskirjakäytännöstä (vuoteen 1828...
Iacoccan elämäkerrat Iacocca: autoelämäkerta http://luettelo.helmet.fi/record=b1308735~S9*fin
ja Suoraa puhetta
http://luettelo.helmet.fi/record=b1308741~S9*fin
ovat saatavana Pasilan kirjavarastosta.
Jos näistä ei löydy vastausta kysymykseesi, voit koettaa ottaa häneen yhteyttä hänen kotisivujensa kautta
http://www.leeiacocca.com/contact-me/index.aspx
Judith E. Kingin teoksessa ”Seals of the world” (Oxford University Press, 1983) kerrotaan, että aikuisen mursun nahka on paksuudeltaan 2–5 cm. Kaulan tienoilla nahka voi olla vieläkin paksumpaa. Nahan alla on vielä keskimäärin 6–7 cm:n paksuinen rasvakerros, joka olla paksuudeltaan suurimmillaan jopa 15 cm.
Helsingin kaupunginkirjastoon on vaikea päästä ainakaan vakituiseen työhön ilman alan koulutusta. Osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130406 löytyvä kirjastoasetus määrää, että 70 %:lla henkilökunnasta on oltava kirjastoalan koulutus. Toki kirjastossa on töissä myös esimerkiksi tietotekniikka-alan osaajia, jotka eivät tee varsinaisia kirjastotöitä vaan hoitavat kirjaston tekniikkaa.
Harjoittelijaksi kirjastoon on mahdollista päästä, jos opiskelee sopivaa alaa. Esimerkiksi Pasilan kirjastoon on otettu datanomiopiskelijoita harjoittelijoiksi, koska he pystyvät opastamaan asiakkaita tietokoneongelmissa. Myös työkkärin kautta voi päästä harjoittelijaksi tai työllistetyksi kirjastoon. Kirjastoon otetaan myös tavallisesti...
Kannattaa olla yhteyksissä tosiaan Suomen merimuseoon Kotkassa (Museoviraston alaisuudessa). Vaikket löytäisi heidän kokoelmistaan tarvittavia teoksia, osaavat he kuitenkin neuvoa sinua eteenpäin. Varmaan olet käynitkin heidän/kirjaston kotisivuillaan: http://www.nba.fi/fi/museot/suomen_merimuseo/kokoelmat/kirjasto. Kaakkuri tietokannasta pystyy itsekin etsimään kirjallisuutta. https://kaakkuri.amkit.fi/vwebv/search?searchArg=navigointi+historia&se…
Kirjassa Kasvit Suomen luonnossa (Vuokko & Peiponen, 2007) kerrotaan, että useimmat hyönteiset eivät näe punaista väriä. Värikkäiden terälehtien tehtävänä on houkutella hyönteisiä pölyttämään kukkia, ja tästä syystä punaisia kukkia ei luonnossamme juuri ole. Punaiset luonnonkukat ovat enimmäiseen violettiin vivahtavia, ja niissä on hyönteisten houkuttelijana lisäksi usein ultravioletti sävy, jota ihminen ei näe. Väri on siis tärkeä kukkien eloonjäämisen kannalta.
Vuokon & Peiposen mukaan Suomen luonnon punaisin kukka on ketoneilikka. Sitä kuitenkin pölyttävät päiväperhoset, jotka pystyvät näkemään punaisen värin.
Kirja Kukat väri väriltä (WSOY, 2005) listaa paljon punaisia luonnonkukkia, mutta kirkkaanpunaiset jäävät siitäkin...
hei, tässä olisi tärkeätä tietää, mitä kuvasta voi päätellä. Jos kuvassa todella näkyy avoinna oleva kirjaston ovi ja sieltä tulevat kansanedustajat, silloin he ovat siellä käyneet. Muuten luulen, että he vain ryhmittyvät jonoon kirjaston edessä. Saattaa tietysti olla, että tilaisuus on viivästynyt ja joku kansanedustajista on mennyt kirjastoon ihan kuluttamaan aikaa.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan Sukunimet-kirjan mukaan Kirves-sukunimi on tosiaan tunnettu juuri Laatokan Karjalassa, mm. Lumivaarassa, Jaakkimassa ja Sortavalassa. Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelun mukaan Kirves on tai on ollut sukunimenä 596 suomalaisella:
http://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/default.asp?L=1
Tarkempia tietoja suvusta ei yleisen kirjaston lähteiden kautta löytynyt. Tietoa sukututkimuksen lähteistä löytyy Arkistolaitoksen ja Sukututkimusseuran kautta:
http://www.arkisto.fi/se/aineistot/apuvaelineet/sukututkimus-2
http://www.genealogia.fi/
Levä-sanalla ei ole vastineita suomen sukukielissä. Kaisa Häkkinen kirjoittaa Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa (2004) näin: ”Sanaa on aiemmin epäilty vanhaksi germaaniseksi lainaksi, joka kuuluisi yhteen muinaisnorjan limaista vesikasvia merkitsevän slý-sanan kanssa, mutta todennäköisemmin sana on samaa juurta kuin levällään tai leveänä olemiseen viittaava levä-vartalo.”
Levä-vartalo ei esiinny itämerensuomessa itsenäisenä sanana vaan esim. sanoissa levällään ja levälleen. Sanavartalo on arvioitu vanhaksi germaaniseksi lainaksi, ja alkumuodoksi on rekonstruoitu *lewā, jota edustaa mm. islannin ljá ja norjan ljó. Ne merkitsevät niitettyä, mutta vielä levällään olevaa heinää. Häkkisen mukaan lainaselitys on mahdollinen, mutta...
Kyseisessä kirjassa ei valitettavasti ole kaipaamaasi sitaattia, vaikka siellä on muutamia poimintoja Thatcherin puheista. Muutama muu ulkopoliittinen lausahdus mainitaan kyllä ja tekstissä kerrotaan Thatcherin suhteesta Yhdysvaltoihin.
Rajalan kirjassa on pikaisen selailun perusteella sitaatteja suurin piirtein kaikilta merkkihenkilöiltä, joista kirjassa kerrotaan.
Tällä hetkellä Vaskin omissa tiedoissa ei pysty muuttamaan osoitettaan. Asia on kyllä työn alla ja myöhemmin onnistuu. Tällä hetkellä voit ilmoittaa osoitteenmuutoksen paikan päällä omassa kirjastossasi, soittamalla kirjastoosi tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen vastaanotto.kaupunginkirjasto@turku.fi.
Turun pääkirjasto, vastaanotto puh. 02 2620 624
