Heinäkuussa 1944 Gerda Ryti esitti radiossa rukousvetoomuksen. Hän liitti sen Turun tuomiokirkon kellojen puolenpäivän lyönteihin, jotka olivat alkaneet kuulua…

Sunnuntaina 16.7.1944, Turun tuomiokirkon kellojen löytyä kaksitoista lyöntiään, Gerda Ryti aloitti vakavalla äänellä puheen Suomen kansalle. Puolustuksemme tähden oli koottava koko kansa rukoilemaan ja avuksihuutamaan pelastusta kuoleman kidasta. Puheensa loppuosassa rouva Ryti liitti vetoomuksensa tuomiokirkon kellonlyönteihin ja esitti, että juuri nämä kahdentoista lyönnin hetket sopivat rukoukselle synnyinmaan edestä.

Ajatus Turun tuomiokirkon kellonlyöntien radioinnista oli peräisin Hufvudstadsbladetissa 5. toukokuuta julkaistusta Amos Anderssonin runosta. Siinä Andersson toi esiin ajatuksen, että kellonlyöntien avulla voitaisiin lievittää kansalaisten ahdistuneita tuntoja, kun kellojen syvät soinnut nivoisivat nykyhetken Suomen kansan menneisyyteen, loisivat pyhyyden tunnelmaa ja lohduttaisivat muistuttamalla ajan ja ihmiselämän katoavuudesta.

Runoon viitaten ohjelmajohtaja Ilmari Heikinheimo ehdotti toukokuun lopulla Yleisradion ohjelmatoimikunnan kokouksessa, että Turun tuomiokirkon kellonlyönnit liitettäisiin yhtiön päivittäisiin lähetyksiin. Ensimmäisen kerran kellonlyönnit kaikuivat radiosta kesäkuun 19. päivänä.

Lähde:
Seppo-Heikki Salonen, Turun tuomiokirkon kello lyö 12. - Teoksessa C. J. Gardberg, Simo Heininen, P. O. Welin, Kansallispyhäkkö : Turun tuomiokirkko 1300-2000