Haluaisin tietää 1. mistä sana 'äiti' on tullut suomen kieleen? 2. milloin? 3. mitä äiti-sanan muinainen merkitys on? Mistä voisin lukea lisää äiti-sanan…

Kysytty
23.07.2008

Haluaisin tietää
1. mistä sana 'äiti' on tullut suomen kieleen?
2. milloin?
3. mitä äiti-sanan muinainen merkitys on?

Mistä voisin lukea lisää äiti-sanan etymologiasta?

Vastaus

Vastattu
24.07.2008
Viimeksi päivitetty
25.11.2018

Suomen kielen ’äiti’ on tiettävästi ikivanhaa germaanista lainaa. Muinaisgermaanit käyttivät sanaa aithi, josta ovat muodostuneet gootin aiþei, muinaisen yläsaksan eidī sekä muinaisnorjan eiđa. Aithi tarkoitti äitiä, muita sanan merkityksiä tai äitiin liittyviä mielleyhtymiä eivät tämän vastauksen pohjana käytetyt lähteet mainitse. Sama sana on lainattu myös viroon: eit merkitsee eukkoa, muoria tai mummoa, tai sitten halventavasti akkaa, muijaa ja ämmää. Germaanisista kielistä eri muodot ovat jo kadonneet, kielen käyttäjät ovat aikoinaan omaksuneet latinalaisen lainan mater. Meidän vanha, omaperäinen sanamme olisi emä tai emo, joista jälkimmäinen on tuttu kalevalaisesta kansanrunoudesta äidin merkityksessä.

Mutta eivät suomen kielen etymologiset sanakirjat tyrmää sitäkään vaihtoehtoa, että ’äiti’ olisikin syntynyt lapsen tarmokkaasta jokeltelusta äittä-äittä-ättä-ättä-tättä...

”Mistä sanat tulevat” -teoksessa mainitaan vanhoja germaanisia lainasanoja kulkeutuneen tänne Itämeren laitamille jo silloin, kun asukkaat puhuivat varhaista kantasuomea. Noin 1500-1000 eKr. Suomenlahden rannoille muutti muinaisgermaanista väestöä, ns. läntisen pronssikulttuurin edustajia. Noihin aikoihin varhaiskantasuomi jakaantui myöhäiskantasuomeen ja kantalappiin, kun rannikon pyyntikulttuuriväestö eriytyi kielellisesti sisämaan väestöstä. Viimeisellä esikristillisellä vuosituhannella myöhäiskantasuomikin oli hajaantumassa itämerensuomalaisten kielten esimuotoihin.

Germaanikontaktit jatkuivat pitkään, läpi myöhäisen kantasuomen kauden – ja ovat käytännössä jatkuneet nykypäiviin asti. Kaisa Häkkisen mukaan ”vanhoihin germaanisiin lainoihin lasketaan kuuluviksi ne kantagermaaniset ja ne kantaskandinaaviset lainat, jotka on lainattu n. vuoteen 500 jKr. mennessä”. Häkkinen ei tosin tekstissään mainitse esimerkkinä äiti-sanaa, mutta sanakirjat puhuvat termistä nimenomaan vanhana germaanisena lainana. Kirjakielessä ’äiti’ on esiintynyt Agricolasta alkaen.

Teoksessa ”Suomen sanojen alkuperä” on äiti-sanan etymologisen selvityksen jälkeen listattu käytettyjä lähteitä. Ainakin niistä löydät lisätietoja äidin alkuperästä. Annan nyt tässä muutamia 1900-luvulla julkaistuja kirjoituksia:

- Etymologinen sanakirja. Toim. Kaisa Häkkinen. WSOY, 1987. (äiti-sanasta sivulla 399)
- Lagercrantz, Eliel: Lappischer Wortschatz 1-2. Suomalais-ugrilainen Seura, 1939.
- Lapsen kielen normaali ja poikkeava kehitys. Toim. Antti Iivonen & Anneli Lieko & Pirjo Korpilahti. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1993. (sivuilla 42-43 mahdollisesta alkuperästä lapsen jokeltelusanana)
- Sprache als lebendiger Kulturspiegel. Festschrift für Astrid Stedje. Umeå Studies in the Humanities 119. Umeå universitet, 1994. (sivuilla 179-184 sanan länsigermaanisesta kielimuodosta)

Teosten saatavuustietoja voit selailla yliopistokirjastojen yhteisestä tietokannasta Lindasta: http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/linnea/tietokannat.html

Lähteet:
Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat. Gaudeamus, 2002.
Häkkinen, Kaisa: Mistä sanat tulevat: suomalaista etymologiaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006.
Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY, 2004.
Meri, Veijo: Sanojen synty. Gummerus, 2002.
Suomen sanojen alkuperä. 3: R-Ö. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000.

85 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä kysymyksesi täältä.

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.

Mikä on tuttu lemmikkieläin, joka syö hiiriä?