Miksi Suomessa lapsen nimi paljastetaan usein vasta ristiäisissä/nimiäisissä? Kuinka kauan Suomessa on ollut tällainen tapa?

Kysytty
6.6.2021

Miksi Suomessa lapsen nimi paljastetaan usein vasta ristiäisissä/nimiäisissä? Kuinka kauan Suomessa on ollut tällainen tapa?

Vastaus

Vastattu
9.6.2021

Entisaikaan lapset pyritiin kastamaan jo ensimmäisen viikon aikana, n. 1-3 päivää syntymän jälkeen. Mutta 1800-luvun loppupuolella aika piteni muutamaan viikkoon. Aikavälin piteneminen johtui vastasyntyneen lapsen terveydellisistä syistä. Nykyään lapset kastetaan n. 4-6 viikon vanhoina. Digi- ja väestötietovirastoon tieto nimestä on toimitettava 3 kuukauden kuluessa.

Mitään selvää selitystä en löytänyt nykypäivän suomalaiselle nimenantoperinteelle. Mutta voisi päätellä, että perinne juontaa juurensa 1800-luvulta ja sitä varhaisemmilta ajoilta. Nimen ilmoittaminen ja kaste liittyivät silloin tiiviisti yhteen ja tämä yhteys on säilynyt näihin päiviin saakka.

Lähde:
Pentti Lempiäinen: "Ristiäiset - valmistamme kastejuhlan" (Kirjapaja, 2004)

0 ääntä
Oliko vastauksesta sinulle hyötyä?
Asiasanat
 
Haluatko jättää uuden kysymyksen? Lähetä se kysymyslomakkeen kautta.

Kommentit

Vastausta kannattaisi etsiä laajemmasta, globaalimmasta krisillisestä kulttuurista. Uskovat ihmiset ovat usein vakuuttamassasilmä kirkkaana että kaste ja nimenanto eivät liity uskoon mitenkään, että se on vain paikallinen tapa. Mutta kolonialismin aikana oli tyypillistä että valloittaja käännytti valloitettujen alueiden väestöä, ja käännytyksen yhteydessä antoi käännytetyille uudet nimet. Tätä on tehty vuosisatoja, sekä islamin että kristinuskon nimissä. Samaa sarjaa on sekin että suomalaisille (joita ei edes tarvinnut käännyttää) ja saamelaisille merkittiin kirkonkirjoihin ruotsalainen nimi ihan siihen asti kun Suomi siirtyi Venäjän hallintaan ja vielä sen jälkeenkin.

Korjaus kohtaan "kaste ja nimenanto eivät liity uskoon": tarkoitin sanoa että nimenanto ei uskovien mukaan liity uskoon vaan se liitetään kasteeseen mukamas vain tavan vuoksi

Taikausko on ollut syynä. Lapsi oli alttiina pahoille hengille, kunnes kastettiin ja otettiin seurakunnan yhteyteen. Niinpä suunnitellut nimetkin paljastettiin vasta kun ne oli kirjoitettu seurakunnan kastekirjaan ja saaneet siten kristinuskon suojauksen. Varhainen kastaminen ja nimeäminen tietenkin avasi suojausmahdollisuuden varhain, ja se olikin tarpeen, sillä syntymän ja kuoleman risteyskohdilla ihmisen sielu oli eniten alttina pahoille voimille. Alkuperäiskansoilla on ollut tapana paikoin antaa lapselle "käyttönimi" ja pitää se varsinainen oikea ja henkilökohtainen nimi salaisena, kunnes oli aika initiaatioriittien kautta ottaa nuori kansan yhteyteen. Se salainen nimi saatettiin ilmoittaa jumalille ja kuiskata lapsen korvaan heti syntymän jälkeen. Sitähän voidaan pitää tosi varhaisena nimeämisenä. Pahat ovat saattaneet olla myös pyhiä, ja se mikä on aiemmille kansoille ollut jompaakumpaa, on käsitelty suurella kunnioituksella, kuten karhuakin nimitettiin kontioksi tai mesikämmeneksi.

Kommentoi vastausta

Ei muotoiluja

  • Sallitut HTML-tagit: <i> <b> <s>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.