Kuka on serkku, pikkuserkku ja niin edelleen. Miten jatkuu sukulaissuhteet nimitykset serkkujen kohdalla.
Vastaus
Sisarusten lapset ovat serkkuja keskenään, serkkujen lapset pikkuserkkuja keskenään. Pikkuserkuista käytetään myös nimitystä toiset serkut. Sen jälkeen tulevat kolmannet serkut, neljännet serkut jne.
Esimerkkinä tästä vaikkapa kahdestoista serkku: http://www.ilkka.fi/arki-ja-el%C3%A4m%C3%A4/suku-on-arkielamaa-paljon-l…
Tuomas Salste on tehnyt kaavion sukulaisten nimityksistä
http://www.tuomas.salste.net/suku/sukulaiset.pdf
samoin Päivi Aalto http://koti.mbnet.fi/~nimue/images/sukulaissuhteet.gif
Kielikello-lehdessä on julkaistu Eeva Tuomisen artikkeli Orpanasta kusiiniin - serkun nimitykset Suomen murteissa: http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=265
Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa on ennenkin kysytty sukulaissuhteista, serkuista ja pikkuserkuista. Tässä linkit kysymyksiin ja vastauksiin:
http://www.kirjastot.fi/fi-fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?ID=55769b1f-910…
http://www.kirjastot.fi/fi-fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?ID=de24d7aa-15e…
http://www.kirjastot.fi/fi-fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?ID=061f8182-a95…
Kommentit
Serkkuni lapset....mikä on sukulaissuhteemme.Heillä ei ole serkkuja.Ovatko he vain serkun lapsia ja minä heille äidin serkku?
Minäkin olen miettinyt, mitä nimitystä minusta käytetään serkkuni lapsille. En oikein saanut vastausta valmiista kysymyksistä.
Ensisijaisesti serkusten lapset ovat keskenään toistensa pikkuserkkuja. Laajempi merkitys "Nykykielen sanakirjan" mukaan on se, että kaikki sukulaiset, joille ei ole erillistä nimitystä, ovat pikkuserkkuja. Siis minun serkkuni lapset ovat paitsi minun lapseni pikkuserkkuja myös minun pikkuserkkujani.
Sanakirjan ystävä! Tarkentaisitko lähdeviitettä, kiitos. Haku Helmet-tietokannasta ja muutaman muun kaupunginkirjaston aineistoluettelosta ei löytänyt "Nykykielen sanakirja" -nimistä teosta.
No siis serkut on sisarusten lapset ja pikkuserkut on taas serkkujen lapset ja sitten tulee pikkuserkkujen lapset jotka on taas pelkästään sukulaisia ja sit sen jälkee olevat on jotain kaukaista sukua
Dna-tutkimukseen pohjautuvassa sukututkimuksessa (esim. family-tree tai myheritage) puhutaan ensimmäistä, toisista, kolmansista, neljänsistä, viidensistä jne. serkuista, aina riippuen sukupolvista (ensimmäinen sukupolvi, toinen, kolmas jne.) (https://dnapainter.com/tools/sharedcmv4).
Kyse ei ole suomen kielen termeistä, vaan käännöslainasta, jota käytetään lähdekielen (englannin) mukaisesti.
Joskus 70-luvulla tai 80-luvun alussa luin kirjaa, jossa kerrottiin että sukulaisuusnimitykset usein muotoutuvat kieleen myöhässä, eli tärkeitä sukulaisuussuhteita nimitetään pitkään soveltaen aiemman sukulaisuuskäsityksen mukaisia nimiä, kunnes ne lopulta unohtuvat ja tilalle kehitetään uusia - juuri silloin kun käsitys siitä, mikä sukulaisuudessa oleellista, on jälleen muuttumassa toiseksi. Tarve erilaisille nimityksille on muuttunut historiassa moneen kertaan, kun käsitys oleellisista suhteista on muuttunut. Näin kerrottiin siinä kirjassa.
Tämän luettuani etsin jostain silloisesta suomen kielen sanakirjasta sukulaisuusnimityksiä, ja löysin sellaiset kuin "kälys" ja "langos". Näitä en ei nyt enää löydy ainakaan kielitoimiston sanakirjasta, mutta sieltä kuitenkin lötyy "kälykset" merkityksessä "naiset jotka ovat toistensa kälyjä" ja vastaavasti "langokset". Tämä ei ole se merkitys jonka silloin aikanaan löysin sanakirjasta. Nimittäin siinä vanhassa sanakirjassa sanojen "kälykset" oli "veljesten vaimot" ja "langokset" oli "siskosten miehet". Samassa merkityksessä myöskin Aleksis Kivi käyttää sanaa kälykset Seitsemän Veljeksen loppupuolella.
Mitäpä muita vakavasti otettavia "silloisia suomen kielen sanakirjoja" olisi 1970-80-luvulla ollut kuin Nykysuomen sanakirja, joka ilmestyi kuutena osana 1951-61? Kaikki myöhemmät painokset vuosisadan vaihteeseen asti ovat sisällöltään identtisiä alkuperäisen kanssa. Kolmannessa ja neljännessä osassa (1954, 1956) on hakusanat käly, kälykset, lanko, langokset:
käly: puolison sisar tai veljen (tai puolison veljen) vaimo
lanko: puolison veli tai sisaren (tai puolison sisaren) mies
kälykset: naiset, jotka ovat toistensa kälyjä
langokset: miehet, jotka ovat keskenään langot
Selitykset olivat siis samat kuin 1990-luvulla ilmestyneessä Suomen kielen perussanakirjassa. Joissakin murteissa on lisäksi omia sukulaisuussanoja ja yleiskielen sanoillekin omia, rajatumpia merkityksiä.
Kiinnostaisi tietää, mikä oli "silloinen suomen kielen sanakirja", jossa merkitykset selitettiin eri tavalla kuin 1950- ja 1990-luvuilla julkaistuissa laajoissa, laajalevikkisissä teoksissa? Samoin: mikä mahtaisi olla ensimmäisessä kappaleessa mainittu kirja, jossa on kiinnostavasti taustoitettu sukulaisuusnimitysten historiaa?
Viimeisessä kappaleessa mainittu "ensimmäinen kappale" tarkoittaa varmaankin jotakin niistä monista kirjoista, joissa viitataan 1800-luvun tutkijoiden julkaisuihin. Empiirisessä tutkimustyössä oli löytynyt hyvin monenlaisia perhekäsityksiä, ja kun aineistoja yhdistelttin ja johtopäätöksiä järjesteltiin silloisen näkemyksen mukaisiin kehitysvaiheisiin, päädyttiin tällaiseen havaintoon. Jos nyt jonkun esimerkin poimisi, niin ainakin sellainen heppu kuin Lewis H. Morgan käytti toisten alkuperäisiä havaintoja, mutta en osaa sanoa, oliko kyseinen johtopäätös hänen vai jonkun toisen, joka edelleen käytti Morganin työtä hyväksi. Tieteen ravintoketju on pitkä. Morganin töissä mainittu "punalua"-perhekäsitys (joka hänen mukaansa on ollut yleinen niin Euroopassa, Aasiassa kuin Amerikassakin) tulee kumminkin mielenkiintoisesti aika lähelle kälyksiä veljesten vaimoina ja langoksia siskosten miehinä.
Kommentoi vastausta