Mistä Inna-nimi on peräisin?

Kysytty
13.9.2011

Mistä Inna-nimi on peräisin?

Vastaus

Vastattu
13.9.2011
Päivitetty
13.9.2011

Pentti Lempiäisen ”Suuri etunimikirja” (WSOY, 1999) kertoo, että nimeä ”Inna” on käytetty etunimien ”Ina”, ”Inga” ja ”Inka” kutsumamuotona. ”Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön” (Gummerus, 2007) tietää ilmoittaa, että ”Ina” on puolestaan lyhentymä useista ”-ina”-loppuisissa nimistä (mm. ”Josefina” ja ”Karolina”), ja sitä on käytetty myös nimen ”Ines” lempinimenä. ”Inga” on tullut pohjimmiltaan muinaisskandinaavisesta jumalannimestä ”Ing” ja siitä juontuvista nimistä ”Ingeborg”, ”Ingegerd” ja ”Ingrid”. ”Inka” on samaa alkuperää kuin ”Inga”

Lempiäinen toteaa, että ortodoksisessa kalenterissa ”Inna” yhdistyy nimeen ”Galene”, joka merkitsee kreikaksi ’tyyntä, hiljaista, rauhallista’. Saksassa ”Inna” on lyhentymä nimestä ”Innocentia”, jonka merkitys on latinaksi ’viaton, nuhteeton’. Lempiäinen mainitsee myös, että nimi ”Inna” on ainakin yhden kerran annettu siksi, että se on äidin nimi ”Anni” lopusta alkuun luettuna.

17 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä se kysymyslomakkeen kautta.

Kommentit

Inna oli myös kauan sitten miesten saamelaisnimi, ei siis naisten nimi. MInunkin esi-isä 1500-luvun alusta oli Inna. Ja poika oli Antti Innanpoika.
Asuinpaikka Roabimeim ("Korkalon kylä")jossa vielä 1400-luvulla asui saamelaisia.

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.