Mistä löytyisi tämä "Mummon silmälasit"- runo? Osaan sen melkein, mutta loppupuolelta puuttuu pari riviä.
Asui eukko ennen muinoin perukoilla pohjanmaan.
Kanssaan tyttö pikkuruinen matalassa majassaan.
Liisa oli tytön nimi, viisi kesää nähnyt , vaan
vielä peukaloa imi, muttei surrut tapojaan.
Kerran mummo naapurihin hetkiseksi pyörähtää.
Silloin oivan tuuman keksi pikku Liisan pikku pää.
Mummon silmät nouti heti, pani nenän nypylleen.
Opin ryppyyn otsan veti, tarttui taiten aapiseen.
Luku luisti mainiosti, kohta tunsi iin ja oon,
mutta kova onni kosti, kirpos silmät permantoon.
Voi, nyt tuli paha , mitä mummo sanookaan.
Mistä uusihin nyt raha, nyt mä tuhma torat saan.
Tuli mummo, murhemielin näki tapaturman tään,
muttei katsehin ei kielin soimaa sydänkäpyään.
......tästä puuttuu pari riviä...
Loppu meni jotenkin niin, että mummo ei enää tarvinnutkaan laseja, koska:
Silmiksensä saanut oli Liisa tyttösen.
Vastaus
Runon on kirjoittanut Minna Krohn. Runosta löytyy kaksi versiota.
Versio nimeltä Silmälasit poikkeaa kysyjän muistamasta tekstimuodosta vain vähän. Tämä versio on kirjassa nimeltä Kotipiirin kirja, joka löytyy Helsingin Pasilan kirjaston keskusvarastosta.
Enemmän poikkeava tekstiversio nimeltä Lasisilmät löytyy Minna Krohnin vuonna 1883 julkaisemasta kokoelmasta Pääskysen liverryksiä lapsille (Helsingin Pasilan kirjaston keskusvarastossa). Tämä versio löytyy myös kirjasta Pieni aarreaitta 3, jota saa monesta pääkaupunkiseudun kirjastosta.
Runoa on kysytty aiemminkin. Tuolloinen vastaus oli seuraava (löytyy kysymysarkistosta esim. hakusanalla krohn minna):
"Runon on alunperin kirjoittanut Minna Krohn, ja se on ilmestynyt kokoelmassa Pääskysen liverryksiä lapsille, vuonna 1883.
Runo löytyy lastenrunokokoelmasta: Pieni aarreaitta 3, s. 85, jossa sen nimi on Lasisilmät, ja se alkaa sanoilla Pohjanmaalla kaukaisella asui vanha eukkonen... ja tytön nimi on runossa Stiina. Siinä on 11 säkeistöä.
Runosta on olemassa myös versio nimellä Silmälasit, joka löytyy mm. kirjasta Törnudd, Aksel: Koulun laulukirja. 1920. Siinä on 5 säkeistöä ja sanat alkavat: Asui eukko ennenmuinen perukalla Pohjanmaan...
Voit saada kirjoja kaukolainaksi, ellei niitä ole omassa kirjastossasi."
Kommentit
Tuli mummo, murhemielin näki tapaturman tään, muttei katsehin ei kielin soimaa sydänkäpyään. Otti oman kullanmurun sylihinsä hellästi, sulopuheloilla surun lempeästi lievitti.
Nyt ei enää raamattuaan lukea tuo mummo nää, silmiksensä tullut hälle onpi Liisan pikku pää.
(Opittu äidiltä, synt. 1915, kuoli 2010)
Rakas anoppi luki tytöillemme tätä ruinoa ja siitä tuli rakas runo myös heille!
Kiitos!Pirkko Nivalasta
Tämä runo kopioitu suoraan kirjasta Koti ja kotipiiri, Maalaiskansakoulun Lukukirja 1, vuodelta 1923.
Silmälasit
Asui eukko ennen muinoin
perukalla Pohjanmaan,
toisna tyttö pikkuruinen
matalassa majassaan.
Liisa oli tytön nimi,
viisi kesää nähnyt vaan,
vielä peukaloa imi
eikä surrut tapojaan.
Tukalinta tulla aikaan
oli ääress' aapisen.
Kuinka monet kerrat saikaan
muistutella mummonen?
Lelut, leikit, kukot, kanat
mieless' oli ainiaan,
mutta kaikki kirjan sanat
Liisall' oli kammonaan.
Kerran mummo hetkiseksi
naapurihin pyörähtää,
silloin oivan keinon keksi
pikku Liisan pikku pää.
Mummon "silmät" nouti heti,
nosti nenännypylleen,
opinryppyyn otsan veti,
tarttui taiten aapiseen.
Luku luisti mainiosti,
kohta tunsi i:n ja o:n,
silloin kova onni kosti:
kirpos "silmät" permantoon.
"Rikki! Voi nyt tuli pahat,
mitä mummo sanookaan!
Mistä uusihin nyt rahat? -
Nyt mä, tuhma, torat saan."
Oli suuren surun alla
pikku sydän murtua,
kyynelvirta tulvimalla
vieri, poltti poskea.
Mummo tuli, murhemielin
näki tapaturman tään,
mutt' ei katsehin, ei kielin
soimaa sydänkäpyään.
Otti oman kullanmurun
sylihinsä hellästi,
sulopuheloilla surun
lempeästi lievitti.
Mutt' ei enää raamattuaan
lukea nyt mummo nää,
senpä Liisa huomatessaan
tunsi huolta pistävää.
Mietiskeli minkä taisi,
pinnisteli pikku pää,
hälvennetyks eikö saisi
mummo kullan hämärää.
Mietti, päätti päähän asti,
syksyn kaiken ahkeroi;
tuli joulu, sujuvasti
lukea jo Liisa voi.
Mummoll' ei nyt tarvist' ollut
enää "silmäin" entisten,
hänen "silmiksensä" tullut
oli Liisa tyttönen.
Tästä runosta on ihania lapsuusmuistoja. Isäni täti, joka menehtyi n. 1,5 vuotta sitten, luki minulle tätä runoa. <3
Ei näköjään tunne rivin vaihtoa tämä systeemi. O.o Tässä kirjoittamassani on 15 säkeistöä. :)
Löytyykö tästä lauluversiota?
Anoppini lauloi aikanaan tätä kyllä. Sävel soi mielessä, mutta ainakaan googlettamalla ei löytynyt. Kiva, kun sanat nyt löytyivät täältä. Facebook-ryhmässä niitä kaipailtiin.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/1986026?term=Pohjanmaall…
Ainakin yksi versio on Kansalliskirjaston digitoimissa aineistoissa.
Kommentoi vastausta