Etsin tutun ilmaisun "vellosten" oikeaa merkitystä verkosta löytämättä sitä. Ilmaisua käytetään puhuttaessa veljeksistä ja vähän kurittomista sellaisista. Onko kyseinen ilmaisu jonkin alueen murretta ja mistä ko. sana juontaa?
Vastaus
”Suomen murteiden sanakirja” ei valitettavasti ole edennyt V-kirjaimeen asti, mutta ”Suomen kielen etymologinen sanakirja” (osa VI; Suomalais-ugrilainen seura, 1978) kertoo, että sana ”vello” on esiintynyt kaakkoismurteissa ja osittain Etelä-Savossa ja merkitsee ’veli, vanhin veli, velikulta, veitikka’. Rinnakkainen muoto on ”vellonen”. ”Vello” esiintyy esimerkiksi Pertti Virtarannan ”Länsi-Kannaksen murrekirjassa” aidossa murrepätkässä merkityksessä ’veli’. Molemmat ovat samaa alkuperää kuin sana ”veli”.
”Suomen sanojen alkuperä” (osa 3; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000) kertoo, että ”veli” saattaa olla indoeurooppalainen laina, mahdollisesti germaaninen, epätodennäköisesti balttilainen. Germaanisena lainana se olisi ollut merkitykseltään ”langokset” (esim. muinaisnorjan ”svilar”), balttilaisena ’vainajan sielu’. Mutta tosiaan kumpikaan alkuperä ei ole mitenkään varma.
Kommentoi vastausta